Lasiovi pitää pölyn poissa hyllytasoilta, joita ei siis tarvitse pyyhkiä kovin usein, paitsi jos tulee naisseuraa. Koska mukaani eksyvä seuralainen ei voi selkeästi olla kovin kranttu (minulla on mauttomat jutut, olen hieman itsekeskeinen ja narsistinen (eikä ole varaa siihen), enkä omaa merkittävää varallisuutta (itse tosin kysyn aina naiselta hänen isänsä metsäomistukset)), ei hän myöskään ratsaile pölyjäni ja näin ollen pölyjä tarvitsee pyyhkiä vasta kun itse siltä tuntuu. Itse suosin matalaa lasiovikaappia, kun ensinnäkin se sattuu mukavasti sitä matalamman TV-tason viereen, toiseksi siinä on vähemmän pyyhittävää pintaa kuin korkeassa kaapissa ja kolmanneksi matalan kaapin antimiin yltää myös kaltaiseni hobitin kokoinen ihminen.
Kuten kuva havainnollistaa, lasiovikaappi on nätti kuin sika pienenä. Omani on tosin hiukan liian täynnä tavaraa, kun en osittain pihiyttäni, osittain haluttomuuttani täyttää kämppääni saman tien tyhjänpäiväisillä mööpeleillä, halunnut hankkia muuta säilytyskalustoa, mutta vaatekomeroni toimii osaltaan lisätilan antajana, ainakin silloin kun siellä majaa pitävä bolivialainen mieshenkilö on poissa kotoa. Lasiovikaapin päälle laitoin kynttilänjalaksi helmikuussa muuntautuvan viinipulloni, nyt on feng shui:t sellaisessa vauhdissa että oksat pois!
Blogia kirjoittaessani havahduin huomaamaan, että suuri osa lasiovikaappini esineistöstä liittyvät alkoholiin ja sen kuluttamiseen, mutta vetoankin tässä siihen että tämä kaikki on suunniteltu antamaan kuvaa hedonistisesta elämäntyylistä, carpe diem-henkisyydestä sekä varallisuudesta (se saattaa vedota johonkin, ei siitä mielikuvasta ainakaan haittaa ole. "Sillä täytyy olla massia yllä, kun se upottaa noin paljon rahaa viinaan"). Juopot eivät kuitenkaan dokaa absinttia ja single malt-viskiä kristallilaseista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti