WC:n pyöreä matto

Kotiin on kuulemma moni kuollut, sanoo vanha sananlasku. Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä ihmiset viettävät yleensä valtaosan ajastaan kotona. Ainakin itse kyllä kuolisinkin mielummin kotona, kuin vaikkapa jossain kadulla. Siihen kun asfaltille lyyhistyy, niin vaatteet likaantuu ja mahdollinen sulkijalihaksen täysi relaksoituminen julkisella paikalla on kauhean noloa. Kaiken sen sotkun kannalta kodin pyhin, eli WC, on luontevin paikka heittää lusikka nurkkaan. Näinkin pirteästä avauksesta huolimatta tällä kertaa olisi tarkoitus käsitellä ihan iloista asiaa, nimittäin tuon kodin pyhimmän tekstiilipuolta. Ilman niitä WC nimittäin näyttää ankealta komerolta, jossa on posliiniponi keskipisteenä, eikä miltään huumeluolalta, pois lukien kiinalaiset oopiumluolat, joissa on psykedeelinen viba.

Yksi karuimmista tuntemuksista joita ihminen voi kokea, on kylmä lattia jalkojen alla, kun nousee aamulla ylös sängystä. Se tunne on kauheampaa kuin lähestulkoon mikään, paitsi tietysti jos revitään varpaankynsiä tongilla irti tai naputellaan hammastikkuja kynsien väliin. Toisin kuin kidutusta, jalkojen alta huokuvaa kylmyyttä on suhteellisen helppo ehkäistä, mutta sukkien laittaminen ihan aamusta ei kuulu tähän keinovalikoimaan, sillä se on ihan liian vaivalloista ja aamusta ei kuulu laittaa sukkia jalkaan. Siksi asunnon materiaaleissa puu on kohtuullisen hyvä vaihtoehto, tosin harvempi rupeaa tämän asian takia vaihtelemaan lattioitaan ihan tuosta vaan. Siksi matot ovat vaivaton ratkaisu ongelmaan ja ne saavat myös asunnon näyttämään kodikkaalta.

Kuten joskus aiemmin kirjoittelinkin, hommasin WC:n lattialle sellaisen räsymaton. Kyseisen maton hankinta oli hiukan sellainen hätäratkaisu, kun joku matto piti löytää, enkä sattumoisin löytänyt sopivan hintaista pyöreää mattoa mistään. Noh, nyt kun en sitten enää etsinyt pyöreää mattoa, niin tietenkin sen sitten löysin ja myös hankin, kun se on vähän se juttu. Visiot pitää vaan toteuttaa, vaikka sitten jälkikäteen. 

Kuvassa aatteen värinen pyöreä mattoni, sattuu WC-tilaan kuin nyrkki silmään. Matto voisi olla ihan hitusen suurempi, mutta kaikkea ei voi saada, baby. Pyöreä muoto on hyvä, sillä symmetria on kova juttu. Matto on ehkä hiukan liukas muovimattopinnalla, mutta elämässä ja varsinkin arjessa on hyvä olla tarpeettomia vaaraelementtejä. Sillä saa sellaisen James Bond-fiiliksen, tosin ikävä kyllä ilman takaa-ajoja, vempaimia, runsasta määrää irtosuhteita kansainvälisesti huomattavan hyvännäköiseksi tunnustettujen neitokaisten kanssa sekä matkailua. Toisaalta elinympäristöä lukuunottamatta ainakaan kukaan ei yritä murhata, eikä tarvitse itsekään kuristaa ketään pianonkielellä. Se olisi melkoisen hikistä hommaa muutenkin, harvempi nimittäin jättää laittamatta hanttiin tuollaisessa tilanteessa.

WC-tiloja on aika monenlaisia ja siten ei ole mitään yleismattoa, joka sopii kaikkiin. Jos WC ei ole märkätila, silloin matto on kuitenkin hyvä olla, jottei rigor mortis pääse hiipimään aamulla vartaloon varpaiden kautta. Pieniä mattoja on melko monenlaisia, näin kun markkinavetoisessa systeemissä eletään, missä joku varmaankin joku ranskalainen muotikaveri syöttää mainonnan kautta meidän alitajuntaan piiloviestejä siitä, mistä meidän tulee pitää. Siitä me sitten kanssa pidetään. Toisaalta tämä on ihan näppärää, eipä tarvitse itse tehdä päätöksiä joka perhanan mielipideasian suhteen.

Saunasuola

Ylellisyydet ovat hyvästä, erityisesti silloin kun ne eivät maksa paskaakaan ja eivät sinällään ansaitsisi ylellisyyden nimikettä, jos ihmiset olisivat kartalla siitä, mikä on ylellistä ja mitä mikäkin maksaa. Jos kuitenkin törmää huokeaan hyödykkeeseen, jonka voisi jostain vinkkelistä tarkasteltuna nähdä ylellisyytenä, se kannattaa hankkia. HETI. Muuten on tonto, koska ei ole parempaa aikaa kuin tämä hetki, poislukien huominen, jos työn alla oleva tekeminen on nihkeää. Hyvät jutut kannattaa tehdä kuitenkin aina saman tien, sitten kerkiää mahdollisesti tekemään enemmän kivoja juttuja.

Tämänkertainen yleellisyys löytyi flunssan ansiosta, kerrankin siitä mokomasta oli hyötyä. Kun jotkut harrastavat suolahuoneita ja sellaisia tukkoisten röörien avaamiseen, niin tässä tuli eteen suolan hankkiminen saunan kiukaalle, kun sillä on ilmeisesti samaa vaikutusta. Ei maksa paljoa, näyttää ihan esteettiseltä pikku vadissaan siinä kivien päällä ja siis miksikäs ei. Vaatii luonnollisesti saunan omistamista, ja kyllähän sitä yli kolmekymppiseltä hedonisti-maakuntien mieheltä sauna löytyy. Tuntuihan tuo flunssan armoilla ollessa hiukan ehkä hengityksessäkin. Ehkä. Sillai hyvällä tavalla kuitenkin, kuin näppylähanska rokonarpisilla kasvoilla.

Saunasuola on joka tapauksessa hyvä, tuo apua hengitysteille vähintäänkin placebo-vaikutuksen kautta, ja näyttää muutenkin kivalta siinä kiukaalla. Low life-versio tuosta olisi ripotella Jozoa teräksiseen desin mittaan ja laittaa se kiukaalle kuumentumaan, mutta ei olisi ehkä kovin sama, ainakaan ulkonäön kannalta, vaikka kustantaisikin ehkä alle kolmasosan varsinaisen saunasuolan ja kipon hinnasta. Kun kyseessä ei ole kuitenkaan kovin kallis sisustuselementti ja hedonismihyödyke, niin ei ehkä auta nuukailla tämän kanssa. Kömöt ei arvosta tontoa nuukailua, vaikka nimenomaan nuukailijoilla on sitä rahhoo, kun ne eivät käytä sitä mihinkään.

Kuvassa saunasuola vaskisessa vadissaan, toki en tiedä, että onko pikkukiulu oikeasti pronssia, mutta kun se on kuitenkin sen värinen, niin menkööt. Saunasuola on asennettu kiukaan siihen kulmaan, mihin harvemmin tulee heitettyä vettä. Suolakiuluun ei pidä heittää vettä, tai suola sulaa kuin Idän Ilkeä Noita saadessaan vettä päälleen. Kiukaalle ei pidä ylipäänsä "heittää vettä" sanonnan kansanomaisessa muodossa. Haisee kuulemma aivan hirveälle, itseäni pienemmät pojat kertoivat, niin henkisesti kuin fyysisesti pienemmät pojat. En ymmärrä, miten kenellekään tulee tuollaista edes mieleen. Itselle tuli vasta kun kuulin muiden tehneen näin.

Saunasuola on helppo tapa vähintäänkin kuvitella ja haahuilla jostain hiton wellnessistä tai vastaavasta new age-paskaa uudemmasta hömpötyksestä. Hyvä fiilis tästä kuitenkin tulee, ja sehän se on tärkeintä, se, ja hyvät palkinnot ja matkailu kilpaillessa. Saunasuola ei kustanna pahasti (ellei sitten hanki jotain sivettikissan kerran paskantamaa premium-ihmesaunasuolaa), ja tuotehan ei mene miksikään, ellei joku tonto heitä sen päälle vettä. Itsehän tein kerran näin porukoilla saunoessani, enkä oikein vieläkään ymmärrä, mikä minut ajoi tuollaiseen tekoon. Hullu nuoruus varmaankin, näin puolet myöhään siitä milloin piti.

Baarituotannontekijät

Ihminen tarvitsee harrasteita ja virikkeitä, niin myös Mikko, sillä Mikko on ihminen. Ilman virikkeitä Mikko alkaa harjoittaa orastavaa alkoholismia ja päätyy ruuhen alle, siihen Ranen ja Arskan naapuriin. Kun ihminen on siinä tilassa että on tehnyt ja saavuttanut oikeastaan ihan kaiken, on syytä tehdä enemmän. Allekirjoittaneelle tämä käsite "kaikki", tai oikeastaan sen laajentaminen kohti uusia saavutuksia, lähti uudelleen käyntiin kun oli kotiuduttu kunnolla omistusasuntoon ja kun työelämä oli hiukan seesteisemmässä vaiheessa. Asioiden tavoittelussa nimittäin se saavuttaminen ei ole oikeastaan se juttu, vaan se juttu on se tavoittelu, se prosessi. Ihminen on tyytyväinen kun se tekee jotain, kun se kuvittelee, että tuohon kun pääsen, niin voin rauhoittua. Paskanmarjat, kun jotain saavuttaa, alkaa tavoitella jotain uutta ja hyvä näin. Muuten lopputulemana on passivoitumisen ja tylsistymisen kautta saavutettu orastava alkoholismi, ja se ei ole samaa kuin sellainen silloin tällöin seitinohuessa tapahtuva pikku iloittelu.

Yleensä kun ihmislapsella on koulutuksellisia, ammatillisia, järjestöllisiä, harrastuksellisia tai perheellisiä suurempia tavoitteita prosessissa, nämä syövät hyvästi sen liian energian ja vapaa-aika on hyvä käyttää rentoutumiseen. Jos taas ollaan sellaisessa tietyssä elämän suvantovaiheessa, ylimääräistä energiaa pääsee kertymään ja tälle pitää löytää joku kohde. Joku harraste tai joku sellainen on hyvä olla. Itselläni näitä ovat bodaaminen (sanan varsinaisessa merkityksessä, mikään perkeleen "kuntosalilla käyminen" tai vastaava ei riitä kuvaamaan sitä touhua) ja kaiken maailman saastan kirjoittaminen internettiin. Ihmisen ollessa Tonava tämä ei luonnollisesti yksin riitä, joten nyt sitten sisustetaan megalomaanisesti, ja vanhana ravintola-alan ihmisenä ja viinakauppiaana tämä sisustuksellinen toiminta keskittyy tietynlaisen kotibaarin luomiseen.

Kuten aiemmin kirjoittelin hankkimastani tarjoiluvaunusta, nyt olen saanut siihen lisuketta. Ensinnäkin juomat tarvitsevat oikeaoppiset lasit, oikeaoppiset sekoitustarvikkeet ja oikeaoppisia koristeita. Jääpalakone kun oli jo ennestään, niin tarvikkeet edellä sen homman kuuluu edetä. Kun yhdenlaisia On the rocks-laseja (niitä lyhyempiä juomasekoituslaseja, joiden tyyppisistä laseista JR veti viskiä Dallasissa) minulla jo on, niin niitä en hankkinut, samoin kuin shottilaseja oli jo omasta takaa. Mutta siis tarjoilijaurallani tuli totuttua tiettyihin grogilaseihin (ts. ne lasit, joista juomasekoituksesi, kuten valkovenäläisen, tavallisesti saat), joita piti sitten hankkia, samoin kuin baarilusikka oli aivan must hankinta, kuten myös Boston Shaker (se sekoitusjuttu, jossa toinen puoli on lasia, toinen metallia) ja iso kasa pillejä ja paperisateenvarjoja (joita aluksi karsastin, mutta kömön vaatimuksesta hankin) oli vaan hankittava.

Kuvassa tarjoiluvaununi puolivalmiina, valmiudesta puuttuu jääpala-astia sekä tärkein, eli viinakset ja blandikset. Tuossa asetelmassa kaikki on kasattu ylös, mutta hovisisustajani sanoin "less is more", joten tulen muuttamaa sommittelua niin, että tavara jakautuu sopivasti tarjoiluvaunun ylä- ja alakerran kesken. Laitoin tavaroiden alle työelämästä minulle jääneet baaripyyhkeet ja laitoin aiemmin mainittujen hyödykkeiden lisäksi oikealle laidalle sitruunapurkin sekä pienen leikkuulaudan ja veitsen. Niin ja tuossa on kanssa jo aiemmin hankkimani metallinen shaker (käytetty ehkä kerran) sekä mitta viinaksille.

Kotibaari rakentuu baarivaunun muodossa hyvää tahtia, toki alkukaneetti huomioiden on hyvä että projektissa kestää vielä, sillä aika on vielä liian nuori orastavalle alkoholismille ja veneen alle kotiutumiselle. Näissä tälläisissä projekteissa on kuitenkin tärkeää myös hankkeen eteneminen ja sitähän selkeästi on tapahtunut, kun kehtaa esitellä kuvia interneteissä ja kaikkialla. Näin olisi Hedoniskin tehnyt, jos vaan Antiikin Ateenassa olisi ollut sähköä, ja tietokoneita, ja internet, ja some, ja juomakelpoisia viinaksia, ja teollisesti valmistettuja baarihyödykkeitä.

Hengailuhousut

Luoja ei laiskoja elätä. Näin sisimmässäni pohjimmiltani patalaiskana ihmisenä pidän tätä vanhaa, mahdollisesti luterilaista sananlaskua yhtenä elämäni ohjenuorista, ja siksi pyrin optimoimaan ja tehostamaan ajankäytön siltä osin, kun teen jotain. Eilenkin kerkesin pitkähköstä ja toimeliaasta työpäivästä huolimatta rakastamaan (en siis puhu nyt rakastelusta, se on ihan asiansa erikseen, siitä ei herrasmiehet puhu, paitsi kaikille), tekemään toimeliaasti töitä, tekemään porsaanfileitä ruoaksi, silittämään kolme kauluspaitaa, käymään salilla, viettämään sosiaalista elämää ystävänpalveluksen muodossa, somettamaan ja kirjoittamaan tämän blogitekstin. Repikää siis siitä. Vielä tänäänkin olin kohtuullisen aktiivinen ja oletettavasti huomenna en sitten saakaan aikaiseksi mitään, mistä syytän vain ja ainoastaan karman lakia. Eilinen ja tämä päivä ovat kumminkin olleet ihan hyviä päiviä.

Laiskuus ei ole kuitenkaan laiskuutta jos vain on. Laiskuus on tehtävä kunnolla. Sellainen täydellinen kotona velttoilu ja parin päivän pesemättömyys ei ole laiskuutta, se on vain sitä, että on aikaansaamaton hampuusi. Laiskuuden mahdollistamiseksi on oltava aktiivinen, niin kierolta kuin se kuulostaakin. Laiskuuden ja hedonismin keisari handlaa homman niin, että se oleminen teho-optimoidaan kunnolla. Kotona sluibaillessa tämä vaatii sellaista vaatetusta, että sitä ei käyttäisi julkisella paikalla, koska julkisiin tiloihin käyvät vaatteet eivät ole riittävän rentoja. 

Housujen kohdalla tämä tarkoittaa sellaisia sisällä käytettäviä hengailuhousuja, jotka ovat sellaiset mitä haaremissa olisi käytetty, jos siis niihin aikoihin kun harrastettiin haaremeita, olisi myös harrastettu länsimaisia, teollisesti tuotettuja oleskeluvaatekappaleita, tai siis olisi varmaan harrastettu, jos niitä olisi ollut olemassa. Hengailuhousut saavat olla lahkeista leveähköt ja sillai sopivasti pitkät, muttei ihan niin pitkät, että lahje jää jalkapohjan alle. Jos jää, niin on riskinsä että housut repeää kuin temppelin esirippu Hedoniksen astuessa sisään.

Kuvassa tumman-tummansiniset hengailuhousuni, kun samaan hintaan sai kahdet, niin minulla on myös toiset sellaiset vaaleammat versiot olemassa. Kahdet samanmalliset on hyvä, itseasiassa ihan kaikkia vaatekappaleita pitäisi myydä niin, että pakettiin sisältyy kahdet samanmalliset, mutta eriväriset kappaleet. Tämä säästäisi aikaa lorvimiseen ja olisi juuri sitä tehokkuusajattelua, jota aiemmin tuossa suitsutin menemään kuin munkki ortodoksilaisessa luostarissa.

Minulla on myös aiemmin ollut jotain flanellisia tai sellaisia hengailuhousuja, mutta nämä ovat nyt sitten täysin puuvillaa. Taitavat olla jopa parempaa laatua, kun aiemmat housut näyttivät kuukauden jälkeen siltä kuin ne päällä olisi painittu jonkun amatsonin kanssa sivettikissahäkissä, eikä täällä mitään amatsonin mittaluokat täyttäviä kömöjä ole pyörinyt, eikä täällä ole kissaeläimiä vaan koira. Mutta siis hengailuhousut noilla aiemmin kuvailemillani spekseillä, niillä se homma vaan pelittää. Jos ei pelitä, niin vika on peli-ihmisessä, eikä blogistissa.