Matkakaiutin

Tunnelma. Tunnelma määrittää paljon sitä, millainen mieliala meillä on ja miten me suhtaudumme asioihin. Täten myös tunnelman luominen on äärimmäisen tärkeä kyky. Kaikkeen ei pysty vaikuttamaan ulkoisilla ärsykkeillä, ihmisen olemassa oleva olotila luonnollisesti vaikuttaa siihen, minkälaisena hän kokee vallitsevan tunnelman. Tunnelmaa voi myös hyödyntää siihen, että saa vietyä kömöltä jalat alta, tosin tätä varten jokaisen siihen suuntaan vinksallaan olevan olisi syytä opetella myös useampia erilaisia jalkapyyhkäisyjä, kamppeja, lonkka- ja takavyöheittoja, jos on riittävän voimakas. Pääasia että saa murh...hurmattua toisen niin, että tuntuu ja ryskyy.

Yksi tapa luoda tunnelmaa ja pysyviä muistijälkiä, on musiikki. Musiikki on hyvä, paitsi jos kyse on paskasta musiikista, mikä tosin on subjektiivinen juttu sinänsä. Kun nykyään on kaikenmaailman kannettavia härpäkkeitä ja teknologiaa, musiikin saa sinne minne sen haluaa saada. Tämä on ihan näpsäkkää myös halutun tunnelman luomisen kanssa. Paikan päällä luotava musiikki ei ole kiinni volyymistä, ainakaan silloin jos puhutaan sellaisista intiimeistä hetkistä. Liian kovalla soitettu muzakki on muutenkin huono, se rikkoo tunnelman ja saa tärykalvot vuotamaan verta ja limakalvoja. Tämä on verrattain ikävää, erityisesti jos on pukeutunut valkoiseen paitaan; tulee sellainen Japanin lippu olkapäälle. 

Erityisesti edellä mainitusta syystä johtuen, pieneen tilaan luotavan musiikin kanssa on riittävää, että on sellainen pieni ja näpsäkkä kajari mukana. Sellainen, mikä menee tyyliin taskussa, mutta tuottaa riittävän äänentoiston. Se on hyvä. Luonnollisesti kaiutin vaatii nykypäivänä jonkin varsinaisen musiikkia toistavan laitteen, mutta se nyt vaan on niin. Sellaisia laitteita aika monelta löytyy kuitenkin taskun pohjalta, niin siitä on aivan turha jauhaa enempää.

Kuvassa pieni bluetooth-kaiuttimeni, jonka vieressä on tulitikkuaski ilmentämässä pienuuden mittakaavaa. Kaiutin on siinä mielessä hämmentävä peli, että se vaatii kiinteän alustan, jota se hyödyntää bassoäänten aikaansaamiseksi. Hämmentävää ulkoavaruusteknologiaa. Kaiuttimen pohjassa on magneetti, jolla sen saa vaikkapa jääkaappiin kiinni, mikä on sekin teknologiaa suoraan valovuosien päästä tulevaisuudesta. Kaiutin on tylsän valkoinen, mutta valkoisena se oli HALPA, mikä on aina hyvä. Paskaakos sa kajarin väri ketään kiinnostaa, vaan se suorituskyky.

Jonkinlainen matkakajari on hyvä olla, se on tätä päivää tämänpäiväisimmillään. Ihmiset kuitenkin liikkuu, ihan niin kuin junat ja kömöt sen yhden biisin mukaan. Siksi myös tunnelmakoneen on hyvä kulkea mukana. Jos ei handlaa tätä musiikki/tunnelma-juttua, kuten allekirjoittanutkaan ei umpipaskasta musiikkimausta johtuen oikein handlaa, niin sitten on ehkä hyvä olla hullunkomea tai jotain. Itsehän luotan jatkossakin täysin luokattomiin juttuihin, joiden viljelyä luullaan hyväksi itsetunnoksi.

Suvakkileijonapaita

Avoimuus on tätä päivää. Näin hektisessä internet-ajassa ja ihmisten itse tuottaessa luokatonta materiaalia sosiaaliseen mediaan, avoimuudelta on oikeastaan aika vaikea välttyä. Jos johonkin asiaan liittyy kiusallisia yksityiskohtia, on lähtökohtaisesti parempi toimia sillä asenteella, että näiden yksityiskohtien ulostulo on mahdollista ja siksi on fiksua pyrkiä ensinnäkin minimoimaan vahingot miettiämällä ennakkoon, kuinka reagoida ja toisekseen on ehkä järkevää pyrkiä ehkäisemään minkään kiusallisten yksityiskohtien syntyä. Osaltaan taas kiusallisuus tapahtuu; elämä olisi oikeastaan merkityksetöntä ilman kiusallisuutta ja ajoittaisia ilmaisia lounaita. Näin ravitsemusalan tutkinnon omaavana mieleen tosin kolahtaa erään mentorini sanat, joka painotti että ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan, joku maksaa aina laskun.

Osana avoimuutta on myös se, että tunnustaa väriä. Tämän voi tehdä räväkästi, hillitysti tai sitten mainitsemalla asiasta, jos tulee puheeksi. Sellainen, joka aloittaa lauseensa tunnustamalla jotain kantaa ja jatkaa sanalla mutta, on täysi tissiposki ja apina. Jos on mieltä, on mieltä. Mielipiteitä kannattaa toki myös välillä tarkistaa. Kun ajassa on muodissa avoimuus, pintaan on pulpahtanut myös ihmisten mahdollisuus ilmaista mieltään helpommin, oli syytä tahi yleensä ei. Tämä taasen korostaa sitä, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia, eikä se nyt sinällään tee ihmisestä sen erikoisempaa ihmistä, jos on jotain mieltä jostain, erityisesti jos mielipide perustuu huonolle pohjatiedolle, huonolle logiikalle tai jos mielipide on muuten vaan täysin tonto.

Sananvapauden mukana kulkee aina myös vastuu sanotuista asioista, ei saa solvata, kiihotella ihmisryhmiä vastaan ja sen sellaista tymää (ei siis edes tyhmää, vaan ihan tymää). Tästä huolimatta sellainen vihanlietsominen ja muu typeryys on vallannut ilmatilaa. Tämmöisen harrastamisen sijaan olisi järkevämpää harrastaa jotain kehittävämpää, opettelisi vaikka leipomaan skonsseja tai soittamaan ilmaukulelelea. Tällöin vituttaisi vähemmän, eikä tarvitsisi purkaa pahaa oloaan oksentamalla henkisesti muiden päälle. 

Koska reaktio luo yleensä aina vastareaktion, myös tälle umpimieliselle tontoilulle pitää pistää hanttiin kuin Raatteentiellä konsanaan, ja se on hyvä näyttää ihan julkisesti. Vihaamalla kun saa aikaiseksi lähinnä vihaa, eikä rakkautta kömöiltä, ainakaan miltään hyviltä sellaisilta, huomioiden että hyvyys on aika universaali termi. Jos päässä on henkinen stetson, niin ei sitä ehkä kannata kuitenkaan näyttää kaikille käytöksen kautta.

Kuvassa suvaitsevaisuuden airut, jo jonkun päässä konseptiksi syntyessään klassikoksi muodostunut Suvakkileijonapaita. Suvakki-sanaa itsessään on melko huonolla menestyksellä yritetty käyttää Suomen henkisten talebanien toimesta haukkumasanana suvaitsevaisia ihmisiä kohtaan. Kun tämä suvaitsevaisuuden ymmärtäminen ei onnistu ilman vyyhtiä rautalankaa, ei voi oikein olettaakaan kuin epäonnistumista sanaa haukkumaterminä viljeleviltä oman elämänsä Vihtori Kosoloilta. Paidan toista elementtiä, vaakunaleijonaa, on vuosien saatossa ryvetetty, raahattu pitkin ojanpohjia ja työnnetty tahallaan portaita alas isänmaallisuuden Pohjois-Korean malliseksi toiminnaksi käsittävien sankareiden toimesta. Tämä on nyt vähän sitä taking it back-meininkiä. Komea symbolihan se on, symboloi pitkällä aikavälillä aikamoisen hyvinvoinnillisen harppauksen tehnyttä länsimaista arvopohjaa tunnustavaa Pohjoismaata, joka on ollut aikanaan pioneeri tasa-arvon edistämisessä suhteellisen laajassa mielessä.

Jos ei hävetä olla mitä on, niin sitten voi olla sitä ylpeästi. Suvaitsevaisuus ei ehkä ole nyt kaikissa piireissä in, mutta yksilön etua ajattelevienkin soisi ajattelevan sitä, että se suvaitsevaisuus kattaa myös ihmisen itse. Se on ikävää joutua suvaitsemattomuuden kohteeksi sen takia, kun on mitä on, enkä tarkoita tässä yhteydessä nyt mielipiteiden kautta johonkin lokeroon itsensä asemoimista.