torstai 18. syyskuuta 2014

Tosimiehen lenkkarit

Tässä blogissa on käsitelty lähestulkoon kaikki mahdollinen miehekäs vaatetus maan ja taivaan välillä, paitsi urheilujalkineisiin ei olla vielä menty. Aihehan on itsessään melko selkeä, sillä oikeanlaisia ulkourheilujalkineita on vaan yhtä mallia, nimittäin lenkkareita. Lenkkareiden tulee olla normaalit. Normaalilla tarkoitan tässä sitä, että lenkkarissa ei saa olla räikeitä värejä, eikä omituisia materiaaleja. Hillitty on hyvä. Hillitty on paras. Lisäksi ainoa oikea kiinnitysmalli on nauhat, jotka laitetaan sen verran löysälle, että kengän voi lipsauttaa jalkaan nauhoja avaamatta. Tarranauhat on lapsille ja hipstereille, joista kumpikaan ryhmä ei voi olla kaupungin halutuimman bachelorpojun titteliä tavoittelevan ihmisen roolimallina.

Toinen juttu on se, minkä vaatteiden kanssa lenkkarit sopivat yhteen ja milloin lenkkareita voi käyttää. Oikeat vastaukset ovat, että vain urheiluvaatteiden kanssa urheillessa, urheilemaan matkustaessa tai hikisenä ruokakaupassa käydessä. Lenkkarit jalassa ei tosiaankaan kannata lähteää riiausreissulla, sillä lenkkarimies ei vetoa kömöihin, kun eihän lenkkarikömökään vetoa mieheen. Urheilumies sen sijaan vetoaa, jos on sellainen hygieeninen urheilumies, mikäli kyseistä ihmistyyppiä on edes olemassa. Yleisesti kannattaa käydä suihkussa ja käyttää deodoranttia, ihan jokaisen.
Kuvassa lenkkarit, värinä tummansininen, joka on poikien väri, vaikkei nykyään pitäisi ennä ajatella että on poikien- ja tyttöjen värejä, etenkään kun on yli kolmekymppinen. Kenkien merkki viittaa suurehkoon kissaeläimeen sekä nuorempia miehiä saalistavaan naisihmiseen. En valinnut kenkämerkkiä siksi, että preferoisin naismaussani kyseistä ihmistyyppiä, vaan siksi että kenkämalli sattui hillittyydellään olemaan silmiäni miellyttävä. Merkillä ei ole siis sinällään väliä.

Tosimies ei välttämättä tarvitse kuin yhdet lenkkariparit, kunhan ne vain ovat edellä luettelemieni parametrien mukaiset. Itseasiassa itse omistan vain yhdet parit, kun se riittää. Useammat veisivät vain tilaa, tila maksaa ja tyhmä on se joka maksaa, ei se joka pyytää. Tyhmä on muuten espanjaksi tonto.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Epilepsiaviirukauluspaita

Suomalaiset eivät harrasta liiemmin värikkyyttä pukeutumisessa ja hyvä niin, ihminen ei ole mikään riikinkukko. Loputtoman syksyn painaessa päälle, värien hyödyntäminen vaatetuksessa voi kuitenkin olla se tekijä, joka erottaa Tarzanin pojastaan Gorakista (alkuperäinen apinain kuningas on aina alkuperäinen apinain kuningas). Sopivasti erottuminen on hyvä, näin ajattelevat minun lisäkseni myös kansainvälisessä viitekehyksessä poikkeuksellisen viehkeiksi kirjallisuudessa mainitut kömöt. Jos erottuu liiaksi, joutuu tinkimään seuran suhteen, ja tinkiminen jos mikä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Paras on vain kyllin hyvää.

Soveliain tapa käyttää värikästä vaatetusta on yhdistää se muutoin hillitymmän värisiin vaatekappaleisiin, jotta soveliaan erottumisen raja ei rikkoudu. Toinen asia värikkyyden hyödyntämisessä on se, että sitä pitää käyttää normaaleissa vaatteissa. Jos esimerkiksi hommaa metallinhohtoisena kaikissa sateenkaarenväreissä hehkuvan viitan, välttää samalla kertaa todennäköisesti myös kaikenlaisen riskin saada minkäänlaista sukupuolitautia niin pitkään aikaan kuin muistikuva viitasta on palaneena ihmisten mieliin. Viitta on paha. Normaalit ihmisten vaatteet on hyvä.

Loistavana esimerkkinä erinomaisesti toimivasta sopivasta värikkyydestä on omistamani epilepsiaviiruinen kauluspaita. Käytän itse, ja suosittelen. Hurmaaminen ei tosiaankaan jää vaatetuksesta kiinni, vaan yleensä mauttomista jutuista ja yleisestä tahdittomuudesta. 
Kuvassa epilepsiaviirukauluspaitani henkarissa. Paidan suurin ongelma on se, että sillä ei hurmata epileptikkoja tai muutenkaan helposti pahoinvoivia henkilöitä, sillä nimensä mukaisesti paidan tuijottaminen tuottaa epilepsiakohtauksen. Tämä on tavallaan myös paidan hyvä puoli, sillä epilepsiakohtauksen tuottaminen on tehokas keino suojautua, jos joku yrittää nakkikioskilla irrottaa lyönnillä pään. Paidan raidat ovat pystyraitaa, mikä kuulemma hoikistaa. Tässä vaiheessa peliä hoikistamisefekti on oikeastaan aika yksi ja sama, sillä hopeaketut ei viettele laihuudella, vaan poikamaisella charmilla.

Paidan ainoana ongelmana on hiukan erikoinen kaulus, joka käytännössä estää ravatin käyttämisen. Koska kyseisen paidan kanssa sopivan väristä ravattia ei tiedä Erkkikään, asialla ei ole mitään käytännön merkitystä. Tästä syystä epilepsiaviirukauluspaitaa ei pidä käyttää puvun kanssa, vaan pikkutakin ja farkkujen. Isona plussana paidassa on myös se, että se siliää yhtä helposti kuin kaura lakoaa taifuunissa. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tauski-farkut

Farkut on perushousut, joita voi käyttää monissa eri yhteyksissä, niin kokouksissa, arkena, kuin harrastaessa turkkilaista öljypainia. Olen jo aiemmin selittänyt muistaakseni farkkujen hyvyydestä, joten en ryhdy toistamaan itseäni. Farkut ovat hyvät, ellei sitten kyseessä ole huonot farkut, joita voi verrata suoraan avokadoon. Avokado on nimittäin saastainen hedelmä, sen rakenne on kuin lihan, hedelmän ja voin risteymä, mikä on itsessään luonnotonta ja maku on yksiselitteisesti omituinen. Omituisenmakuisia asioita ei tule suuhun laittaman eikä omituisi farkkuja pidä jaloissa pitämän, tämä taisi lukea jo Vanhassa Testamentissa, missä luki toki monia nykyään vähemmän järkeenkäypiä juttujakin, mutta tämä ei kuulu siihen kastiin. Avokadossa on mukamas vitamiineja ja mineraaleja ja sen sellaisia, mutta tosiasiahan on, että ensinnäkin kukaan ei elä ikuisesti ja toiseksi jos haluaa elää pitkään, kannattaa syödä lääkkeitä vaivoihin, kunhan ei syö liikaa. Sopiva lääkitys on hyvä.

Tauski-farkut ovat saaneet nimensä laulutaiteilija Peltosen mukaan, kenet siis myös Tauskina tunnetaan. Tauski-farkut kertoo nimenä farkkutyylistä, jota kyseinen artisti suosii; määritelmä ei ole itsessään tarkka, kyseessä on kuitenkin hieman kulutetut siniset farkut, joissa on valkoisen viittäkymmentä eri sävyä mukana. Avainsanana toimii hieman överiksi vedetty nuorekkuus, jota näin reilun kolmenkympin iässä täytyy vaalia kuin ruusunnuppua. Tauski-farkkujen jalkaan vetäminen pudottaa iästä vähintään viisi vuotta pois, joten nuorekas imago on sillä taattu. Tauski-farkuissa ei ehkä saa optimaalista business casual-henkeä tavoitettua, mutta niitä voi hyvin pitää jalassa itseään huomattavasti nuorempia, kansainvälisessä viitekehyksessä huomattavan kauniina pidettyjä kömöjä riiatessa. Samoin farkut sopivat seitinohuessa elosteluun tai sitten puolitangossa jalkaan laiturille sammuessa pikkutunneilla. Itse en toki moista tee ikinä koskaan.
Kuvassa Tauski-farkkuni, niitä on siis kaksi paria. Farkkujen lahkeet on kääritty, koska farkkuja ei valmisteta miehille, joilla on normaalipituiseen selkään nähden yhtä pitkät jalat kuin hobitilla. Housut ovat siinä määrin samannäköiset, että harva varmaan edes tietää minun omistavan kaksi paria, itseasiassa valtaosaa ihmisistä tuskin kiinnostaa hittojakaan edes se, että omistan yhdetkään Tauskit. Omissa Tauskeissani lahkeet vähän laajenevat loppua kohtaan mentäessä, mikä ei sinänsä haittaa, kun 70-luku on aina muodissa ja pillimallisia farkkuja en ole oikeastaan ymmärtänyt ikinä, etenkään miehillä.

Kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo, "Tauskit päällä, joka säällä". Tauskeja voi siis pitää kesät-talvet, lukuunottamatta ääriolosuhteita, kuten jäätävä pakkanen, polttava helle tai jos on hullu kuumotus päällä lähietäisyydellä olevan kansainvälisessä viitekehyksessä huomattavan kauniina pidetyn kömön vuoksi. Tällöin tosin ei toimi mikään muukaan mahdollinen vaatetus, alastomuudesta puhumattakaan, joten sama mennä Tauskeilla.

maanantai 25. elokuuta 2014

Saunan tekstiilit ja kalusteet

Kolmenkympin ylittämisen myötä tullut tarve tasaannuttaa ja vakiinnuttaa elämää ajoi ihmisen saunalliseen asuntoon, mikä nyt on toisaalta ihan ymmärrettävää myös aiemmassa elämänvaiheessa, sillä sauna on hyvä. Saunassa synnytään, saunassa virkistäydytään, saunassa rentoudutaan, saunaan kuollaan. Tässä mielessä sauna on suomalaiselle vähän kuin vuoret vanhalle intiaanille. Jos saan ikinä kotona sydänkohtauksen, yritän kömpiä ylälauteelle korisemaan. Jos nirri sitten lähtee, hyvällä lykyllä saunaan kuolemista ruvetaan kutsumaan termillä "tehdä Mikot".

Saunan sisustamisesta on nihkeä puhua, kun kyseisen huoneen kalusteet on yleensä aika kiinteitä. Kiuas on kiuas ja puulauteet puulauteet (myös metallilauteita voi harkita jos on hardcoremasokisti). Saunaan voi kuitenkin hommata muutamia pikkujuttuja, joilla saa tehtyä ilmettä pienellä vaivalla. Toinen näistä jutuista on laudeliina, toinen taasen kiulu ja koussikka, joka myös löylykauhana tunnetaan.

Minun kiuluni ja koussikkani ovat edellisen asukkaan peruja, koska en ole saanut aikaiseksi hankittua uusia ja mikäli joskus pariudun, ne valitaan kuitenkin puolestani, koska sellainen on kömöillä tapana. Kuva puhukoon kiulun ja koussikan ulkonäön suhteen puolestaan. Laudeliina on sellainen peruslaudeliinan värinen, mutta humpan juonena on viininpunaiset raidat, jotka koristavat laudeliinan kumpaakin laitaa.
Kuvassa saunajuttuni, tarkemmin siis vaaleanpunainen kiulu-koussikka-kombo ja punaviininvärisillä vauhtiviivoilla somistettu laudeliina. Jos olisin viitseliäs, hankkisin hienomman kiulun, mutta kun en ole, niin en ole. Koska nyt eletään 2000-luvulla, vaaleanpunainenkin menee ja lisäksi machomies-identiteettini on riittävän vahvaa tekoa (kovaa kuin titaani) kestääkseen tämän asian. Laudeliina oli muistaakseni suurempi ennen kuin pesin sen, saattoi kutistua pesussa, mokoma Juudaksen ja Brutuksen sukulainen. Pyykkiähän nimittäin pestään vain kahdessa eri erässä, valkoiset erikseen ja muut erikseen. Materiaalilla ei ole väliä, koska sellaista materiaalia mitä ei voi pestä koneessa, ei ole järkevää ostaa. Pragmaattisuus ennen kauneutta.
Kuvassa sauna ylälauteilta kuvattuna. Ovi on 70-lukulainen (oikeasti en tiedä onko vuosikymmenen suhteen näin, mutta mutu-tuntuma on vahva) ja juomutettuine, keltaisine lasineen oikeastaan aika hieno. Itsesuojelun ja selviytymisen kannalta on silkkaa plussaa että oven läpi näkyy hahmo, jos suihkuhuoneeseen hiipii psykopaatti, kun on saunomassa. Lamppu on pyöreä ja kirkas, mikä on sekin hyvä, sillä itse en arvosta hämyisyyttä niin paljoa (psykopaatti voi vaania myös valmiiksi saunan nurkassa, jos on todella hämärä). Hämärässä ei oikein näe, ja lisäksi masentuu minuuteissa.
Kuvassa kiuas, aika perusmallia. Hankin juuri uudet kivet, jotka ovat aivan vastaavanlaiset kuin kuvassa, koska olen pihi, laiska ja mielikuvitukseton kiukaiden suhteen. Pääasia että lämpenee ja sihisee, kun kiville heittää vettä. Tässä mielessä kiukaan kivet reagoivat veden päälle saamiseen aivan kuin kömöt. On myönnettävä, että en ole tätäkään oikeasti kokeillut, kun en omaa kuolemanviettiä. Toinen mahdollisuus on, että käy kuin Ihmemaa Ozissa.

torstai 7. elokuuta 2014

Semipitkähihainen paita

Yläruumiin verhoaminen on yleinen käytäntö länsimaisessa kulttuurissa, itseasiassa paljas ylävartalo on julkisella paikalla harvemmin suotavissa oleva asia, ellei sitten satu tuntemaan jotain Scandinavian Hunksin jäsenistä. Mieshenkilöt verhoavat ylävartaloaan yleensä "paidalla". "Paita" on hyvä. Naiset tykkäävät yleisesti miehistä joilla on paita päällä, ellei mies sitten satu kuulumaan tämän bloggauksen ensimmäisessä lauseessa mainittuun ihmisryhmään. "Paita" suojelee suojelee myös kylmältä. Paidan sivuosissa on käsiä varjelevat hihat, tosin myös hihattomia versiota paidoista on olemassa. 

Hihoja on kolmenlaisia: lyhyitä, semipitkiä ja pitkiä. Hihattomuutta ei lasketa hihapituudeksi. Naisten paidoissa hihojen semipituus ei ole samanlainen kauhistus kuin miestenpaidoissa, mutta naistenpaitatietoutta mies tarvitsee yhtä paljon kuin keripukkia, mikä on muuten vekkuli nimitys taudille joka tappaa hoitamattomana. Tämän jälkeen lienee sanomattakin selvää, että mikäli aikoo ostaa jollekin kömölle jotain kivaa, ei kannata ostaa paitaa.

On myönnettävä, että semipitkähihainen paita on hipsterivaate, ja hipsteriys itsessään on yhtä siisti juttu kuin sukupuolitaudin nappaaminen. Semipitkähihaisen paidan kohdalla hipsteriefektin negatointi onnistuu ylittämällä painoindeksilukema 27 niin, että kerätty ylivoima ei ole kertynyt yksinomaan vatsan seutuville. Hipster ei voi olla ihmispanssarivaunu. Hipsterimieheksi erehtymiseltä välttyy myös käymällä oikeissa töissä (oikeita töitä ovat mm. sellunkeitto, LVI-hommat sekä taloushallinto), nostamalla vähintään oma paino penkistä (minkä tekee muuten meidän mammakin) ja ajamalla naamakarvoitus useammin kuin kerran kuukaudessa (maitohaivenet voi myös pyyhkäistä pois karkealla paperilla). Naisten kohdalla pätee samat kriteerit, paitsi naamakarvoja ei tarvitse ajaa ollenkaan, eikä penkkipunnertaa (tämä on korvattu 2400 metrin tuloksella Cooperin testissä).
Kuvassa semipitkähihainen paita, niin ryppyisenä kuin luoja on sen tarkoittanut olevan. Rypyistä pääsee eroon pukemalla paita, paidan pitää tuntua päällä. Hihojen suissa on huippumodernit, valkoiset, napeilla toimivat hihanlyhennysjutut. Paidassa on myös valkoinen kaulusjuttu, joka estää sen ettei ihoa näy liikaa; nyt ei eletä enää 70-luvulla ja harva mies on kuitenkaan Burt Reynolds nuorena, paitsi tietenkin Burt Reynolds 40 vuotta sitten.

Summa summarum, tämän ajatusten Kymijoen lopullisena tarkoituksena oli täsmentää että hipstervaatteet ovat käyttökelpoisia, mikäli vaan niitä ei käytä samalla lailla kuin hipsterit ja kun ei pukeudu täysin hipsterlookin mukaisesti. Kaikki tietänevät mitä tarkoitan hipstervaatteilla, joten en ryhdy tarkentamaan asiaa. Edellinen kehoitus ei kuitenkaan tarkoita että kannattaa ylipäänsä pukeutua hipstervaatteisiin, sillä se on kuitenkin kahdeksas kuolemansynti. Paheiden määrän ollessa vakio, jotain syntejä kuuluu kuitenkin tehdä ja kuolemansynti on aina kuolemansynti. Seitsemästä alkuperäisestä oma suosikkini on kaikessa absurdiudessaan mässäily.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Seinien maalaaminen

Asuntoa hankittaessa on alustavasti järkevää miettiä oma osaaminen remonteerauksen suhteen. Nykyihmiseltä odotetaan että omistusluolaa laitetaan itsensä näköiseksi ja tätä yhteiskunnan ennakko-odotusta ei pidä väheksymän. Mikäli on perinyt minun laillani peukalot keskelle kämmentä, ei kannata hankkia suuremmassa remonttitarpeessa olevaa asuntoa. Jokaisen mieshenkilön pitäisi kuitenkin olla valmis kuin lukkari sotaan silloin kun tehdään kevyttä seinäremonttia, eli pistetään maalia tai tapettia pintaan. Näin siitäkin huolimatta, että taitoa tähän löytyisi yhtä paljon kuin mitä hyönteissyöjän ruumiinrakenteella varustetulla ihmisellä on lahjoja työntää kuulaa, eli hyyyyyyvin vähän.

Omalla kohdallani seinien laittamistarpeet keskittyivät tällä kertaa eteisen ja keittiön maalaamiseen. Eteisen aiempi väri oli miehekkäästi vaalean sininen ja kun tarpeena oli pehmentää tätä asunnon ylitsetihkuvaa maskuliinisuutta, ajatukseksi syntyi maalata helahoito harmaaseen taittuvan valkoiseksi tai jotain sinnepäin. Vinkki värivalintaan tuli luonnollisesti muualta.

Itse maalausurakka tehtiin miehissä vailla varsinaista osaamista ja pätevyyttä kyseiseen hommaan, minkä vuoksi maalausjäljen paikkailukin vei poikkeuksellisen paljon aikaa. Siitä viis, hauskaa oli ja työ tuli tehtyä. Oman kädenjäljen näkeminen ei sinällään valitettavasti tuota minulle suurtakaan tyytyväisyyden tunnetta, sillä olen enemmänkin ratkaisu- ja lopputuloskeskeinen ihminen, jolle on yksi hailee, kuka työn on varsinaisesti tehny. Jos olisi rahaa kuin Kroisoksella, työn olisi tehnyt jotkut maksetut äijät, joilta olisin kysellyt työn lomassa vähän väliä "Tuleeks siit mitää?", koska se on etelä-kymenlaaksolainen tapa.
Kuvassa esimerkinomaisesti eteinen ennen, ovien välissä oleva valkoinen läntti on palapeilin aiempi sijoituspaikka. Aiempi maalari oli siinä mielessä astetta kovempi henkilö, ettei ollut ottanut peiliä pois ollenkaan maalauksen ajaksi. Ainoastaan kaksi palapeilin palasta hajosi peilinkappaleita sorkkaraudalla irrotettaessa, mikä on ainakin minusta verrattain vähän. Tämäkin johtui siitä, että ko. kappaleiden tarratyynyissä oli hyödynnetty kiinnitysaineena ilmeisesti laastia liiman sijaan. Pistorasioita ei irroteltu, koska se olisi vaatinut sähköjen poiskytkemistä ja ei vaan jaksettu, kun olisi pitänyt kanssa ruuvata ja sen sellaista.
Kuvassa samainen seinä maalattuna ja huonossa valossa kuvattuna, jotta ovenkarmien päälle menevät siveltimenvedot ja maalausjäljen epätasaisuus ei erottuisi. Toisaalta kun yksikään nainen ei muutenkaan yrittäisi vietellä allekirjoittanutta kädentaitojen takia, maalausjäljellä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Suuret kädentaidot eivät kuitenkaan automaattisesti kerro suurista rakastajantaidoista, joten en ole kyseisestä asiasta kovinkaan huolissani. Toinen ovista on muuten WC:n ja toinen saunan ovi. Saunan ovessa on erikseen kyltti, jotta kukaan ei menisi epähuomiossa virtsaamaan kiukaalle.

Remontissa tarvitaan muuten kanssa työkaluja. Jokaisella itseäänkunnioittavalla herrasmiehellä ja hidalgolla on kotonaan akkuporakone (hc-miehillä on jopa iskuporakone), mutta myös kaikenlaista muuta pikkukivaa tulee olla. En nyt jaksa erikseen eritellä maalaamiseen tarvittavia työkaluja, kuten teloja ja sen semmoisia, mutta sen sijaan mainitsen sorkkaraudan ja vasaran, jotka hankin, kun niille nyt on aina käyttöä. Rautakanki toimii muuten lattialistojen irrottamisen ohessa loistavana maalin sekoitustikkuna, jos sopivaa seivästä ei satu olemaan hollilla. 
Kuvassa seinien maalaamisen kannalta tärkeimmät työkalut, vasara ja sorkkarauta, sillä ilman niitä lattialistojen irrottaminen on yhtä aivotonta touhua kuin silmäpelin yrittäminen hautuumaalla. Vasara on paras minkä remonttibudjetin ylityttyä rahalla saa ja sorkkarauta on sorkkarauta. Itseasiassa sorkkarauta on hyödyllisin työkalu ikinä, elämänlaatuni parani huomattavasti sen hankkimisen jälkeen.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hääpukeutuminen, post festum

Häät ovat hieno juhla, johon pitää myös osata pukeutua juhlan arvokkuuden mukaisesti. Hääetiketin suhteen ei kannata murehtia, sillä häissä on aina taatusti paikalla joku tuttu, yleensä naispuolinen sellainen, joka muistuttaa kun (ei jos) tekee hölmösti. Kaikkein oleellisinta on se, ettei ainakaan perseile kirkossa, sillä sellainen on makaaberia touhua. Kirkossa pitää katsoa ensin morsiammen ohi leijumista hymyillen vienosti, muttei kuitenkaan ivallisesti, ja jahka vihkiminen on suoritettu, hääparia on katsottava hyväksyvästi nyökytellen. Muu aika tulee istua hiljaa penkissä ja on samalla kuiskuteltava ei-häiritsevästi vierustoverin kanssa ala-asteella tai kansakoulussa hävityistä hiihtokilpailuista. Toinen mielenkiintoinen hääkirkkoon liittyvä fakta on se, että jostain kuuluu aina vauvan itkua, vaikka kirkossa ei olisi ensimmäistäkään vauvaa mailla eikä halmeilla. Oletettavasti kanttori laittaa vauvanitkunauhan soimaan kirkon kaiuttimista ennen tilaisuutta.

Häiden kohdalla sanonta rapatessa roiskuu pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Häitä vietätään useimmiten kesällä ja auringon paistaessa pukuun vuorautunut terve, hyvän aineenvaihdunnan omaava mies hikoilee kuin sika. Kun ihminen on omissa nahkoissaan limainen kuin etana, ei ehkä ole syytä miettiä sitä että onko ravatti suorassa pikkutunneilla. Jos on ollut hyvät häät, yleensä ravatin löytää aamulla pikkutakin vasemmasta taskusta, näin asia on ainakin minun kohdallani.

Mitä pukeutumiseen tulee, hääparin asusteista en sano yhtään mitään, kun en niistä mitään tajua, eikä minun tarvitsekaan. Jos tulee ajankohtaiseksi, aina löytyy joku neropatti neuvomaan, se on varma. Häävieraiden osalta nasten vaatetuksista en myöskään sano mitään, koska tiedän asiasta sen verran, että ymmärrän olla ottamatta kantaa. Joku mekko on hyvä, kait. Miesten kohdalla parempi puku toimii. Paidan kanssa soveltuva ravatti kaulaan ja sen kanssa mallaava taskuliina rintataskuun, jos sattuu omistamaan. 
Kuvassa häissä käyttämäni puvun pikkutakki, aatteen värinen taskuliina vielä ansaituilla paikallaan. Taskuliinaan ei kannata niistää ja jos tulee puklu, sitä ei myöskään kannata pyyhkiä taskuliinalla. Puvun kanssa oli ravatti jossa on myös punaista, mutta en laittanut sitä kuvaan, koska en ollut aivan satavarma, menikö se sävyn suhteen taskuliinan kanssa yhteen. Puvun rinnuksessa näkyvä keltainen juttu on ekonomimerkki, sillä juhlissa kuin juhlissa on tärkeää edetä tittelit edellä, koska on teoreettinen mahdollisuus että se vetoaa johonkin paikalla olevaan kömöön. Puvun kanssa oli mustat suorat housut, joissa ei ole mitään muuta erikoista kuin että ne olivat mustat suorat housut.
Kuvassa ihan oikeasti häissä hyödyntämäni kauluspaita. Paita on hiukan rypyssä, mistä voisi luulla että olen käynyt yöllä se päällä hetken tirsamaassa, vaikkei näin tosiaankaan ole. Reissussa rähjääntyy. Valkoinen kauluspaita on hyvä häävaate, sillä se menee vaikka minkävärisen ravatin kanssa yhteen. Valkoisen paidan merkittävin ongelma on se, että paita oikein kerjää punaviiniä ja hääkakkua rinnuksille.

Häissä on hyvä muistaa se, että paikalla oleville nuorille aikuisille häät ovat oiva mahdollisuus pariutua, sillä se, että näkee pariskunnan sitoutumisrituaalin, aktivoi joskus nuorilla aikuisilla pariutumisrauhasen toimintaan. Tämä johtaa siihen että omalle parinmuodostumistarpeelle saattaa tulla kiire ja kaikkipitääsaadamulletänneihanheti. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään käsitystä miten asian suhteen pitää toimia, enkä jaksa nyt asiaa sen kummemmin miettiä. Mihin se on kiire tässä valmiissa maailmassa.