maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kodin random-somisteet

Tauluton ja ylipäänsä koristeeton koti on hiukan hankala asia, ellei sitten ole terveyskeskusfetisisti. Tässäkin tapauksessa kannattaa hankkia koti, jossa on ylimääräinen huone, jotta näitä jänniä oikkuja voi toteuttaa ilman että suuri yleisö saa koskaan vihiä asiasta. Kotia kuuluu siis somistaa; jos elämään on eksynyt nahka, somistus hoituu itsestään. Tällöin on tosin oltava tiukka, tai muuten koti rupeaa muistuttamaan kataloogien kotia ja kataloogien kodeissa ei oikeasti asu ihmisiä.

Kodin sisustamista kannattaa muutenkin tehdä omaan tahtiin ja hissukseen; tällöin homma hoituu parhaillaan yhtä helposti kuin Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin kappaleiden sanoittaminen (em. orkestereiden kappaleen sanoitukseksi kävisi vaikkapa seuraava, lonkalta alle minuutissa heitetty värssy: "Kävelin kadulla, näin siellä auton, appiukko ampui pihalla varista, ampui pihalla varista ilmakolla silmään. Miksi syksyllä on kylmä? Haluan Zanzibariin lomalle, Zanzibariin lomalle."). Liian nopea ei sisustuksessa pidä olla, kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja kömöjen kuunteleminen on lompakon päälle käyvä, suuremman kokoluokan virhe. Jos on pätäkkää, silloin tällä ei ole niin suurta väliä. Raha on tarkoitettu kiertämään.  
Kuvassa uusi ja hieno, Puolueen vanhasta vaalipropagandasta teetetty juliste, joka on pari piirua vasemmalle vinossa koska en jaksanut asentaa siihen narua se näyttää hienolta niin. Saastuttaminen on sinänsä hanurista, mutta jos sitä tehdään, parempi tehdä se Suomessa, kun täällä piippuihin voidaan asentaa aktiivihiilifiltterit. Julisteen vahvin sanoma on rauhan ja työllisyyden sanoma; rauha ja teollisuustyö ovat hyviä. Tällä julisteella ei välttämättä sinällään saa naista, mutta toisaalta taas voi saadakin, sillä se osoittaa ettei julisteen omistajaa kiinnosta paskaakaan. Tämä on absoluuttisesti kiinnostava piirre miehessä, ainakin minusta jotkut kömöt saattaisivat tietämättään ajatella näin.
Vaateräkki on yksiön pienen kaappitilan ansiosta kauluspaitojen
käyttämisen mahdollistaja numero yksi. Kauluspaita on siitä aivan
infernaalinen vaate, että se rypistyy jos se on edes hivenen kosketuksissa
toisten vaatteiden kanssa tai jos päätyy muhinoimaan jonkun kömön
kanssa (Tällöin kannattaa muistaa olla repäisemättä paitaa auki kuin
teräsmies, jotta paidan napit eivät sinkoilisi kuin luodit. Niitä on vittumainen
sitten ommella takaisin, lisäksi lemmenleikit voi keskeytyä, jos sadan
kilometrin tuntivauhtia sinkoava nappi vie partnerilta näön.).
 
"Kukkuluuruu!", huudahtaisi SDP:n vanha ratasmerkki kurkistaessaan
mikron takaa, mikäli se osaisi puhua. Koska uunin taakse on nihkeämpi
laitella mitään koristejuttuja, niitä voi sen sijaan laittaa mikron taakse.
Myöskään leivinuunin tai nuotion taakse moista esinettä ei kannata
laittaa, tai se voi sulaa. 



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Lowest of the low, all time low-kravatti

Käydessäni vuosia sitten toiviomatkalla Tampereella, törmäsin juna-aseman kupeessa olevassa karaokeravintolassa kaverin kaveri Nissiseen, joka oli tolkuttomasta humalatilastaan huolimatta tyylitajuinen ja tahdikas veikkonen; Nissisellä oli nimittäin päällään muistikuvieni mukaan törkeä, valkoisilla ja keltaisilla pystyraidoilla kuvioitu lyhythihainen kauluspaita ja kaulassa roikkui helvetin ruma kravatti. Muistikuva humalaisesta Nissisestä kravatti kaulassa paloi näköhermoihini ja olen jo kauan pohdiskellut, riittäisikö itsevarmuuteni ja mojoni vastaavanlaisen suoritteen tekemiseen, pystyisinkö samaan kuin Nissinen. Tänään otin ensiaskeleen Nissisen tietämättään minulle viitoittamalla tiellä.

Kaupassa kravattiosastolta silmiin pisti näky, josta seurannut inspiraatio oli tajunnanräjäyttävä. Alelaarissa lojui huonolla tavalla  70-luvulta vaikutteita saaneita kravatteja, joiden hinta ei todennäköisesti kattanut niiden valmistuskustannuksia. Ostopäätös oli yhtä helppo tehdä, kuin satavuotiaan tyrmääminen nyrkkeilyottelussa. 

Hankkimani kravatti on halpa, ja sen kyllä huomaa. Kravatin ainoa funktio on osoittaa, että sen käyttäjää ei kiinnosta paskaakaan, aivan kuten Nissistä ei kiinnostanut sinä alkoholinhuuruisena talvilauantaina iltapäivän tienoihin. Slloin kun ihmistä ei kiinnosta paskaakaan, hän on itseasiassa sosiaalisen pyramidin huipulla, koska tämän olotilan saavuttanut ihminen alkaa yllättäen kiinnostamaan muita ihmisiä, joita luonnollisesti askarruttaa se, miksi tätä yhtä ei kiinnosta paskaakaan. Kiinnostuksen täydellinen puute laittaa muut miettimään, tietääkö tämä yksilö jotain mitä muut eivät tiedä, onko hän kenties ratkaissut elämän salaisuuden, piin likiarvon viimeisen luvun vai onko hän vaan jotenkin muuten alfa.
Kuvassa todellinen löytö, low-life scum-kravatti numero uno. Hintalappu on yhä kiinni muovissa, 1,6€ joka on jotakuinkin melkein sama kuin vanha kymppi. Tämä päällä voi huoletta olla lähiökapakan kuningas ja karaoken valtias. Bundolo! Kreegah! Semisti värisokeana en ryhdy erittelemään kravatin kaikkia värejä, sanotaankin näin, että kyseessä on vaalea viirukravatti. 
Varoituksen sana, halpojen ja mauttomien ravattien käyttämisessä on se riski, että antaa vahingossa sen kuvan ihmisille, ettei omaa rahaa eikä tyylitajua, mikä on taasen huono yhdistelmä, mikäli kömöhommat kiinnostaa. Humpan juoni on siinä, että pitää osata näyttää siltä ettei kiinnosta paskaakaan. Helppo homma, apinakin osaisi.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Aamukäynnistely

Monasti aamut ovat ihmiselämän vittumaisinta aikaa, erityisesti silloin kun olet henkisesti orientoitunut heräämään aikaisin, muttet saa illalla unta johtuen joko työperäisestä stressistä, ihmissuhdeperäisestä stressistä tai tyhjänpäiväisen diipadaapan ajattelemisen takia. Kankeita aamuja (hehheh) on huomattavasti helpompi käsitellä, jos on varautunut asiaan valmistamalla aamujutut valmiiksi jo illalla, kuten allekirjoittanut, vanha hopeakettu tekee aina.

Aamulla kannattaa syödä, koska tyhjällä vatsalla tulee helpommin kylmä. Tämä ei haittaa sellaisia veijareita joilla tuntuu olevan pakkasnestettä veren tilalla, enkä nyt tarkoita niitä koijareita joilla on konkreettisesti pakkasnestettä veren seassa, koska sitä on hörpitty palan painikkeena ilman palaa. Näiden kavereiden kohdalla alkaa olla aivan se ja sama, nauttiiko aamulla ruokaa vaiko ei.

Lehtijuttu kertoi että heti herättyä ei kannata juoda kahvia, kun se ei oikein futaa vielä silloin. Uskoin tämän aukotta, olihan se sentään laitettu nettijuttuun ja varmaankin printtilehteenkin asti painettu. Kun kahvi on poissa pelistä, pitää juoda teetä.
Kuvassa teerasia, jossa teet lepäävät kivasti sikin sokin sekaisin. Rasia
on peltiä, ylipäänsä kaikki metallinen on hyvästä. Tosimiehet eivät pidä
teitään erillisissä purnukoissa, itseasiassa tosimiehet eivät myöskään
ylipäänsä omista astioita joita voi kutsua purnukoiksi. Perinteikkäämpien
teiden lisäksi on hyvä omistaa vihreää teetä, koska siinä on flavonoideja ja
jotain muuta elämää pidentävää paskaa. 
Vaikka jotkut saatanan hifistelijät muuta väittävätkin, kaikki kannattaa vaan laittaa kaikki valmiiksi suoraan. Aamulla ei kuitenkaan kiinnosta hittojakaan, onko se vesi seissyt siellä keittimessä yön yli vai ei. Itse lämmitän teeveteni kahvinkeittimessä, koska se on ripeää ja näin vedestä ei tule liian kuumaa. 
Kuvassa preparoitu, muttei suinkaan denaturoitu aamupalahässäkkä, 
poislukien jääkaapin antimet, joihin kuuluvat jogurtti mustikoilla, 
vihannes-hedelmäjuomajuttu, semmoinen asidofilus-bifidus-läpändeeros-
juoma ja joku proteiininlähde, jos tulee mentyä salille. Mustassa 
purkissa on kreatiinia, se toimii. Peltiboxin päällä on omega kolmosta, 
fluori-xylitolpastilli ja macajauhokapseli. Kaikenlaista new age-paskaa. 
Jos en näillä elä yli 90-vuotiaaksi, perikunta saa haastaa jonkun oikeuteen, 
edellyttäen toki että ehdin jossain välissä perikunnan hankkia.



































Näillä eväillä kun mennään, kaikki onnistuu, aamut sujuvat hyvin ja saattaa saada joskus naista (ei välttämättä, eikä aamujutut liity siihen asiaan mitenkään.). Esivalmistelu on kaiken a ja o, aivan kuten kaikessa muussakin elämän askareessa.
Kuvassa viiniteline kompaktissa sijainnissaan. Tämä kuva ei liity mitenkään
tähän juttuun, tosin ei liity myöskään toteamus siitä, ettei ole helppoa olla
hyvännäköinen. Teline ei ole täynnä, kun on lama. Jahka suhdanteet muuttuvat
ja tulee nousukausi, teline täyttyy tuosta. Todennäköisesti hommaan enemmän halpoja
low life-viinejä, nekään eivät ole aivan huonoja, kunhan osaa vaan olla laatutietoinen
kuluttaja. Muutama helmituote sinne päälle kömöjä hämäämään ja avot!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Täytettävä ilmapatja suoraan helvetistä

Mikäli ei ole vielä omakotitaloon tai suurempaan rivitaloasuntoon vakiintunut vempula, jos silloin tällöin syntyy tarvis majoittaa ylimääräistä populaa asunnossa, joutuu majoittamisen kanssa hyödyntämään väliaikaisratkaisuja. Itse muutin hiljattain nykyiseen asuntooni ja kun yöpymiskalusteen saapumisessa meni tovi, päädyin hyödyntämään tällaista ratkaisua. Kun yksiöön ei mitään suurempia väliaikaismakuutuskalusteita ole järkeä hankkia, turvauduin heräteostoksena hankkimaani ilmalla täytettävään patjaan (Pelimies olisi täyttänyt sen vedellä. Olisi siinä ollut kämpälle rahdatuilla kömöillä ihmettelemistä!). Siis vuodesemmoiseen, ei mihinkään lasten vesipeliin. Joku raja, taso ja maku sentään.

Velimiehellä on vastaavanlainen ilmapatja, hieman suurempi ja moottorilla täyttyvä sellainen, ja se on kätevä peli. Huutaa hieman täytettäessä, mutta so not, helppo ja vaivaton. Oma patjani on mitoitettu puolelletoista henkilölle/yhdelle virtahevolle, ja ei siinä mitään, kun on ilmapatja nukkuma-alustana, ei silloin yritelläkään houkutella ketään asunnolle kylkimyyryn ihmeelliseen maailmaan. Patjan ongelmana on lähinnä se, että TÄYTTÖVENTTIILIIN EI MAHDU TASAN MINKÄÄNLAINEN PUMPPU! Tai no siis viimein keksin ostaa pienen fillarinpumpun, joka mahtui venttiiliin, kun vaan sen pyöritettävän osan pyöritti irti. Harkitsin jopa huokean kuumailmapuhaltimen hankkimista (kun sellainen on muutenkin hyvä joka miehellä olla) jotta saisin sen avulla patjan jotenkin puhallettua täyteen, mutta ainakaan halvemmissa malleissa ei saanut puhallettua ei-kuumaa ilmaa. Mutta joka tapauksessa, mitä helvettiä? Kuka valmistaa tällaisia tuotteita? Patjan täyttäminen pikkupumpulla vei aivan käsittämättömän kauan ja kun tätä kirjoittaessani makaan patjan päällä jumitettuani venttiilin pinseteillä auki, ilmeni että tyhjennys ei myöskään ole mikään muutaman minuutin operaatio.
Kuvassa ilmalla täytettävä vuoteeni, josta olen jo hiukan tyhjentänyt
sinne tuskalla ja vaivalla pikkupumpulla pumppaamaani ilmaa pois. Vuoteessa
ei ole käytettäessä periaatteessa muuta vikaa kuin se, että kun vuodetta ei
jaksa pumppaamisteknisistä syistä johtuen pumpata riittävän pinkeäksi, se
narisee kun sen päällä nukkuu (Tähän sopisi hyvin sovinistinen ja kaksimielinen
heitto, mutten sitä kerro. Osannette täydentää läpändeeroksen näihin sulkuihin
itsekin, kun tarpeeksi tankkaatte sulkuja edeltävän lauseen ensimmäisen pilkun jälkeistä
osiota.) Jos karma ei palkitse tästä kaikesta paskasta jota olen saanut sietää, en
varmasti ikinä käänny hindulaiseksi. 
Kuvassa ilmapatjan venttiili. Se, joka kertoo mikä helkkarin pumppu tuollaiseen
rööriin menee, on siistein tyyppi ikinä, paitsi jos on alta 35-vuotias ja käyttää
viiksiä ilman yhtyviä pulisonkeja tai partaa. Silloin ei ole siisti tyyppi vaikka
tekisi mitä, nykyajan parranajovehkeillä pystyy ihmeisiin, vaikka esim. ajamaan
ne helvetin viikset pois. En vaan ymmärrä. Olisivat edes toimittaneet jonkin
universaaliplugin tai pumpun mukana. No comprendo. Obrigado.
Uskoakseni hankkimani patjan on suunnitellut itse Vanha Vihtahousu ja mikäli reinkarnaatiota tapahtuu, tulen olemaan helvetin vihainen mikäli en ole tämän patjakokemukseni jäljiltä seuraavassa elämässäni vähintäänkin Ludwig XIV Aurinkokuningas (Minun versiossani reinkarnaatiossa voi siirtyä myös ajassa taaksepäin. Pienenä miinuksena tuossa ajankohdassa on toki antiperspirantin puute, mutta onneksi Ranskan hovissa ei parfyymi loppune kesken.). Pikkuvikkinä ammattilaiselta, mikäli hankit ilmalla täytettävää vuodetta, varmista että siinä on sähköpumppu. Sähkö on hyvä, sitä tulee töpselistä kun ydinvoimalan kiltit sedät upottavat kuumaa uraanikankea reaktorissa veteen (täydennä rivo mielikuva tähän) ja tästä syntyvän höyryn avulla pyöritetään turbiineilla sähköä.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Ikkunat silmien alla, vol 2.

Näkökyvyn heikkemisen myöntäminen on kova paikka jokaiselle alfaurokselle, ja itsekin nöyrryin vasta kun yksityisautoillessani rupesin havaitsemaan liikenneopasteiden tekstit suurinpiirtein vasta siinä vaiheessa kun olin jo liian lähellä opasteita vaihtaakseni kaistaa. Nyt, oltuani noin reilut pari vuotta nelisilmänä, pystyy asiaan suhtautumaan jo kypsemmin, sillä paljon on virrannut vettä Tonavassa ja varmaan monessa muussa vähemmän saastuneessa virrassakin (Oikeasti, se on aika likainen virta. En uisi siinä.). Koska tosimies ei ole linssikkeitä silmämunaan ulkonäkösyistä työntävä hienohelma, silmälasit lienevät ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto, jos siis haluaa nähdä. Tämäkin on suhteellinen asia ja asioiden näkemisessä utuisena on oma juttunsa.

Hankin siis tässä tovi sitten itselleni toiset lasit. En katsonut näkökykyni heikenneen entisestään, joten tein lasihankinnan ilman uutta näöntarkastusta. Silmälasihankinnassa valintaan vaikutti erikoisuuksien välttely ja tavallisuuteen ja keskiluokkaisuuteen hakeutuminen. Ikääntymisessä on myös se aivan loistava puoli, että tarve ihmisten tarpeettomaan mielistelyyn ja pyrkimys erityisyyden hakemiseen  vähenee. Siten menin tällä kertaa aika perinteisellä kehysmallilla.
Kuvassa uudet silmälasini. Kuvassa lasit näyttävät enemmän aatteen värisiltä, kuin ne näyttävät oikeasti luonnossa, siis käytettäessä. Punaisuus on siis lähinnä lasien sisärakenteissa. Kevyemmät lasit ovat raskaskehyksisiä mukavammat päällä, mikä ei välttämättä ole näin ihmistä päälleen asetellessaan, koska tämä riippuu täysin preferenssistä. Lasien vahvuuksien osalta toinen linssi on toista vahvempi, joten ensi kerralla hankin varmaan vittuillessani monokkelin, sillä kuka nyt löisi monokkelimiestä. Kuvan laseilla ei automaattisesti saa naista, mutta en sitten tiedä, millä laseilla saisi, paitsi tietysti monokkelilla. Oleellista kait että näkee. Näkeminen on hyvä, sillä välttyy monelta vaikealta tilanteelta.
Nykyisin olen käyttänyt vielä vanhoja, hipsterimpejä silmälasejani lähinnä urheillessa. Asiasta kivasti urheiluun rönsyillen, minulle sattui hetki sitten kaupunginvaihdos, mikä pakotti minut myös kuntosalin vaihtamiseen, mitä on sattunut aika ajoin, johtuen siitä että elämällä on kumma taipumus laittaa minut asumaan eri paikoissa. Innokkaana punttisalikävijänä voin kivasti vetää omanlaisensa yhtäläisyysmerkit kuntosaliharjoittelun ja uuden ihmisen kanssa rakastelun välille. Kun on ensimmäistä kertaa yhdynnässä jonkun ihmisen kanssa (siis kyse ei ole nyt neitsyyden/poikuuden menetyksestä, vaan uudesta yhdyntäystävästä), tilanne on hiukan sama kuin kävisi ensimmäistä kertaa eri kuntosalilla kuin millä tavanomaisesti käy; periaatteessa kaikki kyseiseen harjoituskertaan riittävät laitteet löytyvät, mutta ne ovat mahdollisesti hiukan erilaisia ja siten myös harjoituskierto ja tuntuma on erilainen. Kun tällä uudella kuntosalilla käy uudemman kerran, paikat ovat jo hiukan tutumpia ja siten myös empimistä on vähemmän ja kun palataan aiempaan vertauskohteeseen, eli yhdyntään, lempiminen on vastavuoroisesti tehokkaampaa. Suurimpana erona treenaamisen ja naiskentelun välillä on mahdollisesti se, että ensimmäisen kohdalla paras olo on oikeastaan jälkikäteen, kun taas toisen kohdalla itse suorituksen aikana. Näin ainakin isot pojat puhuvat.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Divaanivuodesohva ja pyykinpesukone; se, joka arvaa yhteyden, voittaa omakustanteisen liftausreissun Nakkilaan

Jotta koti on koti, eikä vain paikka missä käydään nukkumassa, se vaatii tiettyjä välttämättömyyskalusteita. Vuode on yksi tälläinen kaluste; nurkassa lojuvaa telttapatjaa, narkkipatjaa tai epämääräistä lehtiröykkiötä ei lasketa tässä yhteydessä vuoteeksi. Asustelen yksiössä, joten tavanomaisen vuoteen hankkiminen ei tullut tällä kertaa kysymykseen, samaisesta ensimmäisessä lauseessa mainitusta syystä. Vaihtoehdoksi valikoitui tästä syystä vuodesohva, ja koska divaani on sohvien Rolls Royce, Rolex ja Wayne Gretzky samanaikaisesti, sohvamalliseulan läpäisi ainoastaan divaanivuodesohva.  

Koska en jaksa kirjoitella uudelleen divaanisohvan ylivertaisuutta verrattuna tavanomaiseen sohvaan, linkkaan vaan aiemman kirjoitukseni divaanisohvasta tähän: 
Lukekaahan sieltä, kuin sulaa kultaa injektoituna suoraan etuaivolohkoon. Divaani on hyvä. Divaanin päällä on varmasti joku saanut joskus rakkautta.
Kuvassa divaanivuodesohva ns. lepotilassa, ei siis nukkumavalmiina
jännityksessä. Värinä raikkaan ruskea. Tummat sävyt ovat syksyllä aivan
ihania. Divaanin taustalla näkyy aiemmin hyödynnetty ilmapatja,
joka toimi siis vuoteena vuodesohvaa odottaessa. Ilmapatja on yhä
täytettynä, koska jos tulee vieraita, sitä ei ehdi Erkkikään täyttää nopeasti,
mokomassa kun ei ole sähköpumppua, vaan täytön joutuu hoitamaan
fillarin pumpulla, kun en ole löytänyt tuohon paskiaiseen edes sopivaa
pumppua! Toimituksessa menee noin päivä. Note to all: hankkikaa vain
sähköpumpullisia varavuodeilmapatjoja, manuaalisesti täytettävät
ovat suoraan Luciferin pajasta. 

Säilytyslaatikollisessa divaanivuodesohvassa on se kiva piirre, että
omillaan asuva mieshenkilö voi jemmata sinne käyttölakanoidensa
kaveriksi koko vuodevaatestonsa, mikä on jotain, mikä ei kuntatalouden
reunaehdot ja Eurooppalainen viitekehys huomioonottaen onnistuisi
ikinä naishenkilöltä. Oleellista on jättää käyttölakanoiden ja puhtaiden
lakanoiden väliin reilu hajurako (Kuvainnollinen hajurako, omat
rauhasenihan erittävät hien sijaan Tabacin tuoksua, kuten monilla
muilla kypsään ikään ennättäneillä herrashenkilöillä). Yleisesti ottaen ja
koon puolesta, jos haju ei haittaa, divaanin säilytyslaatikossa voi hetken
aikaa säilöä vaikka ruumista. En tiedä miksi tälläinen tarve tulisi, mutta
maailma on sairas paikka.




Sohvan lisäksi sain vähän aikaa sitten pesukoneen, mikä on myös hyvä juttu, koska alushousujen ja T-paitojen kääntäminen nurinpäin ei jossain vaiheessa enää riitä peittämään dunkkua. Pesukoneelle määräytynyt tila kylpyhuoneessa määritti ainoaksi vaihtoehdoksi päältä täytettävän koneen ja tämä oli itseasiassa hyvä juttu, päältä täytettävä kone kun on ominaisuuksiltaan ylivertainen vaihtoehto. Jos minulle tulee vieraita, näytän ensimmäisenä tuliterää pesukonettani, sitten vasta täydellisesti yhteensopimatonta sekasikiösisustustani ja ainoaa huonettani.  
Jos joku lapsi joskus kysyy, mitä pesukone sanoo, vastaus on "Örrr...", mikä on muuten tismalleen sama asia mitä rantojen mies sanoo. Päältä täytettävä pesukone on minusta ja universumin mielestä parempi kuin sivulta täytettävä, koska sivulta täytettävää pesukonetta tyhjentäessä, on massiivisen empiirisen aineiston valossa täysin mahdoton tyhjentää niin, ettei vähintään kaksi vaatekappaletta putoa lattialle. Lisäksi päältä täytettävään koneeseen voi jemmata kivasti pyykkiä piiloon ilman että asunnossa vierailevat, täysin harhaisen mielikuvituksen ja ylisuurten odotusten tuotetta olevat kömöt näkevät kakkakalsareita. Myös tilan käytön suhteen päältä täytettävä pyykinpesukone on parempi, ellei sitten asu hobittilassa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kodin säilytyskalusteet

Uuteen kotiin muuttaminen tuo aina muassaan omat ongelmansa kalustuksen suhteen. Jos mukana muuttaa kömö, nykyiset kalusteet todennäköisesti ovat aivan täysin sopimattomia uuteen asuntoon ja siksi kaikki pitää laittaa uusiksi, luottolaitoksen johtajan myhäillessä ja taputtaessa alastomana karvaisia käsiään yhteen. Jos on kuitenkin niinkin onnekas tilanne, että mieshenkilö suorittaa muuttonsa vain itselleen, kuten spartalaispojat suorittavat agogensa (näillä kahdella asialla ei siis todellisuudessa ole minkäänlaista tekemistä keskenään.), silloin voi hommata juuri sellaisia kalusteita kuin huvittaa. Muuttaminen ei ole ikinä kovin halpaa ja kun sisustuksellinen silmä puuttuu todennäköisesti joka tapauksessa, päästään siihen päätelmään että kalusteita kannattaa hankkia random-tuttujen, kierrätyskeskusten ja nettipalstojen torien kautta. Tällä menetelmällä hankituilla kalusteilla harvemmin päästään kummoisempaan sisustukselliseen harmoniaan ja nirvanaan: yleensä sisustuksellinen lopputulema muistuttaakin seitsemänvuotiaiden rakentamaa hökkelimajaa, mikä on omiaan herättämään kömöissä äidinvaiston, suomeksi siis poikamiesmäinen sisustus on vetovoimatekijä.

Kun ihminen on purjehtinut elämän avovesillä yli kolme vuosikymmentä, kaikenlaista materiaa on välttämättä kerääntynyt mukaan matkan varrella, siis ihan tahtomattakin. Asunnon nurkkiin pinottuna tavarat eivät näytä kovin hyvältä ja tämä vaikeuttaa siivoamistoimenpiteitä huomattavasti. Kun siivoaminen on kuitenkin välttämättömyys (Kukaan ei tykkää epähygieenisistä hampuuseista, paitsi ehkä toiset epähygieeniset hampuusit. Kun epähygieenisenä hampuusina oleskelu mahdollisesti rajaa pariutumismahdollisuudet pelkästään epähygieenisiin hampuuseihin, tätä olotilaa kannattaa välttää katkeraan loppuun asti. Parisuhdemarkkinoilla kannattaa olla liikkeellä verkkojen kanssa, ei millään virvelillä.), kalusteita kannattaa hankkia aika piakkoin ja ihan säilytyksellisistä syistä johtuen.
Kuvassa vitriinikaappini, lasin takana ristallit ja viinastentekovälineet.
Alaosassa on kirjoja, tutkintotodistukset (monikossa, perkele), itse viinakset
ja jotain DVD:itä. Kuva on strategisesti rajattu niin, että kaapin viereinen
selvittämätön rojukasa näkyy vain vähän, samoin kuin kukaan ei saa ikinä
tietää miten paljon rojua on kaapin päällä. Muuttakaa itse kaksiosta yksiöön
niin, että kaikki löytää heti paikkansa. Niin ei vaan tapahdu. 
Kuvassa kierrätyskeskuksesta pelastamani yöpöytä tai pikkupiironki
tai miksikä ikinä tuollaista kutsutaan. Kunto ei ole ihan niin hyvä kuin
soisi olevan, mutta onpahan suurin piirtein samaa sävyä kuin melkein
kaikki muut kalusteeni, paitsi ettei lähelläkään. Yöpöydän päällisosassa on
valmiina komea skraidu, mikä on voinut syntyä siitä kun yöpöydän edellinen
omistaja on yrittänyt paloitella aviomiestään. Tämä on siis minun teoriani.
Toisaalta tällöin yöpöydän päältä löytyisi myös veriroiskeita siitä, kun
humalainen aviomies on puolustautuessaan tarttunut raivostuneen mantelinsa
puukkokäden ranteeseen ja samalla viiltänyt tätä käteen tämän pitelemällä
kokkiveitsellä. Näistä ei ikinä tiedä. Hullu maailma.
Näillä siis mennään nyt jonkin aikaa. Tuo yöpöytä/lipastojuttu on kyllä oikeasti aika paska, heitän sen varmaan ikkunan läpi, jos tulee kunnon rokkifiilikset. Toinen vaihtoehto on rappukäytävään paiskaaminen perheriidellessä, mutta kun asuu yksin, se ei ole kovin uskottavaa ja saattaa johtaa siihen että joutuu pehmeään huoneeseen juttelemaan mukavia lääkärisedän kanssa. Onneksi tuo lipasto maksoikin vaan vitosen, joten aivan sama.