Tasokas pukeutuminen ja mitä se oikein onkaan

Jokaisella meistä on oma tyylinsä ja tapansa pukeutua, toisilla se vaan on vähemmän hallussa ja esteettimättömämpää (Harkitsin tässä myös ilmausta "vähemmän esteettistä", mutta valittu sana kuulosti jotenkin luontevammalta.) kuin toisilla. Täysin tyylittömästi ei kannata pukeutua edes kotona, todettakoon kylläkin että allekirjoittanut pukeutuu ihan miten sattuu ja sen kyllä huomaa elämässä saavutetuksi jäämättömien tavoitteiden listan pituudessa.

Jotta tämä blogi olisi jälleen tasokas ja hieno, päätin että sen sijaan että kerron asioita, annan kuvien kertoa asioita huonon kieliasuni sijaan. Monissa menestyneissä pukeutumisblogeissa blogistit ovat kuvanneet itseään asusteissa, onneksi en joutunut alentumaan moiseen, vaan valjastin hommaan blogimalli Nikolain, joka tosin ei antanut kuvata kasvojaan johtuen hiusrajaan yltävästä huulihalkiostaan.

Kuvassa niin kutsuttu "Travolta-tyyli", pl. kulahtaneet farkut, lähdettäessä ulos kartsalle Saturday Night Feverin hengessä, on tärkeää ottaa merkittäviä poseerauksia ja pitää ylärekisterin habitus päällä. Kauluspaidasta on jätettävä ylänapit auki jotta rintakarvat ryöpsähtävät ilmoille kuin suihkulähde, vrt. Burt Reynolds tai Sean Connery. Jos ei ole rintakarvoja, ihan sama, ketään ei kiinnosta, kaikki  eivät ole kuitenkaan ihmiskarhujen perään. Vatsan päälle asetettu käsi luo "Vittu, mä omistan tän yökerhon!"-asenteen, joka on elintärkeä, jos haluaa kaataa kömöjä kuin keiloja, itseltänihän iskemisjutut onnistuvat jotakuinkin yhtä huonosti kuin keilaus, henkilökohtainen ennätys taitaa olla jossain 130:en korvilla, siis keilauksessa. Jos joku väittää että jossain muussa, en kiellä. Kun on kilometrejä mittarissa yhtä paljon kuin minulla, alkaa olla aivan se ja sama, onko kaadettu kömöjä vai keiloja. 

Kuvan lahkeista tiukempien farkkujen yhdistäminen pikkutakkiin osoittaa hyvin, miksi lahkeista tiukempia housuja ei pidä yhdistää pikkutakkiin, muutenhan kuvassa esiintyvän blogimallin jalat eivät todellakaan näyttäisi noin pieniltä suhteessa monessa mielessä jo turhankin massiiviseen ylävartaloon. Kuvan asento on muuten todella luonteva, itsekin seison monesti vastaavassa asennossa jonottaessani ottomaatille. Perusidea on joka tapauksessa se, että farkut, printtipaidan ja pikkutakin voi yhdistää, kunhan farkut ja printtipaita ovat riittävän siistejä, pikkutakki ei ole turhan pramea ja lompakossa on vähintään 13,65 €. Kuvan old school-tuoli on helvetin vanha, huhun mukaan Eugen Schauman joi siltä plöröt, ennen kuin meni ampumaan Bobrikovin ja itsensä. Kuka sitä nyt selvinpäin ketään ampuu.   

Kuvassa yhdistettynä Etelä-Korealaista konttorimuotia länsimaiseen  vivahteeseen, ravatillinen valkoinen kauluspaita tuo asusteeseen Kaukoitää, värillinen ravatti, farkut ja massiivisuudeltaan vauvan ihmiseen kiinnittämiseen soveltuva vyö tuovat tuulahduksen Länsimaista. Ravatti ei ole varsinaisesti liian lyhyt, käsien nostaminen (Jota normaali ihminen ei tee normaalina päivänä, paitsi jos kulmakunnan ystävällinen katuryöstäjä sattuu kohdalle.) vetää myös kravattia ylös, tosin tämän pystyisi välttämään liimaamalla ravatin kärjen Plastic Paddingilla soljen yläosaan kiinni. Tähän "Konttorirotta meets Hipster"-tyyliin pikkutakki ei välttämättä ihan sovi, kun kauluspaita ja ravatti on se juttu, tosin hipstereydellä itsellään ei ole koko tyylin kanssa mitään tekemistä, kun näin pukeutumalla on vaikea näyttää tietoisesti kodittomalta jolla kuitenkin oikeasti on koti.

Tasokkaaseen pukeutumiseen on yksi resepti ja se on tämä: kauluspaita ja/tai pikkutakki. Niitä kun käytät edes joskus, olet tasokas. Kannattaa kanssa pitää hygieniasta huoli, raaka hienhaju tai viime lauantaiset puklitahrat ravatilla vievät tasokkuuden aika nopiaan pois, vaikka muuten olisikin kuinka kivat vermeet yllä.

Maltillinen hedonismi elämäntapana

30-vuotisen syväelämisen (Termi on nyt keksitty ja kopiosuojattu, joka hyödyntää jatkossa, mainitkoon lähteekseen tämän blogikirjoituksen.) pohjalta, nyt on voimakkaasti todettava että ihmisen elämässä kuuluu olla raakaa nautinnonhakuisuutta, tiukan muutaman vuoden suunnitelman noudattamisen ohella luonnollisesti. Ajattelinkin jakaa tässä muutaman nautinnollisen elämän kulmakiven, jottei teistä, rakkaat ajatusvirtani lukijat, tule samanlaisia kuin vaikkapa jostain random fiktiivisesta kaverista, jonka voitte kuvitella eläneen teidän mielestänne todella mielenkiinnotonta elämää. Mokoma tissiposki.

Konjamiini tarkoittaa, muistaakseni ranskan kielellä, elämän vettä, ja jo siksikin sitä kannattaa nauttia aika ajoin. Vanhanaikainen konjamiinilasi on turvenuijille (En puhu tässä maalaisista, vaan yleisemmin junteista, mikä ei nähdäkseni katso asuinpaikkaa.), nykyaikana konjamiinia nautitaan tulppaanilasista, jotta alkoholin suloinen tuoksu ei peitä juoman muita tuoksuja. Elämä on sietämätöntä ilman konjamiinia, tai muita vastaavia riippuvuutta aiheuttavia nautintoaineita, olemmehan kaikki jokseenkin riippuvaisia ainakin hapesta ja ravinnosta. Alkoholin nauttimisen kanssa kannattaa allekirjoittaneen lailla harjoittaa kirurgintarkkuutta, sivistyneessä hiprakassa pikkutuhmia juttuja sutkauttelevan charmantin hopeaketun ja kaaoshumalassa seksististä läppää heittävän örveltävän juopon välinen ero on ajoittain hiuksenhieno.

Tässä yhteydessä huomioitakoon se, että nautinto on asiana subjektiivinen, toiset tykkäävät urheilusta, toiset sarkastisesta vittuilusta ja toiset naapurin tytöstä. Omaa nautintorepertuaaria on hyvä tarkastella välillä kriittisesti ja myös kokeilla uusia juttuja aika ajoin, ihminen kun on taipuvainen kyllästymään, tähän pätee todennäköisesti taloustieteestä tuttu laskevan rajahyödyn käsite, ts. jos saat omenan, hyötysi kasvaa, jos saat tuhat omenaa, rupeaa tehdä tiukkaa niiden varastoinnin kanssa ja hittoakos sitä tuhannella omenalla tekee.

Kuvassa suonet tukkiva, semihedonistinen aamupala, pääpaino lautasen tarjonnalla eli paahtoleipää edamilla, paistettua munaa, pekoniittia sekä puoli lautasellista raikkaita vihanneksia, pl. puoli lautasellista raikkaita vihanneksia. Kupissa on kahvia (Vai mitäs oletit?), lasissa mehua ja toisessa lasissa jogurttia (Minkä kaikki jännästi lausuu jugurtiksi, paitsi neiti Aamukaste, joka sanoo sitä juguksi.), johon on lisätty mustikoita johtuen siitä että jotkut random new age-poppatohtorit ovat saaneet minut uskomaan että ne ovat jotain ihmeen superfoodia, mikä saa minut elämään satavuotiaaksi. Nälkäisenä kyseisen annoksen syöminen tuottaa nautintoa, ikävästi annoksen jälkeen olo on jokseenkin sama kuin olisi saanut nakkikiskajonossa jatkuvan tissuttelun kautta alkoholismiin luisuvalta työmieheltä pataan (Mitä en ole vielä kokenut, mutta joskus varmaan, osaan kuitenkin eläytyä kohtuullisen hyvin näin kokeneen asemaan.). 

Kuvassa hedonistin viinipulloteline, telineen erottaa ei-hedonistin viinipullotelineestä siitä, että täysin askeesia harrastavalla veijarilla ei kyseistä kalustetta ole ja muuten vain satunnaista nautintoa hakevien kohdalla telineessä on pulloja. Olen joskus nähnyt jonkun setien korkkaavan viinipullon heti astuttuaan viinakaupasta ulos, tosin tällä lailla käyttäytyvien kavereiden kohdalla nautinnolla tuskin on mitään tekemistä asianlaidan kanssa, varsinkin kun juomat nautitaan taskulämpimänä, huonossa seurassa ja suoraan astiasta. Viinipullontelineen takana on höyhenjoulukuusi, jollaisia ei hanki kuin akat (Jos joku kaipaa opetusta seksistisen kirjoittelun suhteen, ottakoon yhteyttä.).

Arjen painaessa sietämättömänä päälle, tee itsellesi nautintoteko, mitä tämä ikinä tarkoittaakin. Välillä saa olla hiukan itsekäs, toisilta ei muu edes onnistu, mikä on tietysti jo hiukan överiä.