Lifestyle: Ruoanlaitto

2000-luvulla myös miehen pitää osata laittaa ruokaa, koska joku mokoma meni kertomaan naisille ettei heidän ole pakko kökkiä lieden ääressä kaiket päivät. Itsehän välillä oikein tykkään laittaa sapuskaa, mutta johtuen "mennään aina yli siitä, mistä aita on matalin"-elämänasenteestani (kuka hiton aasi oikeasti menisi tarkoituksella yli korkeammasta kohdasta?), en välitä kuitenkaan uhrata ruoanlaitolle suuremmin aikaa, ellei ole viiniä tarjolla ruokaa laitettaessa, mikä tekee koko prosessista muutenkin vekkulimpaa. Ajattelin tässä jakaa pari ruoanlaittovinkkiä kaltaisilleni hedonistisille ja patalaiskoille hektistä elämäntapaa viettäville, nykyisille ja tuleville adoniksille ja hopeaketuille, jotta kallista aikaa ei menisi haaskuuseen baarissa ilman seuraa istumisesta ja epäonnistuneiden iskemisyritysten aikaansaamasta halvaannuttavasta masentumisesta laadukkaiden kömöjen viekottelemisesta.

Pinaattiletut Yksikäsi-Mikon tapaan

1. Osta valmispinaattilettuja kaupasta

2. Laita pinaattiletut joko lautaselle tai mikron lasialustalle

3. Säteilytä mikrossa tai uraanisauvalla kunnes ovat pehmeitä

4. Syö hillon kera tai ilman jos et jaksa ottaa hilloa esille

Kuvassa tarjoiluehdotus pinaattiletulle. Letun alla oleva köyhän miehen graniittitaso on nähnyt yhtä paljon kiveä kuin keskiverto miespuolinen it-alan opiskelija on nähnyt alastomia naisvartaloita livenä, kun sukulaisia eikä sitä luokan kiintiönörttityttöä lasketa. Jälkimmäiseksi mainitun on nähnyt alatsi tästä porukasta vain se yksi onnekas veitikka koko luokalta, jota muut luokkalaiset pitävät könsikkäänä, kaikkien ulkopuolisten kuitenkin ymmärtäessä asioiden todellisen laidan. Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen (pyton) on kuningas.

 Adoniksen Aamupuuro ja Hedoniksen Hedelmäcocktail

1. Laita puuro veden kera mikroon, säteilytä kunnes lopputulos on rakenteeltaan epämiellyttävää töhkää.

2. Syö töhkä hyödyntäen liian vahvaksi lantattua Fun Light:ia nielemiseen

3. Avaa hedelmäcocktailpurkki ja lusikoi suoraan purkista naamariin

...ja grande specialena, kaikkien ilmastonmuutosta ja ekologiaa tiedostavien- ja laksatiivisia vaivoja pelkäämättömien ihmisten yllärisuosikki!

Ekoterroristin Soijarouhekastike

1. Liota soijarouhe turpeaksi kuin juopon punaiset posket. Jos omistat siivilän, laita vettä surutta, jos et, hillitse himosi, hallitse halusi.

2. Paista soijarouhe pannulla. Laita mausteita kuin viimeistä päivää, kasvisruokahan on tunnetusti hajutonta ja mautonta kuin George Clooneyn näyttelijätyö. Heitä ketsuppia ja tomaattimurskaa/jotain valmiskastiketta sekaan.

3. Keitä kaveriksi pottuja, spagettia tai jotain.

4. Syö.

5. Kärsi kuuden tunnin päästä massiivisesta vesiripulista. Varaudu ratsastamaan posliiniponilla ainakin viidesti, hyvä olla reippaahkosti vessapaperia kotona. Samaan laksatiiviseen olotilaan pääset tekemällä seuraavat kolme toimenpidettä: juo illalla mäyräkoiran olutta, juo aamulla pannullinen kahvia ja jauha iso pussi purkkaa yhdeltä seisomalta.

Kuvassa valmistamani soijarouhekastike, jonka esteettinen ilme on aika lähellä ripulituotosta. Jos jättää tämän seikan huomiotta eli ei harrasta silmänruoan nauttimisesta samalla kun syö (ellei ole joku kiva kömö siinä mulkoiltavana, tosin kömöjen tuijottelu syödessä voi johtaa huulen lävistämiseen haarukalla), ongelmaa ei käytännössä ole.  Soijarouhekastikkeen avulla voi hurmata vaikka hippityttäriä, huomioiden kuitenkin sen, että ruokaa kannattaa ottaa itse hyvinkin maltillisesti, jottei yksi Maslow’n tarvehierarkian merkittävimmistä tarpeista (lasken paskomisen osaksi perustarpeita) pääse yllättämään. Hipit ovat tottuneet syömään vaikka käpyjä ja heidän vatsahapoillaan sulattaisi ongenkoukkuja, joten hippikömön annoskoosta ei kannata kantaa huolta.   

Virheliikkeet pukeutumisessa: "Seppo Taalasmaa"-takki

Erehtyminen on inhimillistä ja tästä syystä tössin henkilökohtaisesti asioita päivittäin. Mokailun saavutettua tietyn kriitisen massan, töppäilyt eivät enää tunnu miltään ja voi lungisti tehdä lähes mitä vaan ja olla silti rennon tyylikäs. Tällä lyhyellä alustuksella siirryn kuvailemaan yhtä pukeutumismokieni kruununjalokivistä, kesätakkia mallia "Seppo Taalasmaa". "Seppo Taalasmaa"-takki päällä näytät samalta kuin kuka hyvänsä talonmies, missä itsessään ei ole sinällään tietenkään mitään vikaa, paitsi tietenkin tässä tapauksessa kun minussa on talonmiestä yhtä paljon kuin astronauttia.

Häpeän takkia siinä määrin, että kerron siitä tässä blogissa. Kesällä ehkäpä poltan sen napalmilla tai mahdollisesti lahjoitan Gruusiaan, sillä siellä kyseisen malliset rotsit voivat hyvinkin olla muotia. Gruusilaiseen lautasannosmalliin kuuluu muuten vain ja ainoastaan jogurttia, minkä vuoksi Gruusiassa eletään helposti yli 130-vuotiaiksi. Näin väitetään ainakin tässä blogissa. Samaan hengenvetoon "nice to know"-tietona, että yltiömääräinen jogurtin ja piimän nauttiminen lisää siemennesteen tuotantoa. En aio todistella asiaa, mutta uskallan väittää.

Kuvassa autenttinen "Seppo Taalasmaa"-takkini, kuvan katselu helpottuu kallistamalla päätä vasemmalle yhdeksänkymmentä astetta. Takki on ruma kuin hirmuliskon kondylooma. Takkia käyttämällä kaltaiseni kolmissakymmenissä telmivä harmaasusi tekisi itsestään helposti naurettavan näköisen, mikä ei lainkaan istu hedonistiseen elämäntyyliin ja ajoittaisiin dekadentteihin purkauksiin, mitkä ovat elämän suola. Takilla ei varmasti saisi hurmattua kömöä ja muuta ei tarvitsekaan enää sanoa.

"Seppo Taalasmaa"-takki on yhtä mielenkiintoinen kuin haalea vesi tai sänkyyn hyppäämättä jättäminen ensimmäisillä treffeillä (itsehän kosin yleensä kolmansilla). Takilla saa luotua nuorelle mieshenkilölle kevyesti noin 15 vuotta lisää ikää mittariin ja väsyneen imagon. Vanhemmalle herrasmiehelle takki tosin voisi sopia ja siksipä en hauku takkia itsessään vaan soimaan itseäni sen hankkimisesta. Ei siis näin. Ikinä. Enää.

Sohvan koristetyynyt

Jokainen, joka on käynyt jonkun naisihmisen kotona, on todennäköisesti havainnut että sohvalta ja/tai sängyltä löytyy lähes poikkeuksetta tyynyjä, usein jopa kasaksi asti. Kyllä, yleistän ja lokeroin tässä kaikki naiset toteuttamaan samaa käyttäytymismallia vaikkei näin ehkä välttämättä ole, mutta tämä ei johdu siitä että olisin sovinisti vaan pikemminkin yksinkertainen ihminen, jonka tarvitsee mallintaa mielessään ihmisryhmittymät toteuttamaan samoja tuttuja kaavoja, jotta laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu. Ne joita naisten yleistäminen tässä yhteydessä loukkaa, kuvitelkoot sanan "nainen" tilalle vaikkapa sanan "violetti-ihoinen mutantti". Joka tapauksessa, kun itsekin joskus hamassa menneisyydessäni kömön kanssa asustelin, mietin monesti sikiävätkö tyynyt keskenään, vai mistä niitä ilmestyy lisää ja lisää (tässä yhteydessä todettakoon etten ole lainkaan varma parittelevatko tyynyt lisääntyäkseen vai ovatko ne kenties itsetyydyttyviä hermafrodiitteja). Kesti tovin yksinelämistä ennen kuin viimein ymmärsin osittain, mistä koristetyynyjen hankkimisessa varsinaisesti on kyse ja kömötkin arvostavat varmasti koristetyynyjä hankkinutta miestä, elleivät sitten pidä tätä liian neitimäisenä, kun kerran sisustelee ja kaikkea.

Erityisesti sohvatyynyjen olemassaololla huomasin olevan selkeän positiivisen korrelaation sohvalla makoilun mukavuuden kanssa. Jumalaisen hedonistisen divaanisohvani käsinoja itsessään ei nimittäin ole mikään erityisen hyvä päänalunen ja sängyn tyynyä ei viitsi roudata sohvalle joka kerta kun siihen käy pötköttämään. Koristetyynyt sohvalla ovat siis hyvä, kunhan eivät ole niin koristeellisia etteivät sovellu pään lepuuttamiseen, mukavuus on kuitenkin oleellista huonekaluissa, aivan kuten kömöissäkin heti ulkonäön jälkeen, ainakin kaltaiseni pinnallisen kymiläisen mulkun valikoivan herrasmiehen mielestä.

Kuvassa violetti koristesohvatyynyni, niitä on varsinaisesti kaksi, mutta kun en jaksa kuvata molempia, suosittelen katsomaan sitä ja kuvittelemaan sen kahtena mielessä. Jos vieläkään ei irtoa, tartuta itseesi spitaali, niin johan irtoaa. Tyyny voisi olla toki hitusen suurempi, mutta hankkiessani sitä olin taloudellisesti tiukilla ja siksi tuo saa kelvata. Violetti on värinä aika näpsäkkä tummaa sohvaa vasten ja vaikka se onkin semisti tyttöjen väri, brutaalin miehekäs imagoni varmistaa sen, ettei kukaan erehdy pitämään minua vähänkään feminiinisenä vaan ymmärtävät että minulla on kaksi y-kromosomia vähäisempien miesten xy-kombinaation sijaan.

Koristetyynyn toimivuus sohvalla ei siltikään selitä miksi niitä hankitaan usein sängylle järjetön kasa tuplasti x-kromosomin omaavien ihmisten toimesta, kun tyynyläjä ei edesauta sängyn mukavuutta ja esteettisesti tarkasteltuna vaikutus ei ole niin ihmeellinen. Itse kallistun osittain vieläkin tyynyjen biologisen lisääntymisen kannalle, vaikkakaan tämä ei selitä miksi omassa kodissani tyynyt eivät itsestään lisäänny. Ehkä naisista erittyy jotain kemikaalia jostain ihmerauhasesta, mikä saa huonekalut parittelemaan.
 

Lifestyle: Siivous ja mieheltä haiseminen

Siivous on monesti nihkeä, mutta tarpeellinen askare jottei asuisi saastassa. Biologisessa mielessä heteromiehen on hyvä siivota välillä, muuten ei auta kömöjä kämpille roudata, elleivät sitten ole 2,5 promillen puoliraukeassa pätkässä ja hakusessa ei ole vuosisadan rakkaustarina vaan pikemminkin lihan himon motivoima pikaromanssi josta ei jää tarpeettomia muistijälkiä lapsenlapsille jorinoitavaksi. Siivous ei kannata kuitenkaan liian usein, koska miehen asunnossa kuuluu tuoksua hiukan myskille. Ruumiissa tapahtuvan myskintuoksun tuotannon saa hyvin aikaiseksi, kun rupeaa harrastamaan voimailua, syömään testosteronintuotantoa kiihdyttäviä lisäravinteita sekä vähentämään suihkussa käymistä. Myös ylikorostunut alkoholiharrastus, laksatiivinen- sekä mahdollisimman lihapitoinen ruokavalio edesauttaa mieheltä haisemista. Liiallista mieheltä haisemista voi sitten peitellä kölninvesillä, kuten tehtiin feodaalisessa Ranskassa aateliston toimesta.

Takaisin mieheltä tuoksumisesta asunnon puhtaana pitämiseen. Siivouksen jäljiltä asunnossa tulisi tuoksua raikkaalle, minkä aikaansaamiseksi kannattaa 1. avata ikkunat, 2. pestä lattiat, 3. pestä pyykkiä, käyttää aromatisoitua huuhteluainetta liioitellusti ja levitellä pyykit kuivamaan ympäri asuntoa ja 4. pestä itsensä ihan saippualla.

Kuvassa puhdas lattia, imuroitu ja pesty. Niin puhdas, että siltä voisi vaikka syödä nakit ja muusit. Vaikka tällä kertaa on hämmästyttävän puhdasta, lattian puhtauden normaaliksi standardiksi riittää yleensä se, että siistii pahimmat sukkanöyhdät, hiekanjyvät ja epämääräiset karvat pois kuljeksimasta. Yleisesti pelkkä imurointi siis riittää, paitsi jos omaa samanlaisen imurin kuin itselläni, joka siis huutaa kovempaa kuin imee.

Lattian siivoaminen ei ole kirurgintarkkaa hommaa ja kannattaa pitää tuotos-panos-suhde hyvänä, eli hoitaa homman juostenkustun-nopeasti koska tosimiehellä on aina helvetillinen kiire tekemään ei-mitään. Mattoja kannattaa kanssa pöllytellä silloin tällöin, rupeavat mokomat muuten haisemaan tunkkaisilta, ikään kuin ei asunnossa olisi muita epämiellyttäviä tuoksuja käsiteltävänä.

Kuvassa huuhteluaineen sulotuoksua levittävää, kuivuvaa pyykkiä. Tuoksuna tällä kertaa kestosuosikki vihreä omena, joka kellistyttää vahvan luontaisen keinotekoisella esanssillaan kömön kuin kömön.  

Jos motivaatio siivoukseen on täysin hukassa, voi tehdä niin että rupeaa palkitsemaan itseään oluilla jo siivousta aloittaessa, niin homma hoituu paljon nohevammin. Jos homma sujuu kivasti, saattaa päätyä ravintolakierrokselle asti ja mikäs siinä, kun on puhdas asunto odottamassa nakkikiskalta viime tingassa napattua hetken hairahdusta. Myös musiikin soittaminen siivotessa jeesaa, voi pistää vaikka kaikkien aikojen kovimman haminalaislähtöisen sankarin, Pelle Miljoonan, koskettavan herkän, nuoremman kömön ja vanhemman hopeaketun rakkaudesta kertovan "Renaldo ja Clara"-kipaleen pyörimään ja siivoilla tunnekuohun vallassa vaikka koko kerrostalon C-rapun.

Hämyprinttiset T-paidat

Ympärivuotisena T-paidankäyttäjänä ajattelin vihdoin ja viimein käsitellä yhtä pukeutumiseni kulmakivistä, joka kiteyttää olemustani samoissa määrin kuin vasen käteni. T-paita on vaatteena yksinkertaisesti loistava; malleja on monenmoisia ja T-paitaa voit käyttää niin itsenäisenä vaatekappaleena kuin siistimmän paidan alla torjumassa hien tarttumista siihen, koska hikoilen yleensä kuitenkin vähintäänkin yhtä paljon kuin Danny Glover Predator 2:en kuvauksissa. T-paitojen monet käyttötarkoitukset ovat niiden ehdottomasti niiden vahvin valtti, sillä olosuhteisiin mukautuminen on biologisessakin mielessä eliölle tärkeä ominaisuus; itse pyrin ainakin olemaan kuin rotta tai torakka.

Itsehän harrastan tiukahkoja t-paitoja, koska roikkuvat T-paidat eivät nyt vaan näytä kovin esteettisiltä päälläni ja jotkut kömöt saattavat tykätä kun on lihaa esillä. Omalla kohdallani en tiedä onko tämä enää tässä vaiheessa peliä hyvä asia, mutta kun vanha koira ei opi uusia temppuja ja kun ei myöskään kannata vaihtaa voittavaa joukkuetta, pitäydyn tiukahkoissa T-paidoissa. En suosi juurikaan kalliita merkkejä, koska A) ne ovat kalliita, B) kovasta hinnasta huolimatta, ne ovat todennäköisesti valmistettu bangladesh:laisessa autotallissa ja C) kalliilla pukeutumisella päteminen olisi suotavampaa ja kauaskantoisempaa jos ei olisi persaukinen. Pukeudun siis yleensä peruskauppojen perusmerkkeihin, joissa on kylläkin omat kummalliset nyanssinsa. Perus printti T-paidoissa nimittäin on yleensä täysin järjelle käsittämättömät sloganit ja sanomakin jää yleensä hämärän peittoon. Hyvän esimerkin antaa alla oleva kuva kolmesta t-paidastani:

Kuvassa kolme printti T-paitaani esimerkinomaisesti. Alhaalla vasemmalla valkoinen "Ultimate Emperor"-tekstillä varustettu valkoinen paita (siis mikä helvetin "äärimmäinen keisari"? Miksi?), alhaalla oikealla keltainen "Onitsuka Tiger"-paita (okei, tämä on ihan varsinainen vaatemerkki, mutta on silti hämärää yhdistellä japania ja englantia tällä lailla.) ja kruununa suosikkipaitani "Mystic Cafe" (paidan kuva ei ehkä näy, mutta siinä koirat soittavat soittimia. Erittäin hämärää, miksi tehdä tästä printtiaihe T-paitaan? Kas kun ei autoilevia kirahveja laittaneet).  Paitojen alla yltiöeroottinen, violetti aluslakanani. Oikeassa ylänurkassa aluslakanan tai minkään muunkaan värisen aluslakanan kanssa täysin väritykseltään yhteensoveltumaton pussilakanani.

T-paidat ovat kiinteä osa imagoani ja merkitykseltäänkin minun pukeutumiselle yhtä tärkeitä kuin raamattu kristityille tai Kaaban musta monoliitti muslimeille. Jos pitäisi valita, laitanko T-paidan vai housut, valinta olisi lapsellisen helppo; arvattavasti housuttomuus herättäisi kartsalla ohikulkijoissakin paljon enemmän huomiota kuin paidattomuus ja kuten vanha amerikkalainen sanonta sanoo, there is no such thing as bad publicity. Edellämainittu sananlasku ei tosin päde BB:iin ja keltaisessa lehdistössä saavutettuun julkisuuteen, ainakaan Suomessa.