Sohvan koristetyynyt

Jokainen, joka on käynyt jonkun naisihmisen kotona, on todennäköisesti havainnut että sohvalta ja/tai sängyltä löytyy lähes poikkeuksetta tyynyjä, usein jopa kasaksi asti. Kyllä, yleistän ja lokeroin tässä kaikki naiset toteuttamaan samaa käyttäytymismallia vaikkei näin ehkä välttämättä ole, mutta tämä ei johdu siitä että olisin sovinisti vaan pikemminkin yksinkertainen ihminen, jonka tarvitsee mallintaa mielessään ihmisryhmittymät toteuttamaan samoja tuttuja kaavoja, jotta laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu. Ne joita naisten yleistäminen tässä yhteydessä loukkaa, kuvitelkoot sanan "nainen" tilalle vaikkapa sanan "violetti-ihoinen mutantti". Joka tapauksessa, kun itsekin joskus hamassa menneisyydessäni kömön kanssa asustelin, mietin monesti sikiävätkö tyynyt keskenään, vai mistä niitä ilmestyy lisää ja lisää (tässä yhteydessä todettakoon etten ole lainkaan varma parittelevatko tyynyt lisääntyäkseen vai ovatko ne kenties itsetyydyttyviä hermafrodiitteja). Kesti tovin yksinelämistä ennen kuin viimein ymmärsin osittain, mistä koristetyynyjen hankkimisessa varsinaisesti on kyse ja kömötkin arvostavat varmasti koristetyynyjä hankkinutta miestä, elleivät sitten pidä tätä liian neitimäisenä, kun kerran sisustelee ja kaikkea.

Erityisesti sohvatyynyjen olemassaololla huomasin olevan selkeän positiivisen korrelaation sohvalla makoilun mukavuuden kanssa. Jumalaisen hedonistisen divaanisohvani käsinoja itsessään ei nimittäin ole mikään erityisen hyvä päänalunen ja sängyn tyynyä ei viitsi roudata sohvalle joka kerta kun siihen käy pötköttämään. Koristetyynyt sohvalla ovat siis hyvä, kunhan eivät ole niin koristeellisia etteivät sovellu pään lepuuttamiseen, mukavuus on kuitenkin oleellista huonekaluissa, aivan kuten kömöissäkin heti ulkonäön jälkeen, ainakin kaltaiseni pinnallisen kymiläisen mulkun valikoivan herrasmiehen mielestä.

Kuvassa violetti koristesohvatyynyni, niitä on varsinaisesti kaksi, mutta kun en jaksa kuvata molempia, suosittelen katsomaan sitä ja kuvittelemaan sen kahtena mielessä. Jos vieläkään ei irtoa, tartuta itseesi spitaali, niin johan irtoaa. Tyyny voisi olla toki hitusen suurempi, mutta hankkiessani sitä olin taloudellisesti tiukilla ja siksi tuo saa kelvata. Violetti on värinä aika näpsäkkä tummaa sohvaa vasten ja vaikka se onkin semisti tyttöjen väri, brutaalin miehekäs imagoni varmistaa sen, ettei kukaan erehdy pitämään minua vähänkään feminiinisenä vaan ymmärtävät että minulla on kaksi y-kromosomia vähäisempien miesten xy-kombinaation sijaan.

Koristetyynyn toimivuus sohvalla ei siltikään selitä miksi niitä hankitaan usein sängylle järjetön kasa tuplasti x-kromosomin omaavien ihmisten toimesta, kun tyynyläjä ei edesauta sängyn mukavuutta ja esteettisesti tarkasteltuna vaikutus ei ole niin ihmeellinen. Itse kallistun osittain vieläkin tyynyjen biologisen lisääntymisen kannalle, vaikkakaan tämä ei selitä miksi omassa kodissani tyynyt eivät itsestään lisäänny. Ehkä naisista erittyy jotain kemikaalia jostain ihmerauhasesta, mikä saa huonekalut parittelemaan.