Laakeat kuohuviinilasit

Uusi vuosi. Ajankohta, jolloin syödään nakkia ja perunasalaattia, valetaan tinasta ennustuksia (vaikka oikeasti tarkat ennustukset saa ainoastaan tarot-korteista), ammutaan kymppejä taivaalle ja ollaan sivistyneesti seitinohuessa, huomioiden että sivistystaso on suhteellinen asia ja seittiä se on paksukin seitti. Uutena vuonna ihmiset antavat itselleen lupauksia, jotka raa'asti unohdetaan ja siten myös petetään. Itsepetos on toisaalta kaikista paras petos, koska se on uhriton rikos. Oli kuitenkin miten oli, uusi vuosi pitää pyrkiä viettämään huonossa seurassa särpien taskulämpimiä ja laadultaan huonoja virvokkeita. Jos kuitenkin saa haltuunsa viileitä ja hyviä virvokkeita, ne on syytä nauttia oikein, koska etikettivirheet ovat niitä elämän isoja virheitä.

Uuteen vuoteen kuuluu keskeisenä osana kuohujuomat; elämä on aivan liian lyhyt aika siihen nähden, kuinka harvoin kuohujuomia pääsee juomaan. Kuplivien kohdalla etiketti on kaikki kaikessa, paitsi silloin jos juo samppanjaa appelsiinimehulla, sillä se on sille porvarijuomalle ihan oikein. Ei kuitenkaan kannata välttämättä tehdä kyseistä suoritusta ihan mahdottoman kalliin samppanjan kanssa, ellei sitten paalua ole niin paljon että hesalainen "dösän duunaaminen" hankaloituu. Kuplivan juomiseen on kaksi lasivaihtoehtoa, perinteinen huilumallinen skumppalasi tai sitten laakea lasimalli. Itse olen himoinnut jälkimmäisiä astioita jo tovin, sillä kuohuviiniä on minusta parempi juoda sellaisesta ja lisäksi siinä on vanhan koulun henkeä ja groovea. Sain jouluna vihdoin ja viimein kyseistä lasityyppiä lasistooni ja voin kertoa että menee muuten heti koeajoon juhlista jaloimpana.

Kuvassa laakeat kuohuviinilasini, merkki Iittala, mallisto Essence. Olen aiemmin kohdellut kyseistä mallistoa kuin epätoivottua esikoista, mutta tämän kuohuviinilasin kohdalla joudun tekemään poikkeuksen, kun se on siinä määrin päheä. Lasin vetoisuus on 31 cl, mikä on hyvä, kun huomioi että juoman normaali annostus on noin 12 cl. Ylivetoisuus on ylivoimaa, kun on kyse niinkin keskeisistä astioista kuin juomalaseista. En ottanut noita Iittalan tarroja pois, kun moni muukaan ei ota. Joissain asioissa on vaan järkevää jättää päätöksenteko lauman harteille.

En ole aiemmin hankkinut minkäänlaisia kuohuviinilaseja, kun olen odotellut että saan aikaiseksi hankkia laakeat lasit. Toisaalta kuohuviiniä tulee muutenkin juotua jossain ihan muualla kuin kotona ja aivan liian harvoin. Nyt kun pelivälineet on vihdoin ja viimein kohdallaan, voi aloitella ensimmäistä vuoroparia. Uusi vuosi ei tosin mene samppanjan merkeissä, ensinnäkin siksi kun suu on hiukan tuohesta. Toisekseen hinta-laadukkaampia vaihtoehtoja on olemassa, kun vaan osaa, ja kun osaa, niin saa parhaat kömöt päältä.

Absintti-peltipurkki

Purkit, purnukat ja kaikki vastaava säilytyshyödyke kuulostavat näin sovinistiselta näkökannalta ja impivaaralaisesta viitekehyksestä tarkasteltuna hieman kömöjen hommilta. Tästä syystä mm. "En ole sovinisti, mutta..."-ihmiset eivät käytä säilytyspurnukkoja ollenkaan, vaan syövät kulutushyödykkeensä suoraan ostopakkauksesta. Säilytysastioilla on kuitenkin oma paikkansa kodissa ja niitä on siksi järkevä hankkia. Osa purnukoista on suhteellisen aktiivisessa käytössä, ja siksi ne on järkevä pitää näkösällä, mikä asettaa tiettyjä ulkonäköpaineita näille kyseisille astioille. Siksi kannattaa aina kaupassa pitää silmäillä, jos sattuu hyviä säilytysastioita hollille. Saattavat mokomat lähteä matkaan helpolla heräteostos-vitosella.

Moni säilyttää kahvia, teepusseja ja joitain keksejä erikseen hankituissa säilytysastioissa. Tämä on ihan järkevää, paitsi keksien osalta, sillä keksit sisältävät sokeria ja muita ihmistä lihottavia ainesosia, eikä keksien monesti sisältämä gluteeni ole sekään kaikille hyväksi. Tulee vielä aikuisiän diabetes, ilmavaivat, kuumat aallot ja vaikka mitä, jos joka päivä mutustelee keksiä naamaan. Tietyt hyödykkeet ovat kuitenkin kuin luotuja säilytyspurkeille, ja siksi niitä purkkeja tarvitaan.

Tein joululahjaostoksilla heräteostoksen itselleni, kun hyllystä pompsahti silmiin iki-ihana peltipurkki, jossa oli Blanou-merkkisen absintin kuosit. Sinälläänhän pullossa myytävän tavaran vuoraaminen peltirasian kuosiin on jopa perverssiä. Joskus tälläiset epäloogisuudet kuitenkin piristävät päivää, vaikka  lähtökohtaisesti kannattaa kuitenkin varuilta tuomita vastaavanlainen vahvemman oikeuteen johtavana anarkiana. Purkki kuitenkin miellytti silmää ja mieltä, joten se lähti mukaan, huolimatta siitä, ettei allekirjoittaneella ole mitään hajua, mitä siihen tulee laitettaman. Kyllä sen joku kömö kuitenkin jossain vaiheessa sanelee, jos ei muuten.

Kuvassa absintti-aiheinen peltilaatikkoni, jossa voi säilöä vaikka mitä, paitsi absinttia, kun peltirasia on huono säilytysastia nesteille. Purkki on mainostamaansa tuotteeseen nähden oikean värinen, huomioiden toki että absintti on oikeasti yleensä vaaleamman vihreää. Purkissa on kuva absinttikömöstä, jota voidaan kutsua tässä yhteydessä keijukaiseksi, kun juomakin on lempinimeltään "vihreä keiju". Purkin kuvioinnit luovat mielikuvan absintin nauttimisesta aiheutuvasta deliriumista, tosin itsehän en moisesta tiedä muuta kuin mitä isojen poikien kertomat jutut ovat antaneet ymmärtää.

Vielä on pahasti auki mitä purkkiin päätyy. Sen voi jo kertoa varmana tietona, että keksejä sinne ei ainakaan mene, kun sitä vihtahousun ambrosiaa ei asuntooni vakituisesti hankita. Teelle ja kahville on jo omat purkkinsa ja absinttipurkin hyödyntäminen sellaiseen voi luoda kamalia pettymyksiä ja kouristuksia, kun viinakramppien kourissa ja vierotusoireissa yrittää etsiä helpotusta väärästä paikasta. Itsehän en toki ole lähimainkaan tuota pistettä alkoholiriippuvuuden suhteen, mutta kun ikinä ei voi tietää, niin on parempi pelata varman päälle.