Vaatehuone ja tulevan vuoden haasteet

Vuodenvaihde toi tullessaan uuden kodin ja tässä kodissa on vaatehuone. Vaatehuone merkitsee kodille suurin piirtein samaa kuin Wayne Gretzky jääkiekolle, tosin koska yksi mies tai huone eivät yleensä tee joukkuetta, myös vessa ja keittiö ovat aika tarpeellisia huoneita. Makuuhuone ei ole yksin asuvalle mieshenkilölle niin oleellinen, kun nukkua voi vaikka eteisen lattialla mattoon kietoutuneena (jos siis omistaa maton. ymmärrettävistä syistä kaikki miehet eivät harrasta mattoja kovin ahkeraan). Realisti ymmärtää, ettei nukkumaseuraa ole kuitenkaan tulossa, joten makuuhuone ei ole siksikään niin tarpeellinen juttu ja jos mahdoton osoittautuukin mahdolliseksi ja pääsee tosiaankin saatille, voi ihan hyvin mennä hänen luokseen "nukkumaan". Tämä myös helpottaa aamulla poislipsahtamista huomattavasti, kun omasta kodista on nihkeämpi lähteä evakkoon.

Vaatehuone tarjoaa tilan vaatteiden, kodin tekstiilien sekä epämääräisen rojun säilömiseen. Jos vaatehuoneella on kokoa riittävästi, siellä voi parhaillaan vaikka majoittaa bolivialaista mieshenkilöä muutaman kuukauden.

Kuvassa lavastettu tilanne, josta näkyy miltä näyttäisi jos komerossani asuisi bolivialainen mieshenkilö. Kuvan vasemmassa ylänurkassa oleva sininen astia on komeron WC ja mieshenkilön edessä  on hänen joululahjakseen saama purkki ilmanraikastinta, jonka annoin hänelle sillä perusteella että reilun kahden neliön kokoinen huone rupeaa aika äkkiä haisemaan navetalta jos siellä yöpyy mies kaksi viikkoa. Kuvan miehen kaulassa on lei, koska Mielikuvitus-Boliviassani niitä käytetään yleisesti. Tosielämässä kuvan "Ridge Forrester"-peruukkiin pukeutunut, haminalaislähtöinen, bolivialaista mieshenkilöä esittävä veijari ei ole Boliviaa nähnytkään.

Joka tapauksessa haluan toivottaa nyt hyvää uutta vuotta kaikille tuhansille pukeutumis- ja sisustusblogini lukijoille, ja aivan erityisesti bolivialaisille faneilleni. Blogi jatkuu entistä periksiantamattomampana vuoden 2012 puolella ja tulen ottamaan kantaa useisiin mieltä askarruttaneisiin aiheisiin, kuten miksi kattolamppujen asentaminen on monin tavoin tuskallisempaa kuin synnytys, miksi aikuiset miehet eivät voi käyttää pikkukalsareita saati sitten stringejä ja kuinka murhataan hurmataan nainen.

Hedonistiset oleskeluvaatteet

Kotioloissa pukeutuminen ei ole piiruntarkkaa ja siksi onkin hyvä olla vaatteita myös kotioloihin. Miehen kannattaa käyttää kotona jo Hugh Hefnerin aikoinaan lanseeraamaa tupakkatakkia, jossa yhdistyy rentous, tyyli sekä tunne siitä että on massia yllä. Valtaosalla ei syystä tai toisesta kuitenkaan mainittua vaatekappaletta  (eikä myöskään massia yllä) ole, eikä allekirjoittanutkaan tiedä mistä niitä saa  (niin tupakkatakkia kuin massia ylle), joten hyvä on tyytyä perinteiseen kylpytakkiin. Puputytöt taitavat joka tapauksessa pysyä siellä Hefnerin lukaalissa.

Allekirjoittaneen mustassa kylpytakissa on punaiset reunaviivat sekä selässä teksti "bedroom champ athletics".  Teksti lupaa varmasti liikoja, mutta niin tekevät myös vihkivalat keskimääräisesti, jos katsellaan avioerotilastoja. Parempi aloittaa liikojen lupausten antaminen jo reilusti etukäteen vaatetuksessa. 

Oma kylpytakkini on musta. Musta on hyvä. Mustuuden lisäksi kylpytakissa on hyvä olla yksityiskohtia, kuten punaiset reunaviivat omassani. Lisäksi kylpytakkiani koristaa yltiömacho teksti selässä, jolla saa ihmisen joko 1. innostumaan, 2. hymähtämään, tai 3. saamaan hieman oksua suuhunsa. Mikäli minut takki päällä näkevä henkilö kuuluu kahteen ensimmäiseen ryhmään, kylpytakki on ajanut asiansa, niin käyttömukavuudessa kuin visuaalisessa annissa.

Välillä tulee tarvis käydä pihalla pikaisesti, eikä jaksa laittaa kummempia jalkineita jalkaansa. Näitä tilanteita varten on Reinot, joissa hienointa on ehkä se, että Reinoja voi käyttää muutenkin lähes missä vain, koiraa kusettaessa, kaupassa käydessä, bileissä, synninpäästössä Rovasti Revonperän sakastissa, you name it. Helppo lipsauttaa päälle ja ottaa pois, aivan kuten vihkisormus, jos on löyhämoraalinen avionrikkoja. Allekirjoittanut ei tosiaankaan ole tälläinen, tosin enpä ole muutenkaan aviossa. Ei ole siis varaa moralisoida.

Reinot kokoa 40. Pieniä jalkineita käyttävistä miehistä sanotaan että heillä on pienet jalat. Pitänee paikkansa.  

Reinoja on nykyään saatavilla eri kuoseissa, mutta omasta mielestäni alkuperäinen väritys on paras. Vanha kunnon ruskea pappakuviointi ei petä, toisin kuin avionrikkojat ja Keskusta vanhan sananlaskun mukaan. Loppuun todettakoon vielä, ettei blogistilla ole nyt hajuakaan, mistä näitä avionrikkomisjuttuja tulee. Niitä vaan tulee, kuten tippuri vieraissa juoksijoille...Argh!

Ravatti ja ravattisolmu

 "Se on kravatti, sano Kristus kun oksennuksen paidaltaan löys" tai jotain sinnepäin, sanoi Jasso Laamanen "Trabant Express"-ohjelmassa. Oli niin tai näin, ravatti tekee miehen. Jotkut väittävät että armeija tai isyys muka tekisivät miehen, mutta näin ei tosiaankaan ole. Jotka edellisen kaltaisia juttuja suoltavat, tekevät sitä todennäköisesti siksi että heillä on kaapeissaan vain rumia ravatteja. Armeija ei tee miestä siksi, koska kun laitetaan joukko parikymppisiä jannuja hengailemaan samaan tilaan, yleensä juttujen taso laskee nanosekunneissa alle riman ja varusmiespalveluksen aikana tätä jatkuu yleensä siihen kotiutumispäivään saakka. Eikä siellä ole edes ravatteja, ainakaan perusjanttereilla. Isyyden mieheksitekemisestä en pysty sanomaan kokemuspohjalta mitään, koska minulla ei ole jälkikasvua, mutta toisaalta koska on olemassa huonoja isiä, voin yleistää ettei isyys tee automaattiseksi mieheksi. Ja huonot isät eivät taatusti käytä hienoja ravatteja.

Kuvassa kaikki ravattini, paremmuusjärjestyksessä, tyylikkäimmät oikealla. Kaksi vasemmanpuoleistakin ovat ihan tyylikkäitä, mutta silminnähden paskaisia. Oikeanpuolimmaisessa mustassa ravatissa on kiiltäviä raitoja, siksi se on numero uno. Keskipaikkeilla on kaksi samanlaista mustaa ravattia, mutta koska toinen on hiukan rispaantunut, sen luokitus laski kahden ravatin verran.

Ravatteja pitää olla erilaisia, jotta niitä riittää erilaisille paidoille. Älyttömän kalliita ravatteja ei kannata ostaa kun ensinnäkin niiden puhdistus maksaa mansikoita (mikä on selkeä epäkohta yhteiskunnassa, pahempaa riistoa kuin pikavipeissä) ja toisaalta jos ravatilla yrittää vietellä naisihmistä, on oletettavaa ettei hän tiedä ravattien hinnoista juurikaan kun naiset harvemmin ravatteja harrastavat ja siten kalliilla ravatilla viettely ei maksa vaivaa. Vertailukohtana todettakoon, etten itsekään ymmärrä mitä eroa on 35 €:n ja 350 €:n käsilaukulla. Miesten iskemisestä en tajua hölkäsen pöläystä ravatilla tai ilman, joten en ota kantaa asiaan. Kannattaa ehkä tarjota juomia ja puhua pehmeitä.

Kuvassa yksin- ja kaksinkertaiset ravattisolmut, on niille jotkin toiset nimetkin, mutten jaksa googlata. Sutaisin esimerkin solmut hätäisesti, niistä ei tule ottaa mallia. Kannattaa aina suosia kaksinkertaista solmua, se on hyvä. Yksinkertaista voi käyttää jos laittaa ravatin kännissä ja läpällä. Tällöin on syytä valita myös asukokonaisuuteen sopimaton ravatti.

Ravattisolmuna on syytä käyttää aina kaksinkertaista versiota solmusta, se on tasapainoinen ja ylipäänsä loistava. Solmusta tulee tehdä sopivan paksu, kun liian luiru solmu näyttää härskiltä. Ravatin tulee yltää suurin piirtein napaan ja jos omistaa ravattineulan, sitä saa mielellään käyttää.

Ravatinkäytön tyylikkyyttä epäilevän kannattaa muuten katsoa Riisuminen-leffa, jossa Erkki Saarela aukottomasti todistaa, että vaikka olisi muuten munasillaan, vain pelkkä ravatti kaulassa voi olla asianmukaisesti pukeutunut.

Esteettinen viinipullo

Ostin Tallinnan-reissulta ensimmäistä kertaa viinipullon ensisijaisesti sen ulkomuodon takia, enkä johtuen sisällön laadukkuudesta. Vaikka pullon hinta olikin huokea, olen yhä hiukan järkyttynyt asiasta. Syy siihen, miksi pullon ostin, on se että havahduin tajuamaan että pulloon sopisi hyvin kynttilä ja pullosta tulisi hieno designkynttilänjalka. Ajattelin valuttaa steariinia pullon päälle kynttilää polttaessani, tosin tämä kannattaa varmaan tehdä vasta kun olen juonut pullon sisällön. En usko että steariini sattuu hyvin yhteen punaviinin kanssa ja perustan tämän ennakkoluuloni puhtaasti siihen, että en ole kuullut kenenkään juoneen ikinä talipunaviiniä. Voin toki olla myös kokeilunhaluton, kaavoihini kangistunut, ennakkoluuloinen ihmisriekale. Juonen siis osan viinistä talin kera jottei kukaan ala vittuilemaan.

Esteettinen viinipullo/tuleva kynttiläteline kaikessa komeudessaan. Kuvan lasihärpäkkeetkään eivät ole yhtä esteettisiä kuin pullo, koska ne ovat tekemällä tehtyjä ja niillä ei ole samanlaista funktiota kuin pullolla viinin astiana. Isken pullon päälle sellaisen pitkän, valkoisen kynttilän, jota poltan kuunnellessani salaa Hectorin herkempiä kipaleita iltamyöhään. 

 Myönnettäköön, ettei pullo näytä kovin ihmeelliseltä verrattuna hehkutukseen, jota pullosta pidin, mutta huomiona pidettäköön, että tämä on tosiaan ensimmäinen kerta kun saan sisustuksellisen heureka-elämyksen (mikä voi olla myös totaalisen tyylitajuton aivopieru. jos asianlaita on näin, tulen ulkoistamaan sisustuksen tulevalle paremmalle puoliskolleni, mikäli siis ikinä pariudun. jos en pariudu, ulkoistan sisustukseni Intiaan, kun Kiinaan ulkoistaminen on jo out). Joka tapauksessa, kun pullon sisältö on juotu ja kynttilänjalka valmis, esittelen kuvia sieltä täällä. Jos sovelletun sisustusartikkelin visuaalinen ilme onkin susiruma, hävitän pullon (enkä edes kierrätä, vaan todennäköisesti rikon ja piilotan idioottimaisen ajatuksen sirpaleet tulevaan ydinjätehautaan.) ja kiistän ikinä ajatelleeni edes tuunata viinipullosta kynttilänjalkaa

Joululahjat ja paketointi

Joulu tulee ja jolkottaa, ja sen myötä jokavuotinen lahja- ja paketointituskailu. Parhaimmillaan lahjanosto tapahtuu taidokkaasti intuitiolla (eli tuttavallisemmin vahvalla perstuntumalla), mutta joskus joutuu näkemään vaivaa asian eteen. Seuraavassa muutama pikkuvinkki ammattilaiselta, miten hoitaa lahjanosto näppärästi (jos siis meinaa ostaa eikä tehdä itse. allekirjoittanut kun sattui perimään peukalot keskelle kämmentä, on turha kuvitellakaan että tekisin mitään itse). Vinkit ovat sitten miehille. Epäilen vahvasti että naisilla on jokin rauhanen tai vastaava, joka geneettisesti jeesaa lahjajutuissa ja siten naisia minun on turha näissä asioissa neuvoa.

Perheelle ja tuttaville lahjanosto on helppoa; pyyhkeillä, kevyillä kemikaliotuotteilla (saippuat, yms.), lahjakortilla tai viinipullolla (ellei lahjansaajana ole absolutisti, ylipäänsä nihkeilijä tai parantuva alkoholisti) ei voi juuri mennä vikaan.

Joululahjan hankinta mielitietylle voi olla haastavaa. Vaatteiden hankinta on täysin järjetön ajatus, ELLEI tiedä kokoa täsmällisesti tai kyseessä ole jokin vaate, jossa koolla ei ole niin väliä. Suosittelenkin hankkimaan jonkin seuraavaan ryhmään kuuluvista tuotteista: Korut (kaulakoru, nilkkarengas, rannekoru ja sormus (ja ei herranjumala kihlasellainen, jos ei ole satavarma)) ovat kliinisissä tutkimuksissa varmoiksi todettuja lahja-ideoita, hajusteet (tässäkin hyvä käyttää harkintaa, jos tuoksuu hyönteismyrkylle, kannattaa passata) ovat hyvä valinta, matkoille vienti toimii myös (jos on persaukinen kuten allekirjoittanut ja voi viedä lomalle korkeintaan Haminaan (mikä itsessään on toki ihastuttava lomakohde. sinne haluavat äiti, isä, pikkuserkku, työkaverit ja Rovasti Revonperäkin haluaa sinne lomalle), ei välttämättä kannata vaivautua) ja jos haluaa pelata varman päälle myöskään lahjakortit (okei, vähän steriili lahjaidea, mutta vähemmän väkivaltaiselle kuolemalle altistava kuin vaatteet) eivät ole täysin paska idea.

Lapset tykkäävät yleensä pehmoleluista ja lautapeleistä (mikäli on siis mitään käsitystä iästä). Lapsille lahjaa hankkiessa kannattaa yleensä kysyä vanhemmilta tai yrittää tulkata Nostradamuksen ennustuksista.

Lahjojen paketointi kannattaa hoitaa kaupoissa, joista lahjat ostaa, tai sitten paketoittaa ne jollain muulla paketointia joulunalla harjoittavalla taholla. Itsehän paketoin lahjat tällä kertaa omin käsin, kun ostelin ne mistä lie, eikä paketointipalvelua ollut saatavilla.

Kuvassa paketoimani lahjat. Herra Hylje ei halunnut pakettiin, kun  näköjään yksi rulla paketointipaperia ei riitä mihinkään. Muut jutut vedin peruskuutiopakettiin, paitsi yhdestä paketista tein karamellitötsän. Paketoinnissa ei kannata jäädä hinkkaamaan paketeista liian hienoja, koska ensinnäkin paperit vain revitään lahjojen päältä pois ja toiseksi harvempi odottaa miesten pakettien olevan mitään kädentaitojen näytteitä.

Paketoinnissa on turha käyttää aikaa, koska mieheltä ei odoteta hienoa pakettia. Jos menet siis hölmönä paketoimaan hienosti, tämä saatetaan huomata ja hienoa pakettia odotetaan vastaisuudessakin; älä siis tyhmäile. Parempi on toimia ripeähkösti ja fiiliksellä, asiat tuskin menevät paketoinnissa pieleen. Kannattaa hyödyntää myös valmiita lahjapusseja.

Kahvinkeittimien Rolls Royce

En ole tarkka kodinkoneiden merkeistä, paitsi kun puhutaan kahvinkeittimistä. Erikoiskahvinkeittimet ovat kotihärveleiksi ensinnäkin turhan tyyriitä ja minun kohdallani sellaisen hankkiminen vähentäisi tuntuvasti mahdollisuuksiani pariutua vastakkaisen sukupuolen kanssa (jos siis joku kuulisi minun omistavan vastaavanlaisen separaattorin). Nykyisin kovaa heteromiehen imagoani rapistaa osaltaan Seta-jäsenyyteni ja pariutumismahdollisuuksiani heikentää mahdollisesti myös se tosiseikka, että olen samanpituinen kuin keskiverto hobitti (mistä liikanimi Bilbo).

Takaisin asiaan. Koska erikoiskahvinkeittimet ovat näin poisluettuja, on hyvä omistaa loistava peruskahvinkeitin ja minulle sellainen on Moccamaster. Sanon näin, vaikka tuntemukseni juontaa juurensa varmaan osaltaan markkinnointi-ihmisten onnistuneeseen aivopesuun eikä minulla ole oikeastaan suurempaa kokemusta erilaisista kahvinkeittimistä.

Kuvassa ultratyylikäs Moccamasterini. Punainen, hyvät komponentit, käsintehty Hollannissa. Monella tapaa parempi kuin ihmiskumppani, keittää kahvit halutessa, ei mäkätä, nalkuta eikä saivartele. Viiden vuoden takuun ansiosta suhde keittimeen on todennäköisesti pidempi kuin parisuhde olisi ja myös yhdyntä onnistuu jos keittimeen poraa onteloita tai hitsaa ulokkeita kiinni. Kahvinkeitto ei tosin välttämättä onnistu enää edellämainitun jälkeen.

 Moccamaster on nopea, pitää vain pientä ruplutusta toimiessaan ja siitä pitää koko perhe, isä, äiti, veli, serkku, Rovasti Revonperä, serkun aviomies sekä käly. Kun nyt olen näin rummuttanut Moccamasterin puolesta, odotan tuotteen edustajilta kunnon korvausta mainonnasta. Voi tosin tulla myös haaste, kun mainitsen heidän laadukkaan tuotteensa näin luokattomalla blogilla.

Sukat

Sukista kirjoitellaan mediassa aivan liian vähän. En ole  kylläkään perehtynyt asiaan ja tämä väitteeni perustuukin täysin tapaluterilaiseen kasvatukseeni sekä vahvaan perstuntumaan. Kirjoitan joka tapauksessa nyt sukista.

Itse suosittelen mustia sukkia. Mustat sukat ovat hyvät. Ne käyvät häissä, hautajaisissa, ensitreffeillä, töissä, kauppareissulla, urheillessa, kylässä käydessä, tavattaessa Rovasti Revonperää, julkisilla liikkuessa, lounastaessa, kajakilla soudellessa, musiikkia kuunnellessa, toisin sanoen milloin vain. Mustat sukat eliminoivat siis sen riskin, etteivät sukat sovi yhteen muun asusteen kanssa, esimerkkinä kardinaalisesta tyylivirheestä, joillakuilla voi lipsahtaa urheilusukat jalkaan pukua käyttäessä (mikä voi olla osaltaan myös siunaus, sillä kun useampi havaitsee asianlaidan ja juttu leviää, ei tarvitse pelätä herpestä piiiitkään aikaan. siis ei sitä huulenpielijuttua. tai no, sitäkin.).

Kuvassa sukkani, eivät tosin kaikki niistä. Jostain syystä olen mieltynyt punaoransseihin- sekä harmaisiin-, oranssiraitaisiin sukkiini kuvan vasemmalla puolella. Lyhyen empiirisen tutkimuksen valossa em. sukkaparit ovat kuulemma susirumia. Empiriaa vääristää se, että ilmeisesti eräät nimeltä mainitsemattomat tuttavani ovat kateellisia eivätkä ymmärrä estetiikan päälle. Kuvan harmaiden sukkien myönnän olevan susirumat. Niissä on lintuja.

Kuten kuva havainnollistaa, minulla on siis mustien sukkien lisäksi myös muita sukkakuoseja. Nämä ovat yleensä saatu lahjaksi (koska itse ostan vain mustia, harmaita, ruskeita, tummia tai punaoransseja sukkia), mutta toisaalta jos hankkisin jollekulle sukat, en varmaan itsekään ostaisi yksivärisiä vaan sellaiset elegantit, joissa olisi jokin hillitty huumorijuttu.Niissä voisi vaikkapa lukea "Jytky!" (em. teksti ei tosin ole hauska, elegantti, tahi ymmärrettävä. Itse miellän jytkyn sähköiskuksi).

Urheilusukkien käyttämisen puvun kanssa lisäksi (tässä kohtaa äidinkielenopettajaa hirvittää) sukkien kohdalla on myös toinen suuri tabu: varvassukat! Varpaille ei kuulu olla varattuna omia kolosiaan sukissa, koska se on luonnotonta. Mooseksen aikana varvassukkien käytöstä olisi ammuttu (vaikkei vielä silloin ollutkaan tuliaseita. Mooses oli aikansa visionääri). Varpaat ovat muutenkin omituisen näköisiä, kuin surkastuneita pieniä apinansormia, ja kun niitä erikseen esitellään varvassukkien kanssa, menee pasmat vähemmästäkin sekaisin. Niin, ja sandaalien kanssa ei saa olla mielellään sukkia ollenkaan tai hätätapauksessa todella lyhytvartiset sukat (vaikkakin tässäkin tapauksessa varpaat ikävästi näkyy. kohteliasta on olla katsomatta niitä ja ajatella Junnu Vainion herkkiä, etelä-kymenlaaksolaisia sanoituksia).