Huone- ja ulkokasvit

Toiset ihmiset ovat juurilleen luontoon kaipaavia alkuihmisiä, itse taas en lukeudu tuohon joukkoon. Ihmisellä kesti lajina vuosituhansia päästä pois sieltä luonnosta lämpimiin sisätiloihin, joten allekirjoittanut ei suostu olemaan se yksilö, joka aloittaa ihmislajin kulun takaisin kohti mettässä värjöttelyä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi olla kokonaan betonin ympäröimänä. Ihmisillä kun  on tapana pehmentää elinympäristöään kasveilla, tosin hallittavilla sellaisilla. Harvempi hommaa kotiinsa jotain sellaista, mikä ei sinne satu. Itsehän en ymmärrä kasviasioista juuri mitään muuta kuin sen, että en ymmärrä niistä juuri mitään. Siksi tein sen ainoan asian jota vastaavissa tilanteissa kannattaa tehdä, eli en tehnyt mitään ja asiat järjestyi. Välillä niinkin käy. Tätä ei kannata kokeilla käytännössä kuitenkaan esim. työmaalla tai aviokriisissä. Tuskin toimii. Tai ainahan asiat johonkin suuntaan järjestyy, vaikka sitten ikkunattomaan yksiöön kauas sieltä missä tapahtuu.

Kotiimme siis järjestyi pyytämättä ja yllättäen kasveja, mikä on kiva. Osa niistä kasveista kuoli ja uusia ilmestyi tilalle. Sellaista on elämän kiertokulku. Ajattelin tässä laitella kuvia kasveistamme ja kun en tiedä niiden nimiä, niin keksin ne päästäni kasvien ulkonäön perusteellla.

Kuvassa parveke/sterangilla olevassa kukkalaatikossa oleva riippuherne ja pinkkinuppu. Aiemmin laatikossa oli jotain leveämmällä ja useampivärisillä terälehdillä varustettuja kukkia, mutta susi haki ne pois. Riippuherne on melko harmaa, liekö tekemässä kuol...valmistautumassa suden hakemaksi. Pinkkinuppu on kait elinvoimainen ja vitaali.

Kuvassa parvekkeen nyörimallisessa ruukussa oleva pinkkinuppu. Tuossakin oli jotain sudenravintoa aiemmin, en kuollaksenikaan muista mitä. Varmaan niitä kolmivärisiä kukkia.

Kuvassa kukka jonka tuoksusta tulee mieleen hyasintit. Se ei tosin näytä yhtään hyasintilta, ehkä enemmän joltain liljalta tai joltain sellaiselta. Nimeän sen ulkonäön perusteela parvekeliljaksi. Tuoksu on oikeastaan aika kiva, eikä tuo nyt yhtään paskemmalta tuossa näytä. Houkuttelee ulkonäöllään ja hajullaan varmaan pörriäisiä puoleensa, jotka pölyttää sitten voikukista jotain perhanan mutantteja tuon kukan siitepölyllä.

Kuvassa kuulemma kuolemaa tekevä sisäkukkamme, joka kulkee tästä eteenpäin nimellä Japanin bonsailootus. Tuo on ihan hieno, sillä tosin ei ole lehtiä, mikä sen varmaan tappaakin. Kukkaparka. Sisäsiitetty kauniiksi mutta niin hauraaksi.

Kuvassa tuollainen nahkealehtisempi kukkanen, jossa tosin ei kasva kukkia. Olkoot nimeltään vaikka sitten viherlehti. Tuollaiset lehdet ovat itseasiassa sisäkasvilla hyvä, koska oman kokemuksen pohjalta sanoisin että silloin ne kasvit ei kuole ihan niin helposti. Kait. 

Lilliputtifarkkushortsit

Joskus aikanaan lukiota käydessä olimme kirjastossa, jossa ystäväni vahingossa sattui lukemaan eroottissävytteistä kirjaa, jossa mainittiin kainalon nuoleminen ja asiasta oli tehty myös piirros. Itse satuin vahingossa kompastumaan ja näin myös vahingossa tuon kyseisen kirjan sivun, mikä on ikävästi palanut verkkokalvoilleni. Mutta se siitä, halusin vain mainita asian, jotta myös te, jotka olette vahingossa kompastuneet ja klikanneet kaatuessanne tämän blogisivun auki, ajattelette kainalon nuolemisen konseptia. Hyi. HYI! Älkää ainakaan tehkö ikinä mitään sellaista. Tämä blogi ei kuitenkaan jatkossakaan käsittele tuollaisia asioita, vaan sisustusta ja pukeutumista. Tällä kertaa poraudutaan taas vaihteeksi pukeutumisen saloihin, koska blogin kirjoittaja on vaatetusteknikon rakkauden hedelmänä niihin asioihin vihkiytynyt, ihan kuten hän tietää myös ukemin salat ja yrittäjyyden riskit (jälkimmäisestä on olemassa lehtijuttu, ja jos se on musteella painettu, se on myös totta).

Kesä on lyhyiden punttien aikaa, paitsi kuntosalilla jossa laitetaan aina helvetisti puntteja tankoon. Jalkoja verhoavien punttien osalta taas lyhyys on se juttu, kunhan ei ihan hirveästi reittä näytä. Tai no nainen voi halutessaan näyttää, miehelle se on taas tabu. Älkää kysykö miksi, sillä minä en keksi näitä sääntöjä, ainoastaan noudatan niitä. Miehen karvainen tai karvaton reisi ei vaan ole kiva nähdä. Se on monesti liikaa, englanniksi too much. Jotkut varmasti tykkää, mutta eivät julkisella paikalla. Eurooppalaisessa viitekehyksessä ja kuntatalouden realiteetit huomioon ottaen, on tärkeää pitää huolta siitä, että reittä näkyy korkeintaan vaan sopivasti. Reisien näyttämisen suhteen lilliputtifarkkushortsit on hyvä vaate, koska siinä lahkeen pituus on yleensä suoraan sopiva ja jos ei ole, lahketta voi rullata kiinni tai auki tarpeen mukaan. 

Kuvassa lilliputtifarkkushortsini nro 2. Ensimmäiset vastaavani ovat oikeastaan malliltaan ihan samanlaiset, paitsi niissä ei ole tuollaista taskun vieressä roikkuvaa renksukkaa. Sillä ei ole oikeastaan mitään kummempaa funktiota, mutta kun se nyt sattui roikkumaan siinä, niin annan sen roikkua. Stick around ja silleen. Lilliputtifarkushortsit ovat tosi hyvät, paitsi se ongelma niissä on, että reisitaskushortseista poiketen niissä ei ole reisitaskua, johon laittaa lompakon. Se on paha paha. Muutoinhan reisitaskuhousut ja -shortsit ovat kuulemma junttivaatteita, jotka eivät kuulemma vetoa kuin afrikkalaista kissaeläintä kuvaavaa riipusta kaulassaan pitäviin kömöihin. Voi olla. Minä en edelleenkään keksi näitä sääntöjä, ainoastaan uskon ja noudatan niitä. Käytän tosin myös reisitaskushortseja välistä edelleenkin, koska lompakon pitäminen perstaskussa ei ole kovin kivaa, etenkin jos se on pullollaan seteleitä.

Lillifarkkushortseissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat kuulemma muodissa. Uskon tähän, sillä olen nähnyt vastaavia puettuna myös itse ylöspäin katsomillani ihmisillä. Yleensä shortsien kankaassa on puuvillan lisäksi myös elastaania tai vastaavaa farkkukangasta pehmentävää ainetta, joten ne ovat estetiikan lisäksi oikeasti todella mukavat päällä. Niitä ei kannata kuitenkaan pestä liikaa, sillä juurikin nuo farkkuja pehmeyttävät ja joustavoittavat jutut samalla heikentävät farkkujen kestävyyttä. Normaalistihan farkut tosin muutenkin repeävät ensimmäiseksi haaroista, teit sitten spagaatteja tai näin reilusti yli kolmikymppisenä todellakaan et. Sitä sopiikin miettiä, että miksi kukaan ei tee farkkuja joissa haarusväli olisi tyyliin pelkkää elastaania tai verkkarikangasta. Silloin ne ei repeäisi. Selvää salajuonta, jonka tarkoituksena on pitää denimteollisuuden pyörät pyörimässä.

Sterangi

Tämä blogi on ollut tovin telakalla, koska sen pitäjä sai hermoromahduksen ja kuristi kolmea ihmistä. No ei oikeasti saanut eikä kuristanut. Kunhan yritin saada pahan pojan pisteitä, sillä kukaanhan ei ole yhtä paha poika kuin sarjamurhaaja. Tuli vaan aika pitää taukoa. Asia kuitenkin muuttui, kun ajauduin muuttoon aikuisikäni 14. kotiosoitteeseen. Hakaniemi vaihtui Hermanniin, kaksio kolmioon, tuli sauna, tuli parveke/terassi, taivaasta satoi mannaa, ja jälleen kerran Mikon voittokulku jatkui. Asiat niin sanotusti järjestyivät, kuten asioilla on tapana järjestyä, paitsi jos tyyliin lentokoneesi tippuu taivaalta. Tai no järjestyyhän ne asiat johonkin suuntaan silloinkin. Ei välttämättä hyvään suuntaan kyseisen elämän jatkumisen kannalta, mutta eipä tarvitse ainakaan murehtia asioita jatkossa.

Nyt asutaan joka tapauksessa kolmiossa. Olen kanssa nykyisellään mukavasti naimisissa, eikä Vaimosta saa puhua kömönä. Jotta jutulle riittää aihetta jatkossakin, käydään hommia läpi pala palalta. Aloitetaan homma itselleni uudesta, eli parveke/terassista, josta käytän jatkossa termiä sterangi. Olin alkuun skeptinen homman toimivuudesta, sillä kerrostalo ja ensimmäinen kerros ei kuulosta välttämättä hyvältä yhtälöltä. Toisaalta miksikäs ei, sillä eihän jengi nyt yleensäkään kiipeile omakotitalojen saati rivareiden pihoille solkenaan ihan vaan siksi, että ovat ensimmäisessä kerroksessa. Nyt on joka tapauksessa sterangi. On muuten kiva. Lämpenee sopivasti ilta-auringossa niin, että tultuani kotiin vaativuudeltaan suoraan aivokirurgin tai ydinvoimalan turvallisuusprotokollien suunnittelijan työhön verrannollisesta työstäni, voin vetää päiväunet sterangin kansituolilla. Kansituoli on hyvä, siitä tulee merellinen olo, ja sillä lailla hyvällä tavalla, ettei tarvi oikeasti mennä merelle. Vesielementti on kiva, merellä taas tuulee ja on kylmä. Jos ei tuule, on hyttysiä ja paarmoja.

Kuvassa sterangi iltavalossa. Valitsin tuoleiksi tuollaiset kansituolit, koska ne ovat loistavat oleskella. Ne kanssa näyttävät kivoilta. Ostettiin nuo ensimmäisinä huonekaluina tuonne käytettyinä, joten värimaailma johtuu siitä. Sterangipöytänä toimii tuollainen ruotsalaisen kalustehelvetin kukkajalusta, laitettiin siihen pieni räsymatto pöytäliinaksi. Tuossa kukkahärpäkkeessä on toiset kukat meneillään, ensimmäiset paleltui. Rauha niiden sieluille. Lattia on sellaista karvahärpäkettä, mutta laitettiin siihen silti räsymatto. Jalkarahi on alunperin sisältä, mutta se on nyt vaan jotenkin kotoutunut tuonne mukavuussyistä johtuen. Sterangilla on pari jakkaraa nurkassa jos on uskomattomat bileet ja tarvii lisätilaa. Sitten on tuo viltti, jos tarvii vilttiä. Välistä tarvii vilttiä.

Parvekkeiden kanssa on vähän hankalaa se, että kaikki parvekkeet ei ole välttämättä kivoja. Joko muoto mättää tai sitten siitä ei vaan saa sopivaa. Nykyään suositaan sellaisia isompia lasitettuja ja avonaisia parvekkeita, jotka on kiistatta kivoja. Aina ei tosin osu arpa kohdalleen. Sterangin kohdalla osui. Vaikka ollaan ensimmäisessä kerroksessa, puolittainen lasitus suojaa omaa rauhaa hyvin, eikä pihalla nyt ihan mahdottomia tapahdu.