Toiset ihmiset ovat juurilleen luontoon kaipaavia alkuihmisiä, itse taas en lukeudu tuohon joukkoon. Ihmisellä kesti lajina vuosituhansia päästä pois sieltä luonnosta lämpimiin sisätiloihin, joten allekirjoittanut ei suostu olemaan se yksilö, joka aloittaa ihmislajin kulun takaisin kohti mettässä värjöttelyä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että pitäisi olla kokonaan betonin ympäröimänä. Ihmisillä kun on tapana pehmentää elinympäristöään kasveilla, tosin hallittavilla sellaisilla. Harvempi hommaa kotiinsa jotain sellaista, mikä ei sinne satu. Itsehän en ymmärrä kasviasioista juuri mitään muuta kuin sen, että en ymmärrä niistä juuri mitään. Siksi tein sen ainoan asian jota vastaavissa tilanteissa kannattaa tehdä, eli en tehnyt mitään ja asiat järjestyi. Välillä niinkin käy. Tätä ei kannata kokeilla käytännössä kuitenkaan esim. työmaalla tai aviokriisissä. Tuskin toimii. Tai ainahan asiat johonkin suuntaan järjestyy, vaikka sitten ikkunattomaan yksiöön kauas sieltä missä tapahtuu.
Kotiimme siis järjestyi pyytämättä ja yllättäen kasveja, mikä on kiva. Osa niistä kasveista kuoli ja uusia ilmestyi tilalle. Sellaista on elämän kiertokulku. Ajattelin tässä laitella kuvia kasveistamme ja kun en tiedä niiden nimiä, niin keksin ne päästäni kasvien ulkonäön perusteellla.
Kuvassa parveke/sterangilla olevassa kukkalaatikossa oleva riippuherne ja pinkkinuppu. Aiemmin laatikossa oli jotain leveämmällä ja useampivärisillä terälehdillä varustettuja kukkia, mutta susi haki ne pois. Riippuherne on melko harmaa, liekö tekemässä kuol...valmistautumassa suden hakemaksi. Pinkkinuppu on kait elinvoimainen ja vitaali.
Kuvassa parvekkeen nyörimallisessa ruukussa oleva pinkkinuppu. Tuossakin oli jotain sudenravintoa aiemmin, en kuollaksenikaan muista mitä. Varmaan niitä kolmivärisiä kukkia.
Kuvassa kukka jonka tuoksusta tulee mieleen hyasintit. Se ei tosin näytä yhtään hyasintilta, ehkä enemmän joltain liljalta tai joltain sellaiselta. Nimeän sen ulkonäön perusteela parvekeliljaksi. Tuoksu on oikeastaan aika kiva, eikä tuo nyt yhtään paskemmalta tuossa näytä. Houkuttelee ulkonäöllään ja hajullaan varmaan pörriäisiä puoleensa, jotka pölyttää sitten voikukista jotain perhanan mutantteja tuon kukan siitepölyllä.
Kuvassa kuulemma kuolemaa tekevä sisäkukkamme, joka kulkee tästä eteenpäin nimellä Japanin bonsailootus. Tuo on ihan hieno, sillä tosin ei ole lehtiä, mikä sen varmaan tappaakin. Kukkaparka. Sisäsiitetty kauniiksi mutta niin hauraaksi.
Kuvassa tuollainen nahkealehtisempi kukkanen, jossa tosin ei kasva kukkia. Olkoot nimeltään vaikka sitten viherlehti. Tuollaiset lehdet ovat itseasiassa sisäkasvilla hyvä, koska oman kokemuksen pohjalta sanoisin että silloin ne kasvit ei kuole ihan niin helposti. Kait.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti