Tämä blogi on ollut tovin telakalla, koska sen pitäjä sai hermoromahduksen ja kuristi kolmea ihmistä. No ei oikeasti saanut eikä kuristanut. Kunhan yritin saada pahan pojan pisteitä, sillä kukaanhan ei ole yhtä paha poika kuin sarjamurhaaja. Tuli vaan aika pitää taukoa. Asia kuitenkin muuttui, kun ajauduin muuttoon aikuisikäni 14. kotiosoitteeseen. Hakaniemi vaihtui Hermanniin, kaksio kolmioon, tuli sauna, tuli parveke/terassi, taivaasta satoi mannaa, ja jälleen kerran Mikon voittokulku jatkui. Asiat niin sanotusti järjestyivät, kuten asioilla on tapana järjestyä, paitsi jos tyyliin lentokoneesi tippuu taivaalta. Tai no järjestyyhän ne asiat johonkin suuntaan silloinkin. Ei välttämättä hyvään suuntaan kyseisen elämän jatkumisen kannalta, mutta eipä tarvitse ainakaan murehtia asioita jatkossa.
Nyt asutaan joka tapauksessa kolmiossa. Olen kanssa nykyisellään mukavasti naimisissa, eikä Vaimosta saa puhua kömönä. Jotta jutulle riittää aihetta jatkossakin, käydään hommia läpi pala palalta. Aloitetaan homma itselleni uudesta, eli parveke/terassista, josta käytän jatkossa termiä sterangi. Olin alkuun skeptinen homman toimivuudesta, sillä kerrostalo ja ensimmäinen kerros ei kuulosta välttämättä hyvältä yhtälöltä. Toisaalta miksikäs ei, sillä eihän jengi nyt yleensäkään kiipeile omakotitalojen saati rivareiden pihoille solkenaan ihan vaan siksi, että ovat ensimmäisessä kerroksessa. Nyt on joka tapauksessa sterangi. On muuten kiva. Lämpenee sopivasti ilta-auringossa niin, että tultuani kotiin vaativuudeltaan suoraan aivokirurgin tai ydinvoimalan turvallisuusprotokollien suunnittelijan työhön verrannollisesta työstäni, voin vetää päiväunet sterangin kansituolilla. Kansituoli on hyvä, siitä tulee merellinen olo, ja sillä lailla hyvällä tavalla, ettei tarvi oikeasti mennä merelle. Vesielementti on kiva, merellä taas tuulee ja on kylmä. Jos ei tuule, on hyttysiä ja paarmoja.
Nyt asutaan joka tapauksessa kolmiossa. Olen kanssa nykyisellään mukavasti naimisissa, eikä Vaimosta saa puhua kömönä. Jotta jutulle riittää aihetta jatkossakin, käydään hommia läpi pala palalta. Aloitetaan homma itselleni uudesta, eli parveke/terassista, josta käytän jatkossa termiä sterangi. Olin alkuun skeptinen homman toimivuudesta, sillä kerrostalo ja ensimmäinen kerros ei kuulosta välttämättä hyvältä yhtälöltä. Toisaalta miksikäs ei, sillä eihän jengi nyt yleensäkään kiipeile omakotitalojen saati rivareiden pihoille solkenaan ihan vaan siksi, että ovat ensimmäisessä kerroksessa. Nyt on joka tapauksessa sterangi. On muuten kiva. Lämpenee sopivasti ilta-auringossa niin, että tultuani kotiin vaativuudeltaan suoraan aivokirurgin tai ydinvoimalan turvallisuusprotokollien suunnittelijan työhön verrannollisesta työstäni, voin vetää päiväunet sterangin kansituolilla. Kansituoli on hyvä, siitä tulee merellinen olo, ja sillä lailla hyvällä tavalla, ettei tarvi oikeasti mennä merelle. Vesielementti on kiva, merellä taas tuulee ja on kylmä. Jos ei tuule, on hyttysiä ja paarmoja.
Kuvassa sterangi iltavalossa. Valitsin tuoleiksi tuollaiset kansituolit, koska ne ovat loistavat oleskella. Ne kanssa näyttävät kivoilta. Ostettiin nuo ensimmäisinä huonekaluina tuonne käytettyinä, joten värimaailma johtuu siitä. Sterangipöytänä toimii tuollainen ruotsalaisen kalustehelvetin kukkajalusta, laitettiin siihen pieni räsymatto pöytäliinaksi. Tuossa kukkahärpäkkeessä on toiset kukat meneillään, ensimmäiset paleltui. Rauha niiden sieluille. Lattia on sellaista karvahärpäkettä, mutta laitettiin siihen silti räsymatto. Jalkarahi on alunperin sisältä, mutta se on nyt vaan jotenkin kotoutunut tuonne mukavuussyistä johtuen. Sterangilla on pari jakkaraa nurkassa jos on uskomattomat bileet ja tarvii lisätilaa. Sitten on tuo viltti, jos tarvii vilttiä. Välistä tarvii vilttiä.
Parvekkeiden kanssa on vähän hankalaa se, että kaikki parvekkeet ei ole välttämättä kivoja. Joko muoto mättää tai sitten siitä ei vaan saa sopivaa. Nykyään suositaan sellaisia isompia lasitettuja ja avonaisia parvekkeita, jotka on kiistatta kivoja. Aina ei tosin osu arpa kohdalleen. Sterangin kohdalla osui. Vaikka ollaan ensimmäisessä kerroksessa, puolittainen lasitus suojaa omaa rauhaa hyvin, eikä pihalla nyt ihan mahdottomia tapahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti