Aamukäynnistely

Monasti aamut ovat ihmiselämän vittumaisinta aikaa, erityisesti silloin kun olet henkisesti orientoitunut heräämään aikaisin, muttet saa illalla unta johtuen joko työperäisestä stressistä, ihmissuhdeperäisestä stressistä tai tyhjänpäiväisen diipadaapan ajattelemisen takia. Kankeita aamuja (hehheh) on huomattavasti helpompi käsitellä, jos on varautunut asiaan valmistamalla aamujutut valmiiksi jo illalla, kuten allekirjoittanut, vanha hopeakettu tekee aina.

Aamulla kannattaa syödä, koska tyhjällä vatsalla tulee helpommin kylmä. Tämä ei haittaa sellaisia veijareita joilla tuntuu olevan pakkasnestettä veren tilalla, enkä nyt tarkoita niitä koijareita joilla on konkreettisesti pakkasnestettä veren seassa, koska sitä on hörpitty palan painikkeena ilman palaa. Näiden kavereiden kohdalla alkaa olla aivan se ja sama, nauttiiko aamulla ruokaa vaiko ei.

Lehtijuttu kertoi että heti herättyä ei kannata juoda kahvia, kun se ei oikein futaa vielä silloin. Uskoin tämän aukotta, olihan se sentään laitettu nettijuttuun ja varmaankin printtilehteenkin asti painettu. Kun kahvi on poissa pelistä, pitää juoda teetä.

Kuvassa teerasia, jossa teet lepäävät kivasti sikin sokin sekaisin. Rasia
on peltiä, ylipäänsä kaikki metallinen on hyvästä. Tosimiehet eivät pidä
teitään erillisissä purnukoissa, itseasiassa tosimiehet eivät myöskään
ylipäänsä omista astioita joita voi kutsua purnukoiksi. Perinteikkäämpien
teiden lisäksi on hyvä omistaa vihreää teetä, koska siinä on flavonoideja ja
jotain muuta elämää pidentävää paskaa. 

Vaikka jotkut saatanan hifistelijät muuta väittävätkin, kaikki kannattaa vaan laittaa kaikki valmiiksi suoraan. Aamulla ei kuitenkaan kiinnosta hittojakaan, onko se vesi seissyt siellä keittimessä yön yli vai ei. Itse lämmitän teeveteni kahvinkeittimessä, koska se on ripeää ja näin vedestä ei tule liian kuumaa. 

Kuvassa preparoitu, muttei suinkaan denaturoitu aamupalahässäkkä, 

poislukien jääkaapin antimet, joihin kuuluvat jogurtti mustikoilla, 

vihannes-hedelmäjuomajuttu, semmoinen asidofilus-bifidus-läpändeeros-

juoma ja joku proteiininlähde, jos tulee mentyä salille. Mustassa 

purkissa on kreatiinia, se toimii. Peltiboxin päällä on omega kolmosta, 

fluori-xylitolpastilli ja macajauhokapseli. Kaikenlaista new age-paskaa. 

Jos en näillä elä yli 90-vuotiaaksi, perikunta saa haastaa jonkun oikeuteen, 

edellyttäen toki että ehdin jossain välissä perikunnan hankkia.

Näillä eväillä kun mennään, kaikki onnistuu, aamut sujuvat hyvin ja saattaa saada joskus naista (ei välttämättä, eikä aamujutut liity siihen asiaan mitenkään.). Esivalmistelu on kaiken a ja o, aivan kuten kaikessa muussakin elämän askareessa.

Kuvassa viiniteline kompaktissa sijainnissaan. Tämä kuva ei liity mitenkään
tähän juttuun, tosin ei liity myöskään toteamus siitä, ettei ole helppoa olla
hyvännäköinen. Teline ei ole täynnä, kun on lama. Jahka suhdanteet muuttuvat
ja tulee nousukausi, teline täyttyy tuosta. Todennäköisesti hommaan enemmän halpoja
low life-viinejä, nekään eivät ole aivan huonoja, kunhan osaa vaan olla laatutietoinen
kuluttaja. Muutama helmituote sinne päälle kömöjä hämäämään ja avot!

Täytettävä ilmapatja suoraan helvetistä

Mikäli ei ole vielä omakotitaloon tai suurempaan rivitaloasuntoon vakiintunut vempula, jos silloin tällöin syntyy tarvis majoittaa ylimääräistä populaa asunnossa, joutuu majoittamisen kanssa hyödyntämään väliaikaisratkaisuja. Itse muutin hiljattain nykyiseen asuntooni ja kun yöpymiskalusteen saapumisessa meni tovi, päädyin hyödyntämään tällaista ratkaisua. Kun yksiöön ei mitään suurempia väliaikaismakuutuskalusteita ole järkeä hankkia, turvauduin heräteostoksena hankkimaani ilmalla täytettävään patjaan (Pelimies olisi täyttänyt sen vedellä. Olisi siinä ollut kämpälle rahdatuilla kömöillä ihmettelemistä!). Siis vuodesemmoiseen, ei mihinkään lasten vesipeliin. Joku raja, taso ja maku sentään.

Velimiehellä on vastaavanlainen ilmapatja, hieman suurempi ja moottorilla täyttyvä sellainen, ja se on kätevä peli. Huutaa hieman täytettäessä, mutta so not, helppo ja vaivaton. Oma patjani on mitoitettu puolelletoista henkilölle/yhdelle virtahevolle, ja ei siinä mitään, kun on ilmapatja nukkuma-alustana, ei silloin yritelläkään houkutella ketään asunnolle kylkimyyryn ihmeelliseen maailmaan. Patjan ongelmana on lähinnä se, että TÄYTTÖVENTTIILIIN EI MAHDU TASAN MINKÄÄNLAINEN PUMPPU! Tai no siis viimein keksin ostaa pienen fillarinpumpun, joka mahtui venttiiliin, kun vaan sen pyöritettävän osan pyöritti irti. Harkitsin jopa huokean kuumailmapuhaltimen hankkimista (kun sellainen on muutenkin hyvä joka miehellä olla) jotta saisin sen avulla patjan jotenkin puhallettua täyteen, mutta ainakaan halvemmissa malleissa ei saanut puhallettua ei-kuumaa ilmaa. Mutta joka tapauksessa, mitä helvettiä? Kuka valmistaa tällaisia tuotteita? Patjan täyttäminen pikkupumpulla vei aivan käsittämättömän kauan ja kun tätä kirjoittaessani makaan patjan päällä jumitettuani venttiilin pinseteillä auki, ilmeni että tyhjennys ei myöskään ole mikään muutaman minuutin operaatio.

Kuvassa ilmalla täytettävä vuoteeni, josta olen jo hiukan tyhjentänyt
sinne tuskalla ja vaivalla pikkupumpulla pumppaamaani ilmaa pois. Vuoteessa
ei ole käytettäessä periaatteessa muuta vikaa kuin se, että kun vuodetta ei
jaksa pumppaamisteknisistä syistä johtuen pumpata riittävän pinkeäksi, se
narisee kun sen päällä nukkuu (Tähän sopisi hyvin sovinistinen ja kaksimielinen
heitto, mutten sitä kerro. Osannette täydentää läpändeeroksen näihin sulkuihin
itsekin, kun tarpeeksi tankkaatte sulkuja edeltävän lauseen ensimmäisen pilkun jälkeistä
osiota.) Jos karma ei palkitse tästä kaikesta paskasta jota olen saanut sietää, en
varmasti ikinä käänny hindulaiseksi. 

Kuvassa ilmapatjan venttiili. Se, joka kertoo mikä helkkarin pumppu tuollaiseen
rööriin menee, on siistein tyyppi ikinä, paitsi jos on alta 35-vuotias ja käyttää
viiksiä ilman yhtyviä pulisonkeja tai partaa. Silloin ei ole siisti tyyppi vaikka
tekisi mitä, nykyajan parranajovehkeillä pystyy ihmeisiin, vaikka esim. ajamaan
ne helvetin viikset pois. En vaan ymmärrä. Olisivat edes toimittaneet jonkin
universaaliplugin tai pumpun mukana. No comprendo. Obrigado.

Uskoakseni hankkimani patjan on suunnitellut itse Vanha Vihtahousu ja mikäli reinkarnaatiota tapahtuu, tulen olemaan helvetin vihainen mikäli en ole tämän patjakokemukseni jäljiltä seuraavassa elämässäni vähintäänkin Ludwig XIV Aurinkokuningas (Minun versiossani reinkarnaatiossa voi siirtyä myös ajassa taaksepäin. Pienenä miinuksena tuossa ajankohdassa on toki antiperspirantin puute, mutta onneksi Ranskan hovissa ei parfyymi loppune kesken.). Pikkuvikkinä ammattilaiselta, mikäli hankit ilmalla täytettävää vuodetta, varmista että siinä on sähköpumppu. Sähkö on hyvä, sitä tulee töpselistä kun ydinvoimalan kiltit sedät upottavat kuumaa uraanikankea reaktorissa veteen (täydennä rivo mielikuva tähän) ja tästä syntyvän höyryn avulla pyöritetään turbiineilla sähköä.

Ikkunat silmien alla, vol 2.

Näkökyvyn heikkemisen myöntäminen on kova paikka jokaiselle alfaurokselle, ja itsekin nöyrryin vasta kun yksityisautoillessani rupesin havaitsemaan liikenneopasteiden tekstit suurinpiirtein vasta siinä vaiheessa kun olin jo liian lähellä opasteita vaihtaakseni kaistaa. Nyt, oltuani noin reilut pari vuotta nelisilmänä, pystyy asiaan suhtautumaan jo kypsemmin, sillä paljon on virrannut vettä Tonavassa ja varmaan monessa muussa vähemmän saastuneessa virrassakin (Oikeasti, se on aika likainen virta. En uisi siinä.). Koska tosimies ei ole linssikkeitä silmämunaan ulkonäkösyistä työntävä hienohelma, silmälasit lienevät ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto, jos siis haluaa nähdä. Tämäkin on suhteellinen asia ja asioiden näkemisessä utuisena on oma juttunsa.

Hankin siis tässä tovi sitten itselleni toiset lasit. En katsonut näkökykyni heikenneen entisestään, joten tein lasihankinnan ilman uutta näöntarkastusta. Silmälasihankinnassa valintaan vaikutti erikoisuuksien välttely ja tavallisuuteen ja keskiluokkaisuuteen hakeutuminen. Ikääntymisessä on myös se aivan loistava puoli, että tarve ihmisten tarpeettomaan mielistelyyn ja pyrkimys erityisyyden hakemiseen  vähenee. Siten menin tällä kertaa aika perinteisellä kehysmallilla.

Kuvassa uudet silmälasini. Kuvassa lasit näyttävät enemmän aatteen värisiltä, kuin ne näyttävät oikeasti luonnossa, siis käytettäessä. Punaisuus on siis lähinnä lasien sisärakenteissa. Kevyemmät lasit ovat raskaskehyksisiä mukavammat päällä, mikä ei välttämättä ole näin ihmistä päälleen asetellessaan, koska tämä riippuu täysin preferenssistä. Lasien vahvuuksien osalta toinen linssi on toista vahvempi, joten ensi kerralla hankin varmaan vittuillessani monokkelin, sillä kuka nyt löisi monokkelimiestä. Kuvan laseilla ei automaattisesti saa naista, mutta en sitten tiedä, millä laseilla saisi, paitsi tietysti monokkelilla. Oleellista kait että näkee. Näkeminen on hyvä, sillä välttyy monelta vaikealta tilanteelta.

Nykyisin olen käyttänyt vielä vanhoja, hipsterimpejä silmälasejani lähinnä urheillessa. Asiasta kivasti urheiluun rönsyillen, minulle sattui hetki sitten kaupunginvaihdos, mikä pakotti minut myös kuntosalin vaihtamiseen, mitä on sattunut aika ajoin, johtuen siitä että elämällä on kumma taipumus laittaa minut asumaan eri paikoissa. Innokkaana punttisalikävijänä voin kivasti vetää omanlaisensa yhtäläisyysmerkit kuntosaliharjoittelun ja uuden ihmisen kanssa rakastelun välille. Kun on ensimmäistä kertaa yhdynnässä jonkun ihmisen kanssa (siis kyse ei ole nyt neitsyyden/poikuuden menetyksestä, vaan uudesta yhdyntäystävästä), tilanne on hiukan sama kuin kävisi ensimmäistä kertaa eri kuntosalilla kuin millä tavanomaisesti käy; periaatteessa kaikki kyseiseen harjoituskertaan riittävät laitteet löytyvät, mutta ne ovat mahdollisesti hiukan erilaisia ja siten myös harjoituskierto ja tuntuma on erilainen. Kun tällä uudella kuntosalilla käy uudemman kerran, paikat ovat jo hiukan tutumpia ja siten myös empimistä on vähemmän ja kun palataan aiempaan vertauskohteeseen, eli yhdyntään, lempiminen on vastavuoroisesti tehokkaampaa. Suurimpana erona treenaamisen ja naiskentelun välillä on mahdollisesti se, että ensimmäisen kohdalla paras olo on oikeastaan jälkikäteen, kun taas toisen kohdalla itse suorituksen aikana. Näin ainakin isot pojat puhuvat.

Divaanivuodesohva ja pyykinpesukone; se, joka arvaa yhteyden, voittaa omakustanteisen liftausreissun Nakkilaan

Jotta koti on koti, eikä vain paikka missä käydään nukkumassa, se vaatii tiettyjä välttämättömyyskalusteita. Vuode on yksi tälläinen kaluste; nurkassa lojuvaa telttapatjaa, narkkipatjaa tai epämääräistä lehtiröykkiötä ei lasketa tässä yhteydessä vuoteeksi. Asustelen yksiössä, joten tavanomaisen vuoteen hankkiminen ei tullut tällä kertaa kysymykseen, samaisesta ensimmäisessä lauseessa mainitusta syystä. Vaihtoehdoksi valikoitui tästä syystä vuodesohva, ja koska divaani on sohvien Rolls Royce, Rolex ja Wayne Gretzky samanaikaisesti, sohvamalliseulan läpäisi ainoastaan divaanivuodesohva.  

Koska en jaksa kirjoitella uudelleen divaanisohvan ylivertaisuutta verrattuna tavanomaiseen sohvaan, linkkaan vaan aiemman kirjoitukseni divaanisohvasta tähän: 

http://mikonsisustus.blogspot.fi/2012/01/divaani.html. 

Lukekaahan sieltä, kuin sulaa kultaa injektoituna suoraan etuaivolohkoon. Divaani on hyvä. Divaanin päällä on varmasti joku saanut joskus rakkautta.

Kuvassa divaanivuodesohva ns. lepotilassa, ei siis nukkumavalmiina
jännityksessä. Värinä raikkaan ruskea. Tummat sävyt ovat syksyllä aivan
ihania. Divaanin taustalla näkyy aiemmin hyödynnetty ilmapatja,
joka toimi siis vuoteena vuodesohvaa odottaessa. Ilmapatja on yhä
täytettynä, koska jos tulee vieraita, sitä ei ehdi Erkkikään täyttää nopeasti,
mokomassa kun ei ole sähköpumppua, vaan täytön joutuu hoitamaan
fillarin pumpulla, kun en ole löytänyt tuohon paskiaiseen edes sopivaa
pumppua! Toimituksessa menee noin päivä. Note to all: hankkikaa vain
sähköpumpullisia varavuodeilmapatjoja, manuaalisesti täytettävät
ovat suoraan Luciferin pajasta. 

Säilytyslaatikollisessa divaanivuodesohvassa on se kiva piirre, että
omillaan asuva mieshenkilö voi jemmata sinne käyttölakanoidensa
kaveriksi koko vuodevaatestonsa, mikä on jotain, mikä ei kuntatalouden
reunaehdot ja Eurooppalainen viitekehys huomioonottaen onnistuisi
ikinä naishenkilöltä. Oleellista on jättää käyttölakanoiden ja puhtaiden
lakanoiden väliin reilu hajurako (Kuvainnollinen hajurako, omat
rauhasenihan erittävät hien sijaan Tabacin tuoksua, kuten monilla
muilla kypsään ikään ennättäneillä herrashenkilöillä). Yleisesti ottaen ja
koon puolesta, jos haju ei haittaa, divaanin säilytyslaatikossa voi hetken
aikaa säilöä vaikka ruumista. En tiedä miksi tälläinen tarve tulisi, mutta
maailma on sairas paikka.

Sohvan lisäksi sain vähän aikaa sitten pesukoneen, mikä on myös hyvä juttu, koska alushousujen ja T-paitojen kääntäminen nurinpäin ei jossain vaiheessa enää riitä peittämään dunkkua. Pesukoneelle määräytynyt tila kylpyhuoneessa määritti ainoaksi vaihtoehdoksi päältä täytettävän koneen ja tämä oli itseasiassa hyvä juttu, päältä täytettävä kone kun on ominaisuuksiltaan ylivertainen vaihtoehto. Jos minulle tulee vieraita, näytän ensimmäisenä tuliterää pesukonettani, sitten vasta täydellisesti yhteensopimatonta sekasikiösisustustani ja ainoaa huonettani.  

Jos joku lapsi joskus kysyy, mitä pesukone sanoo, vastaus on "Örrr...", mikä on muuten tismalleen sama asia mitä rantojen mies sanoo. Päältä täytettävä pesukone on minusta ja universumin mielestä parempi kuin sivulta täytettävä, koska sivulta täytettävää pesukonetta tyhjentäessä, on massiivisen empiirisen aineiston valossa täysin mahdoton tyhjentää niin, ettei vähintään kaksi vaatekappaletta putoa lattialle. Lisäksi päältä täytettävään koneeseen voi jemmata kivasti pyykkiä piiloon ilman että asunnossa vierailevat, täysin harhaisen mielikuvituksen ja ylisuurten odotusten tuotetta olevat kömöt näkevät kakkakalsareita. Myös tilan käytön suhteen päältä täytettävä pyykinpesukone on parempi, ellei sitten asu hobittilassa.

Kodin säilytyskalusteet

Uuteen kotiin muuttaminen tuo aina muassaan omat ongelmansa kalustuksen suhteen. Jos mukana muuttaa kömö, nykyiset kalusteet todennäköisesti ovat aivan täysin sopimattomia uuteen asuntoon ja siksi kaikki pitää laittaa uusiksi, luottolaitoksen johtajan myhäillessä ja taputtaessa alastomana karvaisia käsiään yhteen. Jos on kuitenkin niinkin onnekas tilanne, että mieshenkilö suorittaa muuttonsa vain itselleen, kuten spartalaispojat suorittavat agogensa (näillä kahdella asialla ei siis todellisuudessa ole minkäänlaista tekemistä keskenään.), silloin voi hommata juuri sellaisia kalusteita kuin huvittaa. Muuttaminen ei ole ikinä kovin halpaa ja kun sisustuksellinen silmä puuttuu todennäköisesti joka tapauksessa, päästään siihen päätelmään että kalusteita kannattaa hankkia random-tuttujen, kierrätyskeskusten ja nettipalstojen torien kautta. Tällä menetelmällä hankituilla kalusteilla harvemmin päästään kummoisempaan sisustukselliseen harmoniaan ja nirvanaan: yleensä sisustuksellinen lopputulema muistuttaakin seitsemänvuotiaiden rakentamaa hökkelimajaa, mikä on omiaan herättämään kömöissä äidinvaiston, suomeksi siis poikamiesmäinen sisustus on vetovoimatekijä.

Kun ihminen on purjehtinut elämän avovesillä yli kolme vuosikymmentä, kaikenlaista materiaa on välttämättä kerääntynyt mukaan matkan varrella, siis ihan tahtomattakin. Asunnon nurkkiin pinottuna tavarat eivät näytä kovin hyvältä ja tämä vaikeuttaa siivoamistoimenpiteitä huomattavasti. Kun siivoaminen on kuitenkin välttämättömyys (Kukaan ei tykkää epähygieenisistä hampuuseista, paitsi ehkä toiset epähygieeniset hampuusit. Kun epähygieenisenä hampuusina oleskelu mahdollisesti rajaa pariutumismahdollisuudet pelkästään epähygieenisiin hampuuseihin, tätä olotilaa kannattaa välttää katkeraan loppuun asti. Parisuhdemarkkinoilla kannattaa olla liikkeellä verkkojen kanssa, ei millään virvelillä.), kalusteita kannattaa hankkia aika piakkoin ja ihan säilytyksellisistä syistä johtuen.

Kuvassa vitriinikaappini, lasin takana ristallit ja viinastentekovälineet.
Alaosassa on kirjoja, tutkintotodistukset (monikossa, perkele), itse viinakset
ja jotain DVD:itä. Kuva on strategisesti rajattu niin, että kaapin viereinen
selvittämätön rojukasa näkyy vain vähän, samoin kuin kukaan ei saa ikinä
tietää miten paljon rojua on kaapin päällä. Muuttakaa itse kaksiosta yksiöön
niin, että kaikki löytää heti paikkansa. Niin ei vaan tapahdu. 

Kuvassa kierrätyskeskuksesta pelastamani yöpöytä tai pikkupiironki
tai miksikä ikinä tuollaista kutsutaan. Kunto ei ole ihan niin hyvä kuin
soisi olevan, mutta onpahan suurin piirtein samaa sävyä kuin melkein
kaikki muut kalusteeni, paitsi ettei lähelläkään. Yöpöydän päällisosassa on
valmiina komea skraidu, mikä on voinut syntyä siitä kun yöpöydän edellinen
omistaja on yrittänyt paloitella aviomiestään. Tämä on siis minun teoriani.
Toisaalta tällöin yöpöydän päältä löytyisi myös veriroiskeita siitä, kun
humalainen aviomies on puolustautuessaan tarttunut raivostuneen mantelinsa
puukkokäden ranteeseen ja samalla viiltänyt tätä käteen tämän pitelemällä
kokkiveitsellä. Näistä ei ikinä tiedä. Hullu maailma.

Näillä siis mennään nyt jonkin aikaa. Tuo yöpöytä/lipastojuttu on kyllä oikeasti aika paska, heitän sen varmaan ikkunan läpi, jos tulee kunnon rokkifiilikset. Toinen vaihtoehto on rappukäytävään paiskaaminen perheriidellessä, mutta kun asuu yksin, se ei ole kovin uskottavaa ja saattaa johtaa siihen että joutuu pehmeään huoneeseen juttelemaan mukavia lääkärisedän kanssa. Onneksi tuo lipasto maksoikin vaan vitosen, joten aivan sama.

Uuden kodin sydän

Uuteen asuntoon muutto elvytti sisäisen sisustajan, bloggarin ja maestron, sillä uusi asunto on aina uusi tyhjä kangas taiteilijalle, paitsi jos mukana muuttaa kömö joka tukahduttaa mahdollisuuden tähän. Yksin asuvan mieshenkilön ei oleteta osaavan yhdistellä värejä, eikä se haittaa sillä koko värien ja elementtien yhdistely on oikea värejä näkevien ja mukamas jostain sisustuksesta jotain ymmärtävien salaliitto, johon ei pidä tuosta vain antautua jos ei ole hyvää syytä, kuten mahdollisuutta ajoittaiseen paritteluun tai jos vaan on sellainen rakastunut tissiposki. Mikäli kaikki toivo on kuitenkin jo heitetty tai vaihtoehtoisesti mieli on lihaa vahvempaa (Se ei oikeasti ole.), sisustus kannattaa hoitaa itse, keneltäkään neuvoa kyselemättä ja ketään uskomatta. Näillä alkukaneeteilla siis itse aiheeseen, eli kodin pyhimpään.

Ne torspot jotka olettivat tämän kirjoituksen liittyvän keittiöön, hävetkää. Kodin sydän on nimittäin paskahuussi, sillä siellä ihminen voi toteuttaa itseään ja asumista koko rahan edestä, toisin kuin jossain hiton keittiössä, missä on erittäin hankala erittää kuona-aineita onteloistaan. Kolmioleipää voi työntää naamaan vaikka suihkussa käydessä, hygienia ennen kaikkea. Jos pitää valita huone, valitkaa aina WC.

Oma huussini on pieni mutta kompakti; toisaalta kun siellä ei vietetä aikaa kuin tovi kerrallaan, tämä riittänee ja kun asioijia ei ole yleensä muita kuin yksi, allekirjoittanut, tilaa on ihan hyvästi. 

Kuvassa suihkuverhoni, joka on sävyltään vaalea. Vaaleus kuulemma 
tuo avaruuden tunnetta, joten suosittelen sen hyödyntämistä sisustuksessa
 jos on astronautti, tai vaatetuksessa jos haluaa korostaa jotain ruumiinelintä. 
Suihkuverho on aivan pakkohankinta, ellei halua olla ihan lutraaja. Suihkuverhon 
pakkauksessa vesipisarat ja itse vesi olivat sinisiä, sinällään jännä että itse verhossa 
ne ovat vihreitä. Mahdollisesti verhon tehnyt henkilö on halunnut luoda mielikuvan 
happosateesta. Kuvassa WC-pönttö on luonnollisessa tilassaan, mitä voi häiritä 
ainoastaan asunnon asukkaan hiljaa hirttäminen.

Kuvassa juuri muuttaneen ja osan käytännön hyödykkeiden hankkimisesta
unohtaneen mieshenkilön pyykkipussi, pussista pilkistää hikiset, susirumat
lintusukat, joita voi käyttää ainoastaan salaa lenkillä tai salilla. Pyykkipussi
on ripustettu roikkumaan siihen kohtaan, mihin pitäisi saapua viikon
päästä pesukone, sillä keskiluokkaisuutta tavoittelevan henkilön habitukseen
ei sovellu pyykkituvissa lurkkiminen (toisin kuin lintusukat). Tosimiehet pesee
pyykkinsä ihan itse, eritellen pyykit värillisiin ja valkoisiin. Muita erittelyjä ei tarvita,
tai sitten omistetaan liian eksoottisia vaatekappaleita.

Kuvassa vessan pieni, harmaa polkuroskis, johon mahtuu kolme
pumpulipuikkoa, tyhjä WC-paperihylsy sekä käytetty tamponi (Tuossa
kuvasin siis vain roskiksen tilavuutta, on epätodennäköistä että olisi
menstruoivia kömöjä tai rehellisemmin kömöjä ylipäänsä käymässä jostain
tuntemattomasta syystä.). Polkimellinen pikkuroskis on pakkohankinta, jos
asuu asunnossa jossa on WC, tässä yhteydessä lasketaan jopa pelkällä viiden
litran ämpärillä varustetut asunnot mukaan. Roskis on syytä olla valmistettu
metallista, koska ne muoviset lentelee seinille kun niitä polkaisee.

Lyhythihainen ruutukauluspaita

Suomi on maa, jossa kunnioitetaan asiantuntemusta. Se, sopiiko kyseinen asiantuntemus juuri siihen mitä olet tekemässä, on merkityksetöntä. Asiantuntija yhdessä asiassa, on asiantuntija aivan kaikessa. Hyvästä yritysjohtajasta tulisi kansan syvien tuntojen mukaan aivan helvetin hyvä pääministeri, vaikka kyseisten tehtävien vaatimukset poikkeaisivat toisistaan yhtä paljon kuin ritariperhonen kotelovaiheessa ja madagasgarlaisen mieshenkilön alapäähygienia. Asiantuntemuksen arvostaminen on kulttuurillisen kontekstin lisäksi kirjattu kansamme geneettiseen koodiin riippumatta siitä, onko henkilö biologisesti suomalaista sukujuurta.

Tällä asiantuntevalla ja varmasti absoluuttisesti paikkaansa pitävällä johdannolla pääsemme itse aiheeseen, eli kuinka koijata käyttää sikamaisesti hyväksi hyötyä hitusen tästä suomalaisesta kulttuurillisesta erityispiirteestä. On nimittäin mahdollista luoda asiantuntemuksen aura pukeutumalla samalla lailla kuin joku, joka on asiantuntija jossain. Koska itse olen hikinen konttorirotta, olen valinnut tässä yhteydessä pukeutumistyylikseni perinteisen insinööri/päällikkötason toimistohenkilö/Tanskan entinen pääministeri-tyylin. Humpan juoni on siis ruudullinen lyhythihainen kauluspaita.

Lyhythihainen kauluspaita ylipäänsä vaatii käyttäjältään tiettyä ajattomuutta habituksestaan; paidan luomalla lookilla tavoitellaan osaltaan setämäisyyttä, iän tuomaa karismaa ja vastaväitteet kumoavaa asiantuntijuutta. Kukaan ei haasta henkilöä, jolla on päällään lyhythihainen kauluspaita, jossa on ruutukuosi. Nahkat lakoavat kuin heinäladot tornadon käsittelyssä, sillä kun on asiantuntija jossain random-asiassa, on asiantuntija rakastamisessa, varsinainen rakkauden venäläisvalmisteinen T-90-panssarivaunu, joka on helkkarin kustannustehokas panssarivaunu valmistaa, huolimatta siitä, että se on teknisesti nerokas laite, varsinainen tuhokone. 

Kuvassa nimettömänä pysyttelevä mieshenkilö pukeutuneena ruudulliseen, lyhythihaiseen 

kauluspaitaani; paidan luomasta habituksesta päätellen kutsutaan häntä vaikka Adonikseksi. 

Kuten kuva antaa ymmärtää, ruutukuvioinen, lyhythihainen kauluspaita menee hyvin yhteen 

suorien housujen lisäksi myös farkkujen kanssa. Asuste sopii siis työvaatteeksi (paitsi jos tekee 

oikeita töitä), ristiäisiin ja yhden illan jutun viettelyyn baarissa työmatkalla ollessa. Mahtavaa!

Kuvassa kokoelma ruudullisia, lyhythihaisia kauluspaitojani, itseasiassa kuvassa koko 
lajitelmani edellä mainittuja. Muuta ei mies tarvi, paitsi ehkä hullua itseluottamusta 
korvaamaan osaamisen raakaa puutetta. Jos ei näillä saa, ei saa sitten millään, nimittäin 
pientä statuksen korotusta.

Kuten vanha runo kertoo, "jos ei oikea suorittaminen maita, hanki itsellesi lyhythihainen ruutukauluspaita." Kannattaa kanssa opetella ymmärtämään jotain jostain. Sillä voi kivasti uskotella ihmisille, ei ehkä sitä että tietää kaikesta kaiken, mutta ainakin kaikesta jotain. Loppupeleissä valtaosaa ei kuitenkaan kiinnosta raapaista pintaa syvemmälle.

Bunga Bunga - asuste

Junnu Vainio lauleskeli aikoinaan elämän ja erotiikan yhteispelin tärkeydessä ja asia on juurikin näin. Eroottinen perusvire ei ole mikään automaattinen asia, vaan asian onnistumiseksi on hyvä tehdä toimenpiteitä. Mitä tulee tämän blogin aihepiiriin, eli tarpeettomaan paskanjauhantaan pukeutumiseen ja sisustamiseen, yhteys näiden asioiden ja erotiikan välillä on ilmeinen. Sisustamisen osalta pientä värinää saa hankkimalla vaikkapa alastomuutta sisältäviä tauluja ja fallistisia veistoksia, polttelemalla suitsukkeita ja hajustekynttilöitä (tuoksuksi esim. vanilja tai kurkku-sipuli) sisällä tai käyttämällä sisustuksessa yleisesti sellaisia punaista ja purppuraista värimaailmaa. Mitä tulee omaan käyttäytymiseen ja kodin eroottiseen lataukseen, kannattaa hengailla munasilleen (mikä on naisille hiukan haastavaa), harrastaa mongolialaista kurkkulaulua ja heitellä aika-ajoin kärrynpyöriä ilkosillaan (kuperkeikkoja, jos tila ei riitä tai ei muuten vaan taivu).

Mitä tulee pukeutumiseen, Bunga Bungan luominen on helppoa kuin heinänteko, jos vaan osaa. Allekirjoittanut päätti edesauttaa asiaa hankkimalla asusteen, jonka edessä kömöjä lakoaisi tarvittaessa kuin vilja syksyllä. Mahdollisuudessa murhata hurmata useampi ihminen kerrallaan on sekin hyöty, että voi olla että yhteiskunta kehittyy jossain vaiheessa pisteeseen, jossa pariskunta ei olekaan perheen muodostava yhteiskunnan perusyksikkö. Luin Jallun novelleista jostain arvostetusta tiedejulkaisusta, että on mahdollista että joskus historian hämärässä ihmiset elivät ikäänkuin laumoissa ja siis lasten tekeminen, kasvatus ja hoito hoidettiin iloisesti porukalla talkoohengessä. Yhteiskunnan romahtamista ja lauman perustamista ennakoiden, on hyvä varautua taistelemaan alfan asemasta, mihin valmistautuminen kannattaa aloittaa pukeutumalla oikein tai sitten jättää kokonaan pukeutumatta, jos vartalo on siinä kondiksessa.

Kuvassa bunga bunga - asusteeni, kuvan henkilön vasemmassa kädessä on salama ja oikea käsi näyttää miten suuret henkiset kivekset asuun pukeutuminen kasvattaa. Asun välittämän maskuliinisuuden määrää voi lisätä avaamalla kaula-aukkoa suuremmaksi, jotta rintakarvat tursuavat ulos kuin suihkulähde. Asuun on patoutunut seksuaalista vetovoimaa suurin piirtein yhtä paljon kuin Hooverin pato patoaa vettä. Jos tämä päällä ei saa, sitten ei saa mitenkään. Ei kuitenkaan kannata pukea asua ihan joka tilanteeseen, kuten ruokakauppaan tai ristiäisiin mennessä.

Asusteen lisäksi kömöjen koijaamisessa auttaa mystisyyden auran luominen itsensä ympärille. Oma ratkaisuni tähän kalahti päähän kuin metrin halko vieraillessani huoltoaseman yhteydessä sijaitsevassa kirjaliikkeessä: Tarot-kortit, ja vieläpä helkkarin halvat sellaiset. Korttien mukana tuli vielä näppärä pikku kirjanen, joka selittää jokaisen kortin merkityksen: näin ei tarvitse vetää ennustuksia aivan lonkalta, jos mielikuvitus loppuu jossain vaiheessa peliä kesken. Jos vietellessä ei jaksa olla kummoinenkaan mystikko, korteilla voi pelata vaikka räsypokeria, tosin tällöin kannattaa huomioida että osa korteista pitää poistaa peliä varten, kun kaikki kortit eivät hävyttömään riisumispeliin taivu. Kortteja on muutenkin jopa 78, mikä on lukuna suurempi kuin keskimääräisen Flow-festivaalivierailijan älykkyysosamäärä. Tarot-korttien lukeminen ovat hieno ja ikivanha taitolaji, eikä mitään new age-paskaa, kuten joogaaminen, karppaaminen ja hipsterit.

Kuvassa low life-tarotkortit, joita nimitän low life scum - nimikkeellä siksi koska ostin ne huoltoasemalta törkyhalvalla. Korttien halpa hinta ei kuitenkaan vähennä korttien luoman mystiikan arvoa ja hitostakos kukaan noiden arvoa arvaa, paitsi nyt tietenkin kun kerroin.  Tarot-korteissa on 22 Arcana maiora - korttia ja 56 Arcana minora -korttia, joista jälkimmäiset siis muistuttavat perinteisiä pelikortteja. Voisin selittää mitä tällä luokittelulla haetaan, mutten selitä, koska se hälventäisi osaltaan tätä luomaani mystiikan auraa.

Päivän sanat ovat siis mystiikka ja bunga bunga. Jos on tosi kova vaihtaa kanssa etunimensä Silvioksi, Massimoksi tai Fabioksi. Naisten nimistä en osaa sanoa, kun ne ovat kaikki niin kauniita, paitsi Jorkki.

Hänen ilokseen juomutettu kauluspaita

Elämänhallinnassa keskeistä on oman tontin hoitaminen viimeisen päälle ja tässä yhteydessä en tarkoita nyt puutarhanhoitoa. Elämässä tulee eteen tilanteita jolloin pitää pukeutua kauluspaitaan (Jos on kunnon nousukas juppi tai titteliltään arvokkaampi hopeakettu, tälläinen tilanne voi tulla eteen päivittäin.), ja jok'ikisen sankarin tulee osata pistää paitansa kuosiin. Mikäli et siis omaa kodinhoitajaa tai vaatekomerossa asuvaa bolivialaista miestä, silittäminen hoituu helpoiten niin, että hankit ainoastaan sellaisesta materiaalista valmistettuja kauluspaitoja, jotka siliävät helposti. Lisäksi suosittelen lämpimästi vaatteiden pölläyttämistä heti pesun jälkeen ja kuivattamisvaihe kannattaa hoitaa niin, että paita on valmiiksi henkarissa.

Mikäli haluaa säästää itsensä vaatteiden silittämiseltä vielä tätäkin paremmin, kannattaa hankkia sellaisia paitoja, jotka ovat sillä lailla rypytettyjä, että niitä ei tarvitse silittää ollenkaan. Erityisen kätevää tämä on niissä tapauksissa, jos joutuu juoksemaan iltamenoissa vähän väliä; näissä yhteyksissä kun saattaa tulla nautittua hapanta ja happaman nauttiminen vähentää kiinnostusta kotihommiin, kuten paitojen silittämiseen, imurointiin ja vaimon lempimiseen. Alkoholin nauttiminen sosiaalisessa kontekstissa saattaa riistäytyä käsistä, jos kissanristiäisiä on viikkotolkulla putkeen ja jos ammatissa tilanteita tulee toistuvasti. Tiedät olevasi hyvää vauhtia matkalla kohti pohjaa siinä vaiheessa, kun ystävien nimike muuttuu ryyppykavereiksi ja kaveriporukkaasi ryhdytään kutsumaan juoppokööriksi. Ongelman tunnistaa myös siitä, kun viihtyy puistobaarissa anniskeluravintoloita paremmin, harrastaa säestämätöntä karaokea pumminuotion (Tynnyri, jossa palaa epämääräisiä asioita.) loisteessa tai kun huomaa A-Valinnan ostoskassista löytyvän lähinnä Vadelmakimaraa, Valdemaria tai vastaavaa ällötystä, jossa volttien ja hinnan suhde on kohdallaan. Sinällään tämän kyseisen pisteen tarkka määrittäminen on vaikeaa, koska ei ole olemassa tiettyä ikää tai alkoholinkulutuksen määrää, missä muutoksen voidaan katsoa tapahtuneen. Ongelmallista on myöskin Häppä-Heikin maineen häivyttäminen, ellei sitten raitistu aivan täysin.

Kuvassa valkoinen rypytetty valkoinen paitani, varma valinta jos haluaa löytää punaviinitahroja päältään. Mikäli haluaa että näyttää paita päällä joltain, kannattaa syödä kohtuullisesti ja nostaa painoja. Ei kannata ostaa liian isoa paitaa, jottei näytä lihavalta, eikä myöskään liian pientä paitaa, jottei näytä liian pieniin paitoihin pukeutuvalta veijarilta.  

Silitystä kaipaamaton kauluspaita on kuin yhdyntä ehkäisypillereitä käyttävän kömön kanssa; asiat järjestyvät mutkattomasti, homma toimii ja saadaan palautetta (Mikä ei ole hyvä juttu silloin kun palaute on negatiivista.). Silitys vie tärkeää aikaa pois tyhjänpäiväisillä nettisivuilla hengailulta ja jos silitettävää on todella paljon, on pakko kysyä, tämänkö vuoksi sotaveteraanit aikoinaan taistelivat (Oikeastaan he taistelivat varmaan lähtökohtaisesti sen vuoksi, ettei vaihtoehtoja paljoakaan jätetty, mutta ei nyt mennä tähän asiaan sen syvemmin.). Mikäli siis menet ja hankit kauluspaitoja, mikä sinällään on ei-hampuusin merkki, hanki myös sellaisia helposti siliäviä, tai silitystä kaipaamattomia kauluspaitoja. Ne ovat hyviä.

Tilanteeseen sopiva "old-class-douchebag"-vaatetus

Kömöjen kaataminen on kiinni asenteesta, ikävästi tosin joillakuilla on tapana syyttää asiasta täysin toissijaisia asioita, kuten vaatetusta tai maahanmuuttajia, vaikka asioiden välillä on yhtä paljon yhtenäistä kuin pingviineillä ja maapähkinöillä, joista jälkimmäiseksi mainituilla tosin on se yhteinen piirre, että molempien kanssa voi nauttia ruokajuomana chardonnayta. Vaikka asenne onkin merkittävin juttu, jotta mieshenkilö voi olla kuin moderni Auervaara (mielellään sellainen, joka ei sumuta rahoja samalla, vaan pyrkii viemään ainoastaan kunnian, vaikkakin nykykäsityksen mukaan, sukupuolesta riippumatta kuka hyvänsä voi hyppiä sängyssä kenen hyvänsä kanssa ja asialla ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa, ja hyvä näin.), flaksin käyminen rakentuu myös toissijaisten seikkojen ympärille. Yksi hyvä keino on olla tilanteen, paikan ja kohteen suhteen oikein pukeutunut. Hallittu pukeutuminen on hyvä keino saada toivottua huomiota, eikä sinällään kannata vielä huolestua jos homma ei ole täysin vielä hanskassa, kömöt yleensä jättävät pukeutumisen saralla tehdyt pienehköt harha-askeleet tietoisesti huomioimatta. Omalla kohdallani pukeutumisvirheet ovat yleisiä ja siten myös seuraani eksyneitä ihmisiä yhdistää poikkeuksellinen hoivavietti, taipumus empatiaan ja heidän kohdallaan myös armolla on merkittävä rooli pariutumiskysymyksissä.

Yleinen junttimaisuus ja turvenuijamaisesti pukeutuminen on mielenkiintoinen seikka sinällään (kuriositeettiseikkana, kuuntelen tätä kirjoittaessani Popedaa, olen seitiohuessa ja en ole pukeutunut housuihin.), mutta ylipäänsä vaatetuksessa on tärkeää keskittyä paikalliseen ja ajalliseen sijoittumiseen, yleisten trendien rajoissa pukeutumisen sijaan. Jokainen yksittäinen valtio sisältää helkkarinmoisen kokoelman eri kulttuureita (Väite voi olla vaikea sulattaa, mutta näin se vaan on, ja jos ette allekirjoita, haistakaa huilu, senkin mistään-mitään-tajuamattomat monokulttuuriperkeleet! Selventäisin asiaa polveilevasti, mikäli en tosiaan olisi seitiohuessa, mutta näin ei vaan satu olemaan.), mukaanlukien nuoret, vanhat, alakulttuurisankarit, kuten vanhan koulukunnan sosialidemokraatit, ja muut veijarit. Näin ollen on oleellisempaa sulautua hetkessä vallitsevaan kulttuuriympäristöön, yleisten trendien mukanajuoksemisen sijaan.

Kuvassa esimerkki kömöjen kaatamiseen totaalisesti sopimattomasta pukeutumisesta, PAITSI jos vierailukohteena on pienen, syrjäisellä maaseudulla sijaitseva kuppila, jossa kaikilla muilla on vastaavanlainen vaatetus. Lyhythihainen kauluspaita sopii hyvin oikeastaan ainoastaan +50-ikäisille miehille, itse käytän välillä sellaisia salaa puvun kanssa, jolloin hihojen lyhyys ei näy kenellekään. Suosittelen silti että lyhythihaiset kauluspaidat kannattaa jättää kauppaan, tosin jos on varttuneempi hopeakettu, joka ei kestä kuumaa, lyhythihainen kauluspaita saattaa olla hyvä hankinta.

Kuvassa tämän kevään joutsenet pulikoimassa, kuva on otettu verrattain etäältä johtuen siitä että joutsen on aika iso ja vittumainen elukka, joka saatta tulla nokkimaan, jos sitä lähestyy. Nyt kun ilmat ovat lämmenneet, kuvan rantapätkä on rumentunut huomattavasti, sillä joutsenten elintilan ovat vallanneet hipsterit, jotka ryömivät maan alta rumine sänkineen ja hallitun puliukkomaisine rytkyineen.

Toivon mukaan tämä kirjoitus opetti jotain. Jos ei, en oikeastaan välitä, vaan kirjailen lisää jahka ehdin.

Salikamat

Oma elämänfilosofiani koskien ylipäänsä koko elämää, on omien vahvuuksien vahvistaminen ja heikkouksien jättäminen pienemmälle huomiolle. Omiin heikkouksiin keskittyminen tekee ihmisestä toki tasapainoisemman, mutta samalla myös valitettavan keskinkertaisen tekeleen, jos edes sitä. Yksinkertaisella analogialla tutkailtuna, vahvuus hyvä, heikkous huono. En luonnollisesti tarkoita tällä yksinomaan elämän mukavuusalueilla pysymistä, sillä kehitys syntyy epämukavuusalueilla, vaan pikemminkin keskittymistä siihen missä on hyvä. Hyvä missi ei ole mahdollisesti hyvä laulaja ja monien olisi ollut hyvä pysyä leipäduuneissaan. Näillä tyhjänpäiväisillä, perstuntumalta heitetyillä keittiöpsykologisilla lätinöillä päästään kivasti itse aiheeseen, nimittäin infrastruktuuriin urheiluun ja urheilupukeutumiseen.

Urheilua varten pukeuduttaessa on yksi kriteeri ylitse muiden: funktionaalisuus. Itse harrastan salilla käymistä, kun persjalkainen ruumiinrakenne mahdollistaa lyhyiden raajojen ansiosta suurempien painojen liikuttelun ja kun kovinkaan jäntevää ja gasellimaista minusta ei uskottavasti saa rakennettua, on parempi keskittyä syntisen massan kasvattamiseen. Salille ei kannata laittaa kovin koreita vaatteita, koska A) jos olet mies, ketään ei kiinnosta, B) jos olet nainen, huomion hakeminen vie omaa keskittymistä pois ydinasiasta, nimittäin reenaamisesta C) jos aiot hyötyä yhtään millään lailla reenaamisesta, suorituksen lopussa naamasi saattaa olla punainen kuin paloauto ja sinua mahdollisesti oksettaa; tätä näkyä ei korjata vaatetuksella. Salivaatetuksella hifistely on ilmiönä yhtä hyödyllinen, kuin Jallun kuvatekstit, joilla on tosin valtavan suuri viihdearvo, mutta tarkoitusperä lienee tosin täysin eri, vaikkakaan ikinä en ole moisia ruokottomia julkaisuja lukenut, enkä ole edes kavereilta kuullut, kun ovat kaikki hartaita ihmisiä.

Kuvassa salivaatetukseni poislukien paita, sukat ja kalsarit, mitkä ovat siis ne samat kyseiset vaatteet mitkä nyt sattuu päällä olemaan salille mentäessä (Yleensä Hello Kitty-sukat ja valkoinen kauluspaita, jossa on helvetinmoinen röyhelö etuosassa, tuttu mm. kuningas Ludwig XIV:n hovista.).  Sortsit ovat sellaiset polvet paljaaksi jättävät, muttei liian lyhyet; käytännössä voisin mennä salille kommandona ilman että simakukon pää vilkkuisi ulos lahkeesta. Tämä on optimaalinen salisortsien lahkeen pituus, älä pidä muita lahkeen pituuksia.

Salikengiksi soveltuu hyvin ihan normaalit sisäpelikengät. Ihan vaan normaalit (Kukapa sitä epänormaaleja sisäpelikenkiä hankkii, paitsi jos on joku 12-varpainen mutantti.). Salireenaus ei kait ihmeemmin kuormita nilkkoja, joten mitään varrellisia kenkiä on aika turha hankkia, hiostavat vaan liikaa, kuten kömöt tekevät, jos tulet maitokauppareissulta kotiin päivän myöhässä naisten hajuvedeltä tuoksuen (Kuulemma ei kaikki kömöt, voi olla suotavaa kokeilla asiaa joskus, jotta reaktio selviää. Minä en sitten neuvonut tätä ja minua on aivan turha syyttää, jos tulee ero.).

Salihousuiksi sopii parhaiten sortsit, niissä ei jalat hikoa liikaa ja ne jalassa voi esitellä massiivisia pohkeita, toki huomaten että kannattaa ensin hankkia massiiviset pohkeet. Sortsien lahkeen pituus on oltava sopiva; liian lyhyet sortsit ovat härkit ja herättävät myönteistä huomiota ainoastaan saman sukupuolen edustajissa, jotka pitävät toisista saman sukupuolen edustajista, missä ei toki ole mitään vikaa sinällään, mutta jos asia ei varsinaisesti herätä mielenkiintoa, voi olla järkevää kuunnella blogistin hyvää neuvoa (Lähes yhtä hyvä neuvo, kuin varoittaa vastatuuleen virtsaamisesta, mikä voi tuntua hauskalta ajatukselta, mutta osoittautuu epic failiksi heti, kun asiaa ryhtyy toteuttamaan.). Liian pitkälahkeiset sortsit hiostavat tarpeettomasti ja mahdollisesti vaikeuttavat motoriikkaa, niitä ei siis kannata hankkia, kuten ei myöskään Volkswagenin uutta kuplaa, koska se on suhteessa kallis, ja täten pilaa alkuperäisen kuplan idean täysin.

Kuvassa salikamojen kuljettamiseen hyödyntämäni reppu, huomio repusta tursuaviin muovikasseihin, joissa kuljetan salikenkiäni ja shortseja, jottei koko reppu rupea dunkkaamaan jalka- ja nivushieltä (Kyllä, jopa minun nivukseni hikoilevat). Sininen reppu on hyvä, sininen on poikien väri. Ei kannata hankkia tyttöjen väristä reppua salirepuksi, paitsi jos on tyttö tai jos tekee sen läpällä.  Repussa on monta taskua, jotta sinne pystyisi paremmin hukkaamaan kamaa.

Mitä tulee salilla käymiseen muutoin, kannattaa käydä sen 4-5 kertaa viikossa. 4-5 kertaa viikossa on hyvä, silloin voi kehittyä, ei laiskistu, eikä mene ylikuntoon, paitsi jos reenaa liian pitkiä reenejä. Optimaalinen reenin pituus on 45 min-1 tunti. Tanskan pääkaupunki on Kööpenhamina.

Random-farkkurotsi

Kevät tuo uusia haasteita ja toisaalta myös mahdollisuuksia pukeutumiseen, sillä kevyempään vaatekertaan vaihtaminen mahdollistaa samalla myös vaatekerran uusimisen. Itselleni kävi tällä kertaa helvetinmoinen (Pahoittelen rivoa ilmausta, mutta muun adjektiivin hyödyntäminen ei olisi kuvannut asiaa riittävän painokkaasti, ei, vaikka olisi käytetty superlatiivia.) munkki: Kömön avuliaalla opastukselta kirpputorilta löytyi hieno farkkurotsi! Edellämainittu suoritus ei taatusti olisi onnistunut yksin, sillä kirpputori on aivan sietämätön paikka asioida, melkein yhtä paha kuin roskiksessa asuvan kaverin roskis. Siellä syntyy suuri riski että ajautuu tinkaamaan, mikä on kahdeksas kuolemansynti. Itse maksan talo- ja autokauppoja lukuunottamatta aina täyden hinnan (No mitä sitä ihmisiä huijaamaan, maksan täyden hinnan sielläkin ja vielä 139€ päälle.), sillä mikäli koen että kaupankäyntiä edeltävä tilanteesta saa vaikutelman, että toinen joko pyytää lisähintaa ilmasta tai vastaavasti ei ole valmis maksamaan kohtuuajattelulla riittävästi, jätän puljaamiset tekemättä koijarien kanssa ja asioin muualla. Tämän lisäksi mielestäni ostospaikalla pitää olla tarkka järjestys, aivan kuten hienommilla illalliskutsuilla: valikoimassa olevat tuotteet tulee olla aakkosjärjestyksessä niiden ranskalaisten nimien mukaan. Kirpputoreilla näin harvemmin on ja käyskentely satuttaa selkää. Kierrättämisen kannalta on ihan ok, että jotkut sitä harrastaa, itse asioin muualla. Lisäksi kirpputoriostoksista maksetaan harvemmin arvonlisäveroa, mikä mädättää moraalia, sielua sekä sisäelimiä.

Kuvassa ensivilkaisulta kyborgi, jolla on pään paikalla punainen mötikkä, jossa palaa kirkas valo, mikä on mahdollisesti olennon silmä. Kuvan varsinainen kohde on kuitenkin farkkutakki, mikä on hieno, siis sen verran hieno, että sen edellinen omistaja on aivan varmasti ajautunut takin ansiosta nahkakaraoken SM-kilpailuihin johonkin takakujalla jonkun kuppilasta liiveihin uineen kömön kanssa. Mahdollinen syy takin myyntiin oli siis se, että sillä sai liikaa naista. Siis aivan liikaa. Naista tuli koiraa kusettaessa, kauppareissulla, töissä, vapaalla, herätessä, veneretkellä, Volgaa tulkitessa, ovesta, ikkunasta ja postiluukusta.

Farkkurotsin käyttämisellä on tietty etiketti: kyseistä vaatekappaletta ei saisi käyttää samanaikaisesti farkkuhousujen kanssa, tai näyttää kuulemma puliukolta. Koska harvemmin käytän muita housuja kuin farkkuja (Käyttäisin prässihousuja muuten, mutta niiden kanssa on tarkempaa, mitkä kengät ovat jalassa ja se on sietämätöntä.), asia ei juuri jaksa kiinnostaa ja siksi varmaan näytänkin rantojen mieheltä, mikä ei välttämättä ole huono asia jos haluaa mikäli pitää pitkistä parisuhteista, sillä naiset kulemma tuppaavat hairahtua ja rakastua renttuihin (Ainakin näin sanotaan laulussa. Eivät kait ne sellaista laulaisi, mikäli asialla ei olisi minkäänlaista totuudenperää.)

Kuvassa farkkurotsista löytynyt pieni mielenkiintoinen yksityiskohta: takin ripustusjuttu, jonka varsinaista nimeä en nyt saa kuollaksenikaan mieleeni, on sijoitettu takin ulkopuolelle vinottain. Voi olla että on tarkoituksella, itse tosin veikkaan että takkia ommellut kaveri oli sen verran pöllyissään, että hyvä kun takissa ylipäänsä edes on ripustusjuttu. Ikävä puoli takin niskaosan ulkopuolella olevassa ripustusjutussa on se, että joku jätkä saattaa napata siitä kiinni ja sehän vituttaa. 

 Farkkurotsi on joka tapauksessa hieno vaate Suomen kevääseen, kesään ja alkusyksyyn. Materiaali hengittää, on kevyehkö ja kestää myös kylmyyttä, kunhan alle pukee setämäisen villapaidan. Kovat kundit eivät laita farkkurotsinsa alle muuten paitaa ollenkaan jahka viisari värähtää yli 1,5 promillen, näin olen kuullut. Henk.koht. paita pysyy minulla yleensä päällä, sillä pysyttelen yleensä seitinohuessa, mikä rajoittuu jonkin verran tämän maagisen luvun alapuolelle. Silloin tällöin seitti saattaa lipsahtaa laivaa pidättelevien köysien paksuiseksi, läpinäkemättömäksi harsoksi; näin käydessä paidan puuttuminen takin alta lienee niitä pienimpiä murheita.

Kevään ihmekalusteet

Kevät toi, kevät toi muurarin ja nosti talvella jäälle hoipparoineen rantojen miehen pintaan lillumaan. Tämän lisäksi kevät toi hämmentäviä kalusteita asuntoon. Hämmentävyys on vielä osaltaan ok, sillä se ei ole sama kuin inhotus; hämmennyksen vallassa on oikeastaan hyvä elää. Yksin elävän heteromiehen asunto on monesti feng shuin suhteen karmeammassa olotilassa kuin luonnontilassa oleva luola tai viranomaisten pakoilua varten kaivettu maakuoppa. Tässä mielessä nahkojen hankkimat jännät kalusteet tuovat aina parannusta, kunhan kalusteiden määrää rajataan jollain lailla. Mikäli naismainen kalustaminen kattaa yli 80 %:a asunnon kalustekannasta, on vaarana että asunto alkaa näyttää kuvastoasunnolta ja mikäs siinä, paitsi että kuvastojen asunnoissa ei kukaan oikeasti asu ja elä.

Kuvassa arkku, kaluste jota yksikään mies ei hanki omatoimisesti itselleen, vaikka kyseinen sisustuselementti on kaikessa massiivisuudessaan ultramiehekäs. Sisustusarkku on siinäkin mielessä hyvä kaluste, että sen päälle voi kerätä käsittämätöntä roinaa ilman että asunnon kömö vetää hillittömiä kilareita. Lisäksi jos sattuu ihan vahingossa murhaamaan jonkun asunnossa ja joutuu hävittämään ruumiin kun ei kehtaa vaivata poliisia ihan pikkujutuista, arkussa on huomattavasti mukavampi ja vähemmän huomiota herättävämpi kantaa raato muualle kuin vaikkapa mattoon rullattuna, kun huomattavan painava matto herättäisi kumminkin kysymyksiä.

Kömöt tuovat yleensä muassaan kalusteita ja kamaa, mitkä luovat kodikkuutta. Henkilökohtaisesti tykkään tietynlaisesta kodikkuudesta, koti ei saa olla tyyliltään yhtä hengetön kuin leikkaussali (yhtä puhdas se ei taatusti ole). Kömöjen tuomat hämmentävät kalusteet auttavat kodin pysymisessä miehekkäänä, sillä niistä ei aina pysty täysin sanomaan, oliko kalusteen hankkinut henkilö Aatami, vai hänen kylkiluustaan veistelty veitikka.

Kuvassa pygmikokoisten ihmisten pikkujakkara, jolla voi ottaa kamaa kaapeista joihin ei ihan yllä. Tämä on  funktionaalista kalustamista parhaimmillaan ja oikeasti hyödyllinen kapistus, varsinkin kun olen 190 cm pitkä luistimet jalassa ja sulka päässä. 

Kuvan tuoli ei ole vasta asuntoon ilmestynyt, vaan esimerkki siitä kuinka kulmaraudalla ja ruuveilla korjataan näppärästi tuoli, joka ei tahtonut pysyä liitoksissään. Tosimies ei laita kulmarautoja sisäpuolelle, eikä myöskään lähde asioikseen hankkimaan vähemmän tuolin väristä poikkeavia kulmarautoja rautakaupoista. Korjaustyö tehdään niillä välineillä mitä itsellä sattuu tarpeen iskiessä olemaan saatavilla. Ei pokerinpelaajakaan rupea kortteja omine lupineen vaihtamaan.

Kalustekaupoissa kiertäminen tuottaa monesti miehelle umpisuolen puhkeamiseen verrattavaa tuskaa (Minulle ei tosin ole moista käynyt, kun en omaa moisia paskageenejä. Se kuulemma kuitenkin sattuu kuin synnytys, mitä en ole myöskään suorittanut). Tästä huolimatta kannattaa joskus olla mukana, jotta pystyy ujuttamaan kömön päähän ajatuksen jostain hämmentävästä kalusteesta. Vaikka sota on jo hävitty, pieni vastarintaliike on hyvä pitää elossa.

Pro-miehen lasisto

Ihmisellä ei voi olla liikaa juomalaseja asunnossaan, eritoten kristallisten vastaavien omistaminen kertoo ihmisestä, että hän tajuaa jostain jotain. Jos heikko likviditeetti ajaa minut tilanteeseen, jossa pitää valita, käytänkö vähäiset valuuttani ruokaan vai kristallilasistoon, valinta on helppo; hetkellisesti voi elää aina kristallilasiin kurarapakosta pyydystetyllä sadevedellä, verensokeri taas pysyy mukavasti ylhäällä ravintoloista taskuun sujautetuilla sokeripaloilla.

Itselläni on kohtuullisen kattava lasivaranto, tosin kun olen pääsääntöisesti tehnyt hankintoja ajatellen omia nautintokokemuksia kotona, minulta löytyy tietyissä lasimalleissa vain yksittäiskappaleita. Jos kutsuu ihmisiä ruokailemaan ja juomailemaan, kukaan ei odota että kutsujalla on juomavalikoimaan täydelliset sopivat lasisetit. Oma lähiystäväpiiri koostuu pääosin enemmän tai vähemmän alkoholiin mieltyneistä henkilöistä (Kyllä, te kyllä itse tiedätte että asianlaita on näin, turha yrittää elää itsepetoksessa. Henk.koht. sentään myönnän nauttivani ajoittaisesta päihtymisestä, kuten myös Raamatun Nooa, joka samaisen kirjan mukaan mm. sammui munasillaan telttaan.), jotka juovat kyllä juomansa, vaikka se tarjoiltaisiin kaulasta särkyneestä pullosta tai teräväreunaisesta säilykepurkista. Kyllä se soppa hyvälle maistuu, vaikka huulista ja kurkun sisäpinnasta vähän verta tulisikin.

Kuvassa punaviinilasipatteristoni vasemmalta oikealle: Kuopion viinijuhlien Portugali-vuoden lasi (En käynyt itse juhla-alueella, taisin löytää lasin jostain baarista.), Tommi Tabermann-viinilasi (Hieno mies ja taiteilija. Lasissa lukee "Viimeiseksi sanaksi suudelma on paras." Minusta on hämmentävä ajatus sanoa perinteisen "Morjens!":in sijaan "Suudelma.".), Riedelin Vinum-sarjan Chianti-lasi (Mikä oli hämmentävä ostos, kun en kuuri juo chiantia.), sekä saman sarjan Bourgogne- ja Bordeaux-lasit (Mitkä ovat oikeastaan lasien Rolls Royceja (tai Wayne Gretzkyjä jos on jääkiekkohenkilö.). Lasien kuninkaat vetävät helposti sisälleen yli puoli pulloa viiniä, niillä voi kätevästi koijata kömöä sanomalla ottavansa vain muutaman, ja tarkoittaen tällä oikeastaan koko pullollista. Less is not more, more is more.)

Kuvassa Yksinäinen-Ylermi, eli toisin sanoen valkoviinilasistoni. Laatu korvaa määrän, kuvan lasi on Riedelin Vinum-sarjan Sauvignon Blanc-lasi. Sauvignon Blanc on valkoviinirypäleiden universumin mestari, josta valmistetut viinit ovat parhaimmillaan niin kirpakoita, että hampaiden muovipaikat sulavat (Toisin kuin kestävät ja esteettiset amalgaamipaikat, jotka koristavat takahampaitani.). Sauvignon Blanc maistuu vihreille asioille, kuten nokkoselle, karviaisille ja ruoholle. Selkeät maut ovat aina muodissa, toisin kuin hentosuisille tissiposkille suunnatut, peruspehmeät mitäänsanomattomuudet.

Kuvassa perusviinilasijantterit, vasemmalla Ikean paskaviinilasi (Palvelee tarkoitusta jos haluaa juoda viiniä maistelematta. Käytön jälkeen lasin voi kätevästi heittää venäläisittäin paskaksi takkaan.), oikealla Riedelin Ouverture-sarjan punaviinilasi, joita minulla on itseasiassa vierasvaraksi asti. Erittäin hyvä ja monikäyttöinen peruskristallilasi.

Kuvassa Ikean paskakuoharilasini. Siitä voi juoda kuoharia tai peräti samppanjaa, jos haluaa samalla haistatella porvariston hillitylle charmille. Jos kyseessä on jälkimmäinen tarkoitus, suosittelen lämpimästi lisäämään samppanjaan halpaa appelsiinituoremehua.

Kuvassa viskilasini kuvattuna divaanin käsinojalla, missä yleensä itseasiassa pidän viskilasia, kun nautin viskiä. Vasemmanpuolimmainen lasi on perusviskilasini, oikea taasen Riedelin Cognac Hennessy-lasi, josta tosin yleensä juon siis viskiä, kun se sopii kyseiseen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Viskin sekaanhan ei laiteta jumalauta jäitä, joten turha tulla avautumaan yhtään mistään On the rocks-lasista. Jos viskiin kuuluisi laittaa jäitä, ne olisi lisätty jotenkin ovelasti tehtaalla (En tosin keksi miten, mutta kun en ole fyysikko vaan muotiblogisti, minun ei kuulu keksiäkään.) Sellaiset valtavapesäiset konjamiinilasit on muuten ihan hanurista.

Keväisen vittumaisin terveisin,

MIKKO

Tasokas pukeutuminen ja mitä se oikein onkaan

Jokaisella meistä on oma tyylinsä ja tapansa pukeutua, toisilla se vaan on vähemmän hallussa ja esteettimättömämpää (Harkitsin tässä myös ilmausta "vähemmän esteettistä", mutta valittu sana kuulosti jotenkin luontevammalta.) kuin toisilla. Täysin tyylittömästi ei kannata pukeutua edes kotona, todettakoon kylläkin että allekirjoittanut pukeutuu ihan miten sattuu ja sen kyllä huomaa elämässä saavutetuksi jäämättömien tavoitteiden listan pituudessa.

Jotta tämä blogi olisi jälleen tasokas ja hieno, päätin että sen sijaan että kerron asioita, annan kuvien kertoa asioita huonon kieliasuni sijaan. Monissa menestyneissä pukeutumisblogeissa blogistit ovat kuvanneet itseään asusteissa, onneksi en joutunut alentumaan moiseen, vaan valjastin hommaan blogimalli Nikolain, joka tosin ei antanut kuvata kasvojaan johtuen hiusrajaan yltävästä huulihalkiostaan.

Kuvassa niin kutsuttu "Travolta-tyyli", pl. kulahtaneet farkut, lähdettäessä ulos kartsalle Saturday Night Feverin hengessä, on tärkeää ottaa merkittäviä poseerauksia ja pitää ylärekisterin habitus päällä. Kauluspaidasta on jätettävä ylänapit auki jotta rintakarvat ryöpsähtävät ilmoille kuin suihkulähde, vrt. Burt Reynolds tai Sean Connery. Jos ei ole rintakarvoja, ihan sama, ketään ei kiinnosta, kaikki  eivät ole kuitenkaan ihmiskarhujen perään. Vatsan päälle asetettu käsi luo "Vittu, mä omistan tän yökerhon!"-asenteen, joka on elintärkeä, jos haluaa kaataa kömöjä kuin keiloja, itseltänihän iskemisjutut onnistuvat jotakuinkin yhtä huonosti kuin keilaus, henkilökohtainen ennätys taitaa olla jossain 130:en korvilla, siis keilauksessa. Jos joku väittää että jossain muussa, en kiellä. Kun on kilometrejä mittarissa yhtä paljon kuin minulla, alkaa olla aivan se ja sama, onko kaadettu kömöjä vai keiloja. 

Kuvan lahkeista tiukempien farkkujen yhdistäminen pikkutakkiin osoittaa hyvin, miksi lahkeista tiukempia housuja ei pidä yhdistää pikkutakkiin, muutenhan kuvassa esiintyvän blogimallin jalat eivät todellakaan näyttäisi noin pieniltä suhteessa monessa mielessä jo turhankin massiiviseen ylävartaloon. Kuvan asento on muuten todella luonteva, itsekin seison monesti vastaavassa asennossa jonottaessani ottomaatille. Perusidea on joka tapauksessa se, että farkut, printtipaidan ja pikkutakin voi yhdistää, kunhan farkut ja printtipaita ovat riittävän siistejä, pikkutakki ei ole turhan pramea ja lompakossa on vähintään 13,65 €. Kuvan old school-tuoli on helvetin vanha, huhun mukaan Eugen Schauman joi siltä plöröt, ennen kuin meni ampumaan Bobrikovin ja itsensä. Kuka sitä nyt selvinpäin ketään ampuu.   

Kuvassa yhdistettynä Etelä-Korealaista konttorimuotia länsimaiseen  vivahteeseen, ravatillinen valkoinen kauluspaita tuo asusteeseen Kaukoitää, värillinen ravatti, farkut ja massiivisuudeltaan vauvan ihmiseen kiinnittämiseen soveltuva vyö tuovat tuulahduksen Länsimaista. Ravatti ei ole varsinaisesti liian lyhyt, käsien nostaminen (Jota normaali ihminen ei tee normaalina päivänä, paitsi jos kulmakunnan ystävällinen katuryöstäjä sattuu kohdalle.) vetää myös kravattia ylös, tosin tämän pystyisi välttämään liimaamalla ravatin kärjen Plastic Paddingilla soljen yläosaan kiinni. Tähän "Konttorirotta meets Hipster"-tyyliin pikkutakki ei välttämättä ihan sovi, kun kauluspaita ja ravatti on se juttu, tosin hipstereydellä itsellään ei ole koko tyylin kanssa mitään tekemistä, kun näin pukeutumalla on vaikea näyttää tietoisesti kodittomalta jolla kuitenkin oikeasti on koti.

Tasokkaaseen pukeutumiseen on yksi resepti ja se on tämä: kauluspaita ja/tai pikkutakki. Niitä kun käytät edes joskus, olet tasokas. Kannattaa kanssa pitää hygieniasta huoli, raaka hienhaju tai viime lauantaiset puklitahrat ravatilla vievät tasokkuuden aika nopiaan pois, vaikka muuten olisikin kuinka kivat vermeet yllä.

Maltillinen hedonismi elämäntapana

30-vuotisen syväelämisen (Termi on nyt keksitty ja kopiosuojattu, joka hyödyntää jatkossa, mainitkoon lähteekseen tämän blogikirjoituksen.) pohjalta, nyt on voimakkaasti todettava että ihmisen elämässä kuuluu olla raakaa nautinnonhakuisuutta, tiukan muutaman vuoden suunnitelman noudattamisen ohella luonnollisesti. Ajattelinkin jakaa tässä muutaman nautinnollisen elämän kulmakiven, jottei teistä, rakkaat ajatusvirtani lukijat, tule samanlaisia kuin vaikkapa jostain random fiktiivisesta kaverista, jonka voitte kuvitella eläneen teidän mielestänne todella mielenkiinnotonta elämää. Mokoma tissiposki.

Konjamiini tarkoittaa, muistaakseni ranskan kielellä, elämän vettä, ja jo siksikin sitä kannattaa nauttia aika ajoin. Vanhanaikainen konjamiinilasi on turvenuijille (En puhu tässä maalaisista, vaan yleisemmin junteista, mikä ei nähdäkseni katso asuinpaikkaa.), nykyaikana konjamiinia nautitaan tulppaanilasista, jotta alkoholin suloinen tuoksu ei peitä juoman muita tuoksuja. Elämä on sietämätöntä ilman konjamiinia, tai muita vastaavia riippuvuutta aiheuttavia nautintoaineita, olemmehan kaikki jokseenkin riippuvaisia ainakin hapesta ja ravinnosta. Alkoholin nauttimisen kanssa kannattaa allekirjoittaneen lailla harjoittaa kirurgintarkkuutta, sivistyneessä hiprakassa pikkutuhmia juttuja sutkauttelevan charmantin hopeaketun ja kaaoshumalassa seksististä läppää heittävän örveltävän juopon välinen ero on ajoittain hiuksenhieno.

Tässä yhteydessä huomioitakoon se, että nautinto on asiana subjektiivinen, toiset tykkäävät urheilusta, toiset sarkastisesta vittuilusta ja toiset naapurin tytöstä. Omaa nautintorepertuaaria on hyvä tarkastella välillä kriittisesti ja myös kokeilla uusia juttuja aika ajoin, ihminen kun on taipuvainen kyllästymään, tähän pätee todennäköisesti taloustieteestä tuttu laskevan rajahyödyn käsite, ts. jos saat omenan, hyötysi kasvaa, jos saat tuhat omenaa, rupeaa tehdä tiukkaa niiden varastoinnin kanssa ja hittoakos sitä tuhannella omenalla tekee.

Kuvassa suonet tukkiva, semihedonistinen aamupala, pääpaino lautasen tarjonnalla eli paahtoleipää edamilla, paistettua munaa, pekoniittia sekä puoli lautasellista raikkaita vihanneksia, pl. puoli lautasellista raikkaita vihanneksia. Kupissa on kahvia (Vai mitäs oletit?), lasissa mehua ja toisessa lasissa jogurttia (Minkä kaikki jännästi lausuu jugurtiksi, paitsi neiti Aamukaste, joka sanoo sitä juguksi.), johon on lisätty mustikoita johtuen siitä että jotkut random new age-poppatohtorit ovat saaneet minut uskomaan että ne ovat jotain ihmeen superfoodia, mikä saa minut elämään satavuotiaaksi. Nälkäisenä kyseisen annoksen syöminen tuottaa nautintoa, ikävästi annoksen jälkeen olo on jokseenkin sama kuin olisi saanut nakkikiskajonossa jatkuvan tissuttelun kautta alkoholismiin luisuvalta työmieheltä pataan (Mitä en ole vielä kokenut, mutta joskus varmaan, osaan kuitenkin eläytyä kohtuullisen hyvin näin kokeneen asemaan.). 

Kuvassa hedonistin viinipulloteline, telineen erottaa ei-hedonistin viinipullotelineestä siitä, että täysin askeesia harrastavalla veijarilla ei kyseistä kalustetta ole ja muuten vain satunnaista nautintoa hakevien kohdalla telineessä on pulloja. Olen joskus nähnyt jonkun setien korkkaavan viinipullon heti astuttuaan viinakaupasta ulos, tosin tällä lailla käyttäytyvien kavereiden kohdalla nautinnolla tuskin on mitään tekemistä asianlaidan kanssa, varsinkin kun juomat nautitaan taskulämpimänä, huonossa seurassa ja suoraan astiasta. Viinipullontelineen takana on höyhenjoulukuusi, jollaisia ei hanki kuin akat (Jos joku kaipaa opetusta seksistisen kirjoittelun suhteen, ottakoon yhteyttä.).

Arjen painaessa sietämättömänä päälle, tee itsellesi nautintoteko, mitä tämä ikinä tarkoittaakin. Välillä saa olla hiukan itsekäs, toisilta ei muu edes onnistu, mikä on tietysti jo hiukan överiä.