Kevään ihmekalusteet

Kevät toi, kevät toi muurarin ja nosti talvella jäälle hoipparoineen rantojen miehen pintaan lillumaan. Tämän lisäksi kevät toi hämmentäviä kalusteita asuntoon. Hämmentävyys on vielä osaltaan ok, sillä se ei ole sama kuin inhotus; hämmennyksen vallassa on oikeastaan hyvä elää. Yksin elävän heteromiehen asunto on monesti feng shuin suhteen karmeammassa olotilassa kuin luonnontilassa oleva luola tai viranomaisten pakoilua varten kaivettu maakuoppa. Tässä mielessä nahkojen hankkimat jännät kalusteet tuovat aina parannusta, kunhan kalusteiden määrää rajataan jollain lailla. Mikäli naismainen kalustaminen kattaa yli 80 %:a asunnon kalustekannasta, on vaarana että asunto alkaa näyttää kuvastoasunnolta ja mikäs siinä, paitsi että kuvastojen asunnoissa ei kukaan oikeasti asu ja elä.

Kuvassa arkku, kaluste jota yksikään mies ei hanki omatoimisesti itselleen, vaikka kyseinen sisustuselementti on kaikessa massiivisuudessaan ultramiehekäs. Sisustusarkku on siinäkin mielessä hyvä kaluste, että sen päälle voi kerätä käsittämätöntä roinaa ilman että asunnon kömö vetää hillittömiä kilareita. Lisäksi jos sattuu ihan vahingossa murhaamaan jonkun asunnossa ja joutuu hävittämään ruumiin kun ei kehtaa vaivata poliisia ihan pikkujutuista, arkussa on huomattavasti mukavampi ja vähemmän huomiota herättävämpi kantaa raato muualle kuin vaikkapa mattoon rullattuna, kun huomattavan painava matto herättäisi kumminkin kysymyksiä.

Kömöt tuovat yleensä muassaan kalusteita ja kamaa, mitkä luovat kodikkuutta. Henkilökohtaisesti tykkään tietynlaisesta kodikkuudesta, koti ei saa olla tyyliltään yhtä hengetön kuin leikkaussali (yhtä puhdas se ei taatusti ole). Kömöjen tuomat hämmentävät kalusteet auttavat kodin pysymisessä miehekkäänä, sillä niistä ei aina pysty täysin sanomaan, oliko kalusteen hankkinut henkilö Aatami, vai hänen kylkiluustaan veistelty veitikka.

Kuvassa pygmikokoisten ihmisten pikkujakkara, jolla voi ottaa kamaa kaapeista joihin ei ihan yllä. Tämä on  funktionaalista kalustamista parhaimmillaan ja oikeasti hyödyllinen kapistus, varsinkin kun olen 190 cm pitkä luistimet jalassa ja sulka päässä. 

Kuvan tuoli ei ole vasta asuntoon ilmestynyt, vaan esimerkki siitä kuinka kulmaraudalla ja ruuveilla korjataan näppärästi tuoli, joka ei tahtonut pysyä liitoksissään. Tosimies ei laita kulmarautoja sisäpuolelle, eikä myöskään lähde asioikseen hankkimaan vähemmän tuolin väristä poikkeavia kulmarautoja rautakaupoista. Korjaustyö tehdään niillä välineillä mitä itsellä sattuu tarpeen iskiessä olemaan saatavilla. Ei pokerinpelaajakaan rupea kortteja omine lupineen vaihtamaan.

Kalustekaupoissa kiertäminen tuottaa monesti miehelle umpisuolen puhkeamiseen verrattavaa tuskaa (Minulle ei tosin ole moista käynyt, kun en omaa moisia paskageenejä. Se kuulemma kuitenkin sattuu kuin synnytys, mitä en ole myöskään suorittanut). Tästä huolimatta kannattaa joskus olla mukana, jotta pystyy ujuttamaan kömön päähän ajatuksen jostain hämmentävästä kalusteesta. Vaikka sota on jo hävitty, pieni vastarintaliike on hyvä pitää elossa.