Ihmisellä ei voi olla liikaa juomalaseja asunnossaan, eritoten kristallisten vastaavien omistaminen kertoo ihmisestä, että hän tajuaa jostain jotain. Jos heikko likviditeetti ajaa minut tilanteeseen, jossa pitää valita, käytänkö vähäiset valuuttani ruokaan vai kristallilasistoon, valinta on helppo; hetkellisesti voi elää aina kristallilasiin kurarapakosta pyydystetyllä sadevedellä, verensokeri taas pysyy mukavasti ylhäällä ravintoloista taskuun sujautetuilla sokeripaloilla.
Itselläni on kohtuullisen kattava lasivaranto, tosin kun olen pääsääntöisesti tehnyt hankintoja ajatellen omia nautintokokemuksia kotona, minulta löytyy tietyissä lasimalleissa vain yksittäiskappaleita. Jos kutsuu ihmisiä ruokailemaan ja juomailemaan, kukaan ei odota että kutsujalla on juomavalikoimaan täydelliset sopivat lasisetit. Oma lähiystäväpiiri koostuu pääosin enemmän tai vähemmän alkoholiin mieltyneistä henkilöistä (Kyllä, te kyllä itse tiedätte että asianlaita on näin, turha yrittää elää itsepetoksessa. Henk.koht. sentään myönnän nauttivani ajoittaisesta päihtymisestä, kuten myös Raamatun Nooa, joka samaisen kirjan mukaan mm. sammui munasillaan telttaan.), jotka juovat kyllä juomansa, vaikka se tarjoiltaisiin kaulasta särkyneestä pullosta tai teräväreunaisesta säilykepurkista. Kyllä se soppa hyvälle maistuu, vaikka huulista ja kurkun sisäpinnasta vähän verta tulisikin.
 |
| Kuvassa punaviinilasipatteristoni vasemmalta oikealle: Kuopion viinijuhlien Portugali-vuoden lasi (En käynyt itse juhla-alueella, taisin löytää lasin jostain baarista.), Tommi Tabermann-viinilasi (Hieno mies ja taiteilija. Lasissa lukee "Viimeiseksi sanaksi suudelma on paras." Minusta on hämmentävä ajatus sanoa perinteisen "Morjens!":in sijaan "Suudelma.".), Riedelin Vinum-sarjan Chianti-lasi (Mikä oli hämmentävä ostos, kun en kuuri juo chiantia.), sekä saman sarjan Bourgogne- ja Bordeaux-lasit (Mitkä ovat oikeastaan lasien Rolls Royceja (tai Wayne Gretzkyjä jos on jääkiekkohenkilö.). Lasien kuninkaat vetävät helposti sisälleen yli puoli pulloa viiniä, niillä voi kätevästi koijata kömöä sanomalla ottavansa vain muutaman, ja tarkoittaen tällä oikeastaan koko pullollista. Less is not more, more is more.) |
 |
| Kuvassa Yksinäinen-Ylermi, eli toisin sanoen valkoviinilasistoni. Laatu korvaa määrän, kuvan lasi on Riedelin Vinum-sarjan Sauvignon Blanc-lasi. Sauvignon Blanc on valkoviinirypäleiden universumin mestari, josta valmistetut viinit ovat parhaimmillaan niin kirpakoita, että hampaiden muovipaikat sulavat (Toisin kuin kestävät ja esteettiset amalgaamipaikat, jotka koristavat takahampaitani.). Sauvignon Blanc maistuu vihreille asioille, kuten nokkoselle, karviaisille ja ruoholle. Selkeät maut ovat aina muodissa, toisin kuin hentosuisille tissiposkille suunnatut, peruspehmeät mitäänsanomattomuudet. |
 |
| Kuvassa perusviinilasijantterit, vasemmalla Ikean paskaviinilasi (Palvelee tarkoitusta jos haluaa juoda viiniä maistelematta. Käytön jälkeen lasin voi kätevästi heittää venäläisittäin paskaksi takkaan.), oikealla Riedelin Ouverture-sarjan punaviinilasi, joita minulla on itseasiassa vierasvaraksi asti. Erittäin hyvä ja monikäyttöinen peruskristallilasi. |
 |
| Kuvassa Ikean paskakuoharilasini. Siitä voi juoda kuoharia tai peräti samppanjaa, jos haluaa samalla haistatella porvariston hillitylle charmille. Jos kyseessä on jälkimmäinen tarkoitus, suosittelen lämpimästi lisäämään samppanjaan halpaa appelsiinituoremehua. |
 |
| Kuvassa viskilasini kuvattuna divaanin käsinojalla, missä yleensä itseasiassa pidän viskilasia, kun nautin viskiä. Vasemmanpuolimmainen lasi on perusviskilasini, oikea taasen Riedelin Cognac Hennessy-lasi, josta tosin yleensä juon siis viskiä, kun se sopii kyseiseen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Viskin sekaanhan ei laiteta jumalauta jäitä, joten turha tulla avautumaan yhtään mistään On the rocks-lasista. Jos viskiin kuuluisi laittaa jäitä, ne olisi lisätty jotenkin ovelasti tehtaalla (En tosin keksi miten, mutta kun en ole fyysikko vaan muotiblogisti, minun ei kuulu keksiäkään.) Sellaiset valtavapesäiset konjamiinilasit on muuten ihan hanurista. |
Keväisen vittumaisin terveisin,
MIKKO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti