Käsityöläisoluet

Nykymaailmassa käsityönä tehtyä pidetään jotenkin itseisarvoisesti hyvänä. Näin totaalisen kädentaidottomana ihmisenä en yhtään ymmärrä, miksi näin on. Teollisesti tuotettuna saa aikaiseksi hyvää ja tasalaatuista tavaraa, kun ei ole liikaa ihmisiä välissä sotkemassa. Tämä siis huomioimatta sitä eroa mikä syntyy tuotantomäärissä verratessa käsityöhön. Toisaalta taas, kun teollinen massatuotanto yleistyy, perushyödykkeiden valmistamiseen tarvittava käsiparien määrä vääjäämättä vähenee. Näin syntyy työttömyyttä, mikä taas korjautuu sillä että kulutusta siirtyy kohti palveluita. Tavallaan nämä käsityönä tehdyt ja asiakkaan maun mukaan kustomoidut hyödykkeet ovat osa tätä kiertokulkua, vaikka vähän nurisenkin siitä, että asiat olisivat muka helkkaristi parempia käsin tehtynä. Puuttuu se fiilis, mikä tulee kun saa käsiinsä koneilla tehdyn tavaran ja kalliimpia ne nyt ainakin ovat.

Käsityöläisvalmistus sopii kohtuullisen hyvin alkoholijuomien tuotantoon, sillä ihmisten makuaistit ovat subjektiivisia, eikä sitä Keravan punaista jaksa Erkkikaan kitata töllikaupalla (puhun tässä oikeastaan paskaa, sillä oikeasti on aika paljon jengiä, jolle alkoholijuomissa määrä on laatua tärkeämpi juttu). Käsintehty ei siis sinällään ole pahasta, vaikka kääntääkin kehityksen kelloa takaisin päin. Saapahan joku partasuti-hipsteri hommia, niin pääsee maksamaan veroa. Tästä innostuneena erehdyin itsekin tekemään oluthankintoja sellaisesta alan kaupasta. Oli vaikka mitä, ja oli kyllä hinnoissaan. Koska raha ei ole ongelma, vaan käyttövoima, ostin vittuillessani silti.

Kuvassa hankkimani käsityöläisoluet, tein hankinnat lukemalla vähän etikettiä ja katsomalla etikettikuvaa. Vasemmalta oikealle kuvassa siis koirakalja, nyrkkinainen ja teinihenki. En ole vielä raaskinut juoda noita, ehkä sitten joskus huonossa seurassa, taskulämpimänä ja vitutukseen. Kun nämä ovat hankittu ulkomailta, niin toivotaan että maistuvat ihan kauheilta. Sitten ei paljoa harmita saatavuusongelmat jatkossa.

Käsityöläisoluet ovat nyt kuuminta hottia, joten kyllä niitä kannattaa kokeilla, ettei leimaudu ihan muutosvastarinnan keulakuvaksi. Se lopullinen kysymys kuitenkin lienee, että saako käsityöläisoluita juomalla kömöjä. Vastaushan on, että saa ihan siinä ihan missä saa juomalla mitä hyvänsä alkoholijuomaa, paitsi kiljua. Käsityöläisoluiden kohdalla makua on toki sen verran, ettei tarvi litkiä koko koria kerralla. Toisaalta myös oluiden hinta varmistaa sen, että korillisen juomista ei tarvitse edes harkita, ellei sitten ole tuomiopäivän kulutusjuhlat ja amok-juoksu päällänsä.

Matkamuistot

Ihmisen on hyvä olla välillä reissussa, sellainen pienikin muualla kuin kotonaisemissa vietetty ajanjakso lataa päänsisäisiä akkuja. Jos on rahat vähissä voi tietysti ottaa miniloman juomalla useamman topen (junttislangiversio hesalaisesta stubesta) lyhyeen aikaan, mutta tämä ei tietysti ole ihan sama juttu. Itsehän olen matkailijana niitä ihmisiä, jotka ei yleensä mene samaan kohteeseen kahdesti, kun vielä on niin paljon näkemättä. Tukholmaa ja Tallinnaa ei tosin lasketa tähän listaukseen, niissä tulee käytyä. Kumpaisenkin kaupungin ilmassa on varmasti jotain vialla, koska jostain kumman syystä näihin kaupunkeihin saapuessa tai näistä lähtiessä on yleensä paha olo. Sama efekti kuin hotelleissa yöpymisessä.

Lomalta kuuluu hankkia jotain muistiaisia, koska eihän sitä muuten pysty esittämään kömöille hedonisti-jetset-kosmopoliittia. Pitää olla todistusaineistoa, jota sillai puolihuolimattomasti vilauttelee. Ihan pelkkä normaali vilauttelu on sekin aina hyvä ajatus. Nettiin on järkevä laittaa kuvia, mutta tämä ei riitä. Jotain sellaista matkamuistoa on siis oltava. Ainoa ongelma näillä muistiaisilla on se, että niiden pitäisi olla sillälailla tasokkaita, että niitä kehtaa pitää esillä. Toinen ongelma on siinä, että isompi krääsä veisi matkalaukusta tarvittavaa tilaa ja toisi painoa. Ratkaisu on sellainen, että keep it small and simple. Tästä syystä mukaan kannattaa hankkia paikallinen jääkaappimagneetti, sillä sellaisia tarvii muutenkin olla. Niillä voi laittaa näpsäkästi esille tärkeät tiedotteet, laskut, lasten kuvat (lapsettomat voi laittaa joidenkin muiden lapsien kuvia, leikkaa niitä vaikka lehdistä) ja kirjeitse saadut tappouhkaukset.

Kuvassa Rooma-aiheinen jääkaappimagneettini, joka toimii tällä hetkellä hienon häävierasnimikyltin pidikkeenä. Oli muuten hyvät häät, tanssin ja kaikkea, enkä kyllä yhtään muista tanssineeni. Magneetin koko on arviolta tulitikkuaskin luokkaa, mikä on presiis sopiva. Magneetin pinta on tuollaisen marmorin näköistä, mikä on hieno juttu, sillä kulunut marmorilaatta tuo mieleen Keski-Euroopan, tyylin, eleganssin, hedonismin, vaurauden ja syntiset kesäyöt.

Jääkaappimagneetteja löytyy joka perhanan turistikojusta, tosin niistä sellaista ei kannata hankkia, jos on vaihtoehtoja. Itsehän suosin nähtävyyksien kauppoja, kun niissä on monesti siihen kyseiseen paikkaan liittyvää kamaa. Olkoonkin niin, että tuo magneetti ei varsinaisesti kerro itse ostopaikasta, eli Ostia Antican raunioista mitään. Harmi sinällään, jos niillä olisi siellä ollut sellaisia magneetteja, tasan olisin ostanut. Tontot. Magneetteja voi olla useampia, mutta ei kuitenkaan ihan niin paljoa, että jääkaappia ei hahmota magneettien alta. 

Halvat tuliaispaidat Italiasta

Siinä yhdessä vanhassa lastenlaulussa sanotaan, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Tämä on totta, ja ne asiat hämmästyttää myös isoa kulkijaa. Kaikessa ei ole vaan järkeä. Monesti kaikkein vähiten järkeä on sellaisissa asioissa, joita pyritään perustelemaan niin, että tätä toimintaa tehdään nimenomaan siksi, että vain näin toimimalla tässä touhussa on järkeä. Otetaan vaikkapa sellainen juttu, että on ihmisiä, jotka tienaavat miljoona euroa vuodessa. Muistaakseni keskiverto palkansaaja tienaa hieman yli saman koko työuransa aikana, jos siis on yhtenäinen työura. Jostain syystä toiset hommat ovat kuitenkin niin vaikeita ja vastuullisia, että niistä pitää maksaa normaali ihmisen elämän aikana tienaama summa vuodessa. No eihän siinä. Taloudellisen toimeentulon kannalta se on aivan sama, tienaatko sen yhden vai kaksi miljoonaa vuodessa. Kaksi miltsiä tienaavan pitää vaan ompeluttaa syvemmät taskut käärinliinoihin ja hankkia komeampi krypta.

Myös pukeutumisessa on asioita, joissa ei ole välttämättä järkeä, mutta niitä tehdään silti. Olen jo aiemmin tällä yksipuolisella foorumilla kertonut mieltymyksestäni halpoihin printtipaitoihin, joiden sanomassa ei ole mitään järkeä. Yleensä ollessani ulkomailla käytän ihan aikaa sellaisten metsästämiseen, koska ne ovat hiukan erilaisia kuin kotopuolessa. Siinä ei ole mitään järkeä. Toisaalta taas jotain merkkiä olevat T-paidat ovat printeiltään vähintään yhtä hämyisiä, suurimpana erona lähinnä kuusinkertainen hinta ja parempi laatu, eikä sekään saa sitä paitaa kestämään loputtomiin, kun kangas kuluu kumminkin. Tässä mielessä halvat paidat on parempia. Voi tietysti olla, että käyttämällä halpoja paitoja pilaan kaikki saumani kalliille merkkipaidoille syttyville kömöille. Kun nämä kömöt kävisivät muutenkin rasitteeksi lompsalle kaikkien hintavien lahjapyyntöjen ja Barbadoksen lomien kustantamisen kautta, ehkä ihan hyvä näin.

Kuvassa Italiasta hankkimani halpa, hämyprinttinen T-paita. Tykästyin harmaaseen pohjaväriin (joskus nuorena käytin ainoastaan mustia ja harmaita T-paitoja), keväiseen kukkaskuosiin sekä lukuun 33, koska olen 33-vuotias. Jahka täytän 34, varmaan poltan paidan, koska se muistuttaa liikaa siitä, kun olin nuori, vetreä ja ketterä 33-vuotias. Paita on napakka, mikä on myös hyvä muistutus että allekirjoittaneen pitää vetää vatsaa sisään ja laihtua vyötäröltä. Toisaalta hihat jättävät kivasti pythonin ja anakondan paljaaksi.

Kuvassa toinen Italian tuliainen. Printissä viitataan ilmeisesti Amerikan Yhdysvaltojen Nashvillessä pantuun käsityöläisolueen. Siis Nashvillehän on ilmeisesti karmeaa punaniskalaa ja Raamattuvyöhykkeen kaupunkeja, mutta toisaalta yhdistän sen jotenkin Jack Daniels-viskiin, jota silloin tällöin nautin colalla huonossa seurassa. Paita on aika samaa mallia kuin tuo ylempi paitakin on, tosin värittömämpi.

Pukeutumisessa on pitkässä juoksussa hyvä luoda itselleen joku brändi ja mennä sillä. Sellainen itselleen uskollisena pysyminen kantaa hedelmää, kuten myös toisille uskollisena oleminen (paitsi jos harrastaa yleisurheilulajina vähemmän tunnettua syrjähyppyä ammattimaisesti). Vaikka itse olenkin hiukan freesiytynyt vuosien varrella (mikä on ihan tervettä, sitä kutsutaan myös kasvamiseksi ja tilanteen mukaan pukeutumiseksi), tietyistä perusprinsiipeistä tulee pitää kiinni katkeraan loppuun saakka. Minulle yksi näistä prinsiipeistä on halvat printti-T-paidat, joita käytän salilla, kauluspaidan alla ja ollessani "holiday very casual"-moodissa.