Käsityöläisoluet

Nykymaailmassa käsityönä tehtyä pidetään jotenkin itseisarvoisesti hyvänä. Näin totaalisen kädentaidottomana ihmisenä en yhtään ymmärrä, miksi näin on. Teollisesti tuotettuna saa aikaiseksi hyvää ja tasalaatuista tavaraa, kun ei ole liikaa ihmisiä välissä sotkemassa. Tämä siis huomioimatta sitä eroa mikä syntyy tuotantomäärissä verratessa käsityöhön. Toisaalta taas, kun teollinen massatuotanto yleistyy, perushyödykkeiden valmistamiseen tarvittava käsiparien määrä vääjäämättä vähenee. Näin syntyy työttömyyttä, mikä taas korjautuu sillä että kulutusta siirtyy kohti palveluita. Tavallaan nämä käsityönä tehdyt ja asiakkaan maun mukaan kustomoidut hyödykkeet ovat osa tätä kiertokulkua, vaikka vähän nurisenkin siitä, että asiat olisivat muka helkkaristi parempia käsin tehtynä. Puuttuu se fiilis, mikä tulee kun saa käsiinsä koneilla tehdyn tavaran ja kalliimpia ne nyt ainakin ovat.

Käsityöläisvalmistus sopii kohtuullisen hyvin alkoholijuomien tuotantoon, sillä ihmisten makuaistit ovat subjektiivisia, eikä sitä Keravan punaista jaksa Erkkikaan kitata töllikaupalla (puhun tässä oikeastaan paskaa, sillä oikeasti on aika paljon jengiä, jolle alkoholijuomissa määrä on laatua tärkeämpi juttu). Käsintehty ei siis sinällään ole pahasta, vaikka kääntääkin kehityksen kelloa takaisin päin. Saapahan joku partasuti-hipsteri hommia, niin pääsee maksamaan veroa. Tästä innostuneena erehdyin itsekin tekemään oluthankintoja sellaisesta alan kaupasta. Oli vaikka mitä, ja oli kyllä hinnoissaan. Koska raha ei ole ongelma, vaan käyttövoima, ostin vittuillessani silti.

Kuvassa hankkimani käsityöläisoluet, tein hankinnat lukemalla vähän etikettiä ja katsomalla etikettikuvaa. Vasemmalta oikealle kuvassa siis koirakalja, nyrkkinainen ja teinihenki. En ole vielä raaskinut juoda noita, ehkä sitten joskus huonossa seurassa, taskulämpimänä ja vitutukseen. Kun nämä ovat hankittu ulkomailta, niin toivotaan että maistuvat ihan kauheilta. Sitten ei paljoa harmita saatavuusongelmat jatkossa.

Käsityöläisoluet ovat nyt kuuminta hottia, joten kyllä niitä kannattaa kokeilla, ettei leimaudu ihan muutosvastarinnan keulakuvaksi. Se lopullinen kysymys kuitenkin lienee, että saako käsityöläisoluita juomalla kömöjä. Vastaushan on, että saa ihan siinä ihan missä saa juomalla mitä hyvänsä alkoholijuomaa, paitsi kiljua. Käsityöläisoluiden kohdalla makua on toki sen verran, ettei tarvi litkiä koko koria kerralla. Toisaalta myös oluiden hinta varmistaa sen, että korillisen juomista ei tarvitse edes harkita, ellei sitten ole tuomiopäivän kulutusjuhlat ja amok-juoksu päällänsä.