Halvat tuliaispaidat Italiasta

Siinä yhdessä vanhassa lastenlaulussa sanotaan, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Tämä on totta, ja ne asiat hämmästyttää myös isoa kulkijaa. Kaikessa ei ole vaan järkeä. Monesti kaikkein vähiten järkeä on sellaisissa asioissa, joita pyritään perustelemaan niin, että tätä toimintaa tehdään nimenomaan siksi, että vain näin toimimalla tässä touhussa on järkeä. Otetaan vaikkapa sellainen juttu, että on ihmisiä, jotka tienaavat miljoona euroa vuodessa. Muistaakseni keskiverto palkansaaja tienaa hieman yli saman koko työuransa aikana, jos siis on yhtenäinen työura. Jostain syystä toiset hommat ovat kuitenkin niin vaikeita ja vastuullisia, että niistä pitää maksaa normaali ihmisen elämän aikana tienaama summa vuodessa. No eihän siinä. Taloudellisen toimeentulon kannalta se on aivan sama, tienaatko sen yhden vai kaksi miljoonaa vuodessa. Kaksi miltsiä tienaavan pitää vaan ompeluttaa syvemmät taskut käärinliinoihin ja hankkia komeampi krypta.

Myös pukeutumisessa on asioita, joissa ei ole välttämättä järkeä, mutta niitä tehdään silti. Olen jo aiemmin tällä yksipuolisella foorumilla kertonut mieltymyksestäni halpoihin printtipaitoihin, joiden sanomassa ei ole mitään järkeä. Yleensä ollessani ulkomailla käytän ihan aikaa sellaisten metsästämiseen, koska ne ovat hiukan erilaisia kuin kotopuolessa. Siinä ei ole mitään järkeä. Toisaalta taas jotain merkkiä olevat T-paidat ovat printeiltään vähintään yhtä hämyisiä, suurimpana erona lähinnä kuusinkertainen hinta ja parempi laatu, eikä sekään saa sitä paitaa kestämään loputtomiin, kun kangas kuluu kumminkin. Tässä mielessä halvat paidat on parempia. Voi tietysti olla, että käyttämällä halpoja paitoja pilaan kaikki saumani kalliille merkkipaidoille syttyville kömöille. Kun nämä kömöt kävisivät muutenkin rasitteeksi lompsalle kaikkien hintavien lahjapyyntöjen ja Barbadoksen lomien kustantamisen kautta, ehkä ihan hyvä näin.

Kuvassa Italiasta hankkimani halpa, hämyprinttinen T-paita. Tykästyin harmaaseen pohjaväriin (joskus nuorena käytin ainoastaan mustia ja harmaita T-paitoja), keväiseen kukkaskuosiin sekä lukuun 33, koska olen 33-vuotias. Jahka täytän 34, varmaan poltan paidan, koska se muistuttaa liikaa siitä, kun olin nuori, vetreä ja ketterä 33-vuotias. Paita on napakka, mikä on myös hyvä muistutus että allekirjoittaneen pitää vetää vatsaa sisään ja laihtua vyötäröltä. Toisaalta hihat jättävät kivasti pythonin ja anakondan paljaaksi.

Kuvassa toinen Italian tuliainen. Printissä viitataan ilmeisesti Amerikan Yhdysvaltojen Nashvillessä pantuun käsityöläisolueen. Siis Nashvillehän on ilmeisesti karmeaa punaniskalaa ja Raamattuvyöhykkeen kaupunkeja, mutta toisaalta yhdistän sen jotenkin Jack Daniels-viskiin, jota silloin tällöin nautin colalla huonossa seurassa. Paita on aika samaa mallia kuin tuo ylempi paitakin on, tosin värittömämpi.

Pukeutumisessa on pitkässä juoksussa hyvä luoda itselleen joku brändi ja mennä sillä. Sellainen itselleen uskollisena pysyminen kantaa hedelmää, kuten myös toisille uskollisena oleminen (paitsi jos harrastaa yleisurheilulajina vähemmän tunnettua syrjähyppyä ammattimaisesti). Vaikka itse olenkin hiukan freesiytynyt vuosien varrella (mikä on ihan tervettä, sitä kutsutaan myös kasvamiseksi ja tilanteen mukaan pukeutumiseksi), tietyistä perusprinsiipeistä tulee pitää kiinni katkeraan loppuun saakka. Minulle yksi näistä prinsiipeistä on halvat printti-T-paidat, joita käytän salilla, kauluspaidan alla ja ollessani "holiday very casual"-moodissa.