Pyyhkeet

Elämässä saa välillä pyyhkeitä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Tämä on sinällään hyvä, koska pyyhkeet ovat jostain syystä sellainen hyödyke, joita tulee harvemmin itse ostettua, ainakaan minä en ole tainnut ostaa itselleni kuin kaksi pyyhettä, ja toisen niistä vasta kevyen kenttäpainostuksen alla. Henkisiä pyyhkeitä taas tulee tuotettua elämään niin omatoimisesti kuin ulkopuolisten ärsykkeiden myötä, niistä ei ole ikinä pulaa, ja aivan kuten rasituksen myötä kasvava lihas, myös henkinen kantti kasvaa ärsytyksen myötä, ellei sitten napsahda. Jos näin pääsee käymään, on vähän nihkeää.

Pyyhkeiden kohdalla ei kannata kerätä mitään sarjaa tai vastaavaa, sillä sellainen on omituista. Kaikista parasta on, jos kaikki on ihan erilaisia, tietysti olisi hyvä jos valtaosa olisi lähinnä sellaisia normaalin pyyhkeen kokoisia, näin ne menevät paremmin kaappiin. Jos kotona asuu itsensä lisäksi manteli, mantelin kanssa voi hankkia ihanan siirappisesti samankaltaiset pyyhkeet, tietty hiukan eri väreissä (en sano tässä että poikien- ja tyttöjen värisinä, sillä se olisi heteronormatiivista- ja sukupuolittunutta ajattelua). Samat värit ei saa olla, muuten pyyhkeet sekoittuu, mikä olisi kauhistus. Jos mantelista tulee joskus karvasmanteli, kannattaa olla varovainen, sillä pikkulintujen mukaan syanidi maistuu sille ja voi mennä helppoon lankaan.

Pyyhemalleissa kannattaa suosia aika neutraaleja juttuja, paitsi jos saa pyyhkeen lahjaksi, milloin kaikki käy. Lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa, ketään ei pahemmin kiinnosta millaisia pyyhkeitä toisella on. Hirveän räikeitä kuoseja ei kannata suosia julkisilla paikoilla, pyyhkeet eivät ole mikään juttu, joilla kuuluu ilmoittaa asioita maailmalle suureellisesti, kotona näin tietysti voi tehdä. Maailma olisi todennäköisesti huomattavasti parempi paikka, jos useampi muutenkin pitäisi julistamisensa neljän seinän sisällä, eikä huutelisi vieraisiin pöytiin.

Kuvassa kaikki pyyhkeeni vaatekomerossa. Vasemmalla ylhäällä olevat oranssi ja vaalea pyyhe on viikattu oppikirjamallin mukaisesti, kaikki muut ovat hyllyssä aivan päin helvettiä. Oranssin pyyhkeen päällä oleva pyyhe on Turkista hankittu ihmepyyhe, joka on nopeasti kuivuvaa ihmemateriaalia. Ylhäällä ja alhaalla keskellä olevia suurempia pyyhkeitä en itse juuri käytä, sinistä Marimekko-pyyhettä käytän, sillä se on hyvä. Oikealla on käsipyyhkeitä, niitä kuuluu vaihdella vähän väliä, sillä muulla tavalla toimiminen olisi saastaista.

En edes tiedä miksi kirjoitan pyyhkeistä, koska herranjumala, ne ovat pyyhkeitä! Pyyhe on funktionaalinen kodin tekstiili, joka lojuu valtaosan ajastaan kaapissa, tai kylpyhuoneen naulakossa. Tästä syystä kuoseihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, ei sinne kylpyhuoneeseen toivon mukaan lasketa ihan ketä vaan, jotain lohtua tuoneita random-tyyppejä ehkä joskus.

Saunaan menevät joululahjahyödykkeet

Joulu on antamisen aikaa; jos ei anna, ei myöskään saa, näin sanoo huhtikuun -76 Jalluun ensimmäistä kertaa kirjoitettu vanha kaksimielinen kansanviisaus. Itse lahjoittamani lahjat olivat luonnollisesti loistavia, en kuitenkaan meinaa kertoa niitä, sillä joku saattaa matkia ja olla vielä parempi kuin minä. Herkkä taiteilijan egoni ei sellaista kestäisi, joten en kerro antamiani lahjoja kenellekään, vaikka kirveellä uhattaisiin ja varpaankynsiä kiskottaisiin irti! On kamala tilanne, jos selviää että joku on parempi minuna kuin minä. 

Itse antamilla lahjoilla ei kuulu rehennellä. Se on nimittäin junttia ja on tärkeää muistaa, että junttius ei ole uusi musta, junttius on tontoa. Sen sijaan saaduilla lahjoilla saa vähän rehvastella, kunhan sen tekee tahdikkaasti ja ilman liikaa huikentelua ja elvistelyä. Kilttinä poikana sain aikas lailla sopivasti lahjoja, ja ne olivat vielä aika hyviä. Naista en saanut lahjaksi tänäkään jouluna, mutta se nyt olisikin tästä kaaoksesta vielä puuttunut. Lisäksi ihmisiä ei saa kait antaa lahjaksi, kun ei niillä saa kait muutenkaan käydä kauppaa.

Tällä kertaa esittelen kaksi lahjaksi saamaani yleishyödyllistä saunatuotetta, joista toinen on funktionaalinen koriste-esine ja toinen funktionaalinen funktioesine. Saunaan ei voi laittaa liikaa rojua, mutta jotain pikkukivaa sinne voi nykyään sijoittaa, pelkät paljaat lauteet on jo niin nähty.

Kuvassa joululahjaksi saamani saunatonttu ja pullo eteeristä eukalyptuksen makuista öljyä. Eukalyptus on hyvä, sitä ne koalatkin vetelee naamariinsa puissa roikkuessaan päivät pitkät, ja ymmärtäähän tuon. Tontun asento on rivo ja viettelevä, asento on hengeltään lähempänä nk. "viinirypäleensyöntiasentoa" kuin nk. "merenneitoasentoa", joista ensimmäinen on hyvä, miehekäs ja helleeninen asento, kun taas jälkimmäisessä ei kuulu miesihmistä tavattavan. Rietas tonttu löytää sijoituspaikkansa saunan ylälauteilta ja saa ajoittain löylykaverikseen riettaan tonton.

Kuvassa joululahjaksi saamani musta muovikiulu, tehty kierrätysmateriaalista. Todennäköisesti kiulu maatuu itsekseen saunaan ja joku kaunis kerta löydän lauteilta kasan multaa. Muovikoussikka on näppärä jo siitäkin syystä, että sillä ei pysty pahoinpitelemään ryyppykaveria riitelyn jälkeen, kun on alkuun otettu viisi päivää pitkää huikkaa poistumatta asunnosta muuta kuin kauppareissun takia, jolla on vaihdettu tyhjät putelit täysiin ja haettu samalla pakastepizzoja ravinnoksi. Musta muovikiulu on moderni, se korvaa hyvin sukupuoli-identiteettiäni horjuttaneen pinkin muovikiulun. Jos joku muuten tarvii pinkkiä kiulua ja koussikkaa, minulta saa, signeerattuna.

Saunatarvikkeet ovat miellyttävä joululahja, jos siis asustaa asunnossa jossa on sauna. Saunattomalle ihmiselle saunatarvikkeiden hankkiminen on suoranaista vittuilua. 

Perintösauna

Käärinliinassa ei ole taskuja, paitsi jos ompelee sellaiset siihen. Taskullisista käärinliinoista huolimatta, harvempi saa täältä vietyä mitään mukanaan tuonpuoleiseen, ja tämä huomioiden osa maallisesta omaisuudesta päätyy yleensä jollekin. Olisi tietenkin optimaalista saada kaikki kulutettua elinaikanaan, mutta tosiasiat tunnustaen on huomioitava, että Suomen lainsäädäntö osaltaan suosii omistusasujaa ja harvempi asuntovarallisuusvelkansa maksanut kuitenkaan pillaa varallisuuttaan täysin nollaan elinpäiviensä aikana. Perillisille se yleensä siis osaltaan jää, tai ainakin osa siitä saadusta rahasta. 

Jossain vaiheessa siis jotain perintöä kertyy. Tämä huomioiden, utelen yleensä salavaivihkaa jo tutustumisen alkuvaiheessa kömöltä tietoa hänen vanhempien metsäpalstaomistuksista ja heidän rintaperillisten määrästä, sillä tällä tiedolla varustettuna pystyy päättelemään pitkälti sen, onko mahdollisella suhteella tulevaisuutta. Asian voi nähdä kylmänä materialismina, tai toisaaltaan varallisuuden, aivan kuten koulutuksen, ulkonäön, ammatin, luonteen, ynnä muuta, voi nähdä myös vetovoimatekijöiden kokonaisuutena, joiden punnitsemisessa ei ole mitään likaista. Ei yhtään mitään likaista. Ei ole. Ei. Ite olet. Ihan yhtä paheksuttavaa on edetä pariutumisessa pelkän ulkonäön perusteella. On, on. Ite olet.

Itselleni on kertynyt perintöä kirjanpidollisesti saatavien muodossa, ainakin näin ajattelen vanhempieni kotitalosta ja omaisuudesta. Tulevalle perintökiinteistölleni tehtiin vast'ikään kylpyhuoneremonttia, mitä pidän varsin järkevänä, vaikka rahallista perintöäni siinä jonkin verran hassattiinkin. Sauna- ja kylpyhuonetila meni uusiksi, mikä on ihan aiheellista 30 vuotta vanhalle omakotikiinteistölle. Nyt se on hyvä ja myös perintöni arvo säilyy.

Kuvassa uusittu sauna. Ledivalot luovat kuplivan tuntuman takaseinän pikkutiiliseinäwannabe:hin. Hillitön kiviröykkiö kiukaan päällä hidastaa saunan lämpenemistä, mutta luo löylyistä sametinpehmeät, kuin koskettaisi poskea fleecehanskalla. Parempi kuin itse olisin suunnitellut ja tehnyt, eikä ihme, kun minulla ei ole minkäänlaista visuaalista silmää tahi kädentaitoja.

Kuvassa suihku, ylläoleva laakeasta suihkusuulakkeesta vesi ropisee niskaan kuin sade banaanipuun lehdeltä Amazonin sademetsässä monsuunin aikana. Erona lienee myrkyllisten eläinten dramaattisesti vähäisempi määrä. Lienee sanomattakin selvää, että on hyvä. Kaakeliseinässä menee kaksi pienempää kaakeliraitaa, joita on kiva katsella kun on suihkussa. Vasemmalla olevasta ovesta näkyy keittiö. Keittiössä ihmiset syö.

Kuvassa suihkutilan pikkujakkara ja ovi kodinhoitohuoneeseen, joka on sekin itsessään paljon entistä ratkaisua parempi, tosin en nyt jaksa kuvailla entistä kuosia. Se oli joka tapauksessa 80-lukua, ihan hyvä aikanaan ja pitkään sen jälkeenkin. Pikkujakkaran koloihin voi asettaa kolme oluttölliä. Kolme on hyvä. Suihkutila on kaikinpuolin muutenkin sopiva. 

Siinä missä metsäpalsta on kömölle vetovoimatekijä, perintösauna on allekirjoittaneelle kiistaton vetovoimatekijä, siis Jupiterin massaan verrannollinen vetovoimatekijä. Toki on huomioitavaa, että kyseisen saunan sijainti Kaakonkulmalla sijaitsevassa kiinteistössä saattaa hinnoittelussa syödä perinnön hintaa, mutta arvo on kuitenkin loppujen lopuksi sosiaalinen konstruktio. Esikoisella on joka tapauksessa oma oikeutensa, ja oman elämänsä Eesaulla oma roolinsa

Toalettilaukku

Matkustelu on hienoa, kunhan sitä ei vaan joudu tekemään ihan ylenpalttisesti. Sopiva matkailu on hyvä, liian vähän matkailu on sisäänpäinkääntynyttä ja liian paljon matkailu on ihme vatkaamista. Matkaaminen on mukavaa, kun on sopivat matkailuvarusteet mukana. Omalla kohdallani on aina liikaa tavaraa reissussa, mutta voinpahan kaadella huoletta pyttipannut rinnuksille, kun vaihtovaatetta löytyy laukusta. Kaikessa pakkaamisessa en kuitenkaan ole ylenpalttinen, sillä tarpeellisten hygieniatarvikkeiden suhteen pidän mukana aina sopivaa määrää tavaraa. Tietysti tässäkin voisi optimoida hankkimalla matkakokoisia hyödykkeitä, mutta koska suuremmat pakkauskoot mahdollistavat halvemmat litrahinnat ja kun vähemmästä enemmän maksaminen on tontoa, kannattaa matkassakin pitää teollisuuskoon tuotteita mukana.

Mieshenkilö kantaa yleensä välttämättömiä hygieniatarvikkeitaan toalettilaukussa, jonka sisällöllä pidetään perusasiat kunnossa. Tämä on elämän kannalta oleellista, koska kukaan kömö ei lähde reissussa kulkevien ihme vatkaajien mukaan kokemaan yhden illan luottamusta, saati sitten sitoudu heihin. Välillä oman elämänsä suuntaaminen on kuitenkin vaikeaa, ja kun tilanne saavuttaa kulminaatiopisteensä, tällöin pitää hakea halkoliiterihetkeä. Termin olen kehitellyt ystäväni elämästä, joka tärkeässä päätöstilanteessa juopotteli kaveriporukkansa rillumareireissulla kaksi päivää halkoliiterissä miettien mitä tekee. Ratkaisu löytyi ja päätös tuli tehtyä. 

Oma sovellukseni halkoliiterihetkestä ei sisällä automaattisesti delirium tremensiksen hakemista, mutta kuitenkin päivän tai parin pyhiinvaellus oman pääkopan sisustaan on tarpeen silloin, kun hakee syvällisempää suuntaa elämäänsä. Toinen keskeinen aspekti tässä kysymyksessä on se, että pitää osata tehdä päätöksiä, mielellään suhteellisen ripeällä aikataululla. Osa niistä on varmasti vääriä, mutta on helpompi sondeerata liikkeessä olevaa junaa oikeille raiteille, kuin ryytyä päättämättömyyden tilassa ja antaa elämän lipua ohitse. (Mikko 2014.)

Oma toalettilaukkuni välttämistö on muovautunut vuosien varrella, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Perusasiat. Hygienia. Niillä mennään vaikka kuuhun, tai ei välttämättä ihan kuuhun, mutta ehkä saatille jos on vaan hullu itsetunto ja viettelemisen meininki. 

Kuvassa toalettilaukkuni, kompaktin kokoinen ja elämää kokenut. Sain laukun äijältä, joka taas sai sen Lufthansalta, jotka taas olivat kadottaneet äijän matkatavarat, ja siksi yrittivät lahjoa häntä hiljaiseksi antamalla toalettilaukun. Uhkailu olisi ehkä toiminut paremmin. Toalettilaukkuni on ehkä vähän karseassa kunnossa, mutta ne kuuluu käyttää loppuun, aivan kuten lompakot. Tietysti jos joku armollinen mesenaatti lahjoittaa uuden, sitten voi vaihtaa. Muuten ei. En perhana rupea sellaisesta ainakaan mitään maksamaan.

Kuvassa ladattu toalettilaukku. Toisin kuin laulu sanoo, laukku ei sisällä ollenkaan leipää ja piimää, vaan saippuaa, hampaidenpesutarvikkeet, deodoranttia ja hajustetta. Parranajovälineitä en yleensä pakkaa parin yön reissuille lainkaan, sähköparranajokoneen pakkaan erikseen. Yli parin päivän reissulle perinteinen höylä lähtee matkaan, koska muuten kasvaa karvakypärä ja karvanaamaisuus ei ole minun juttuni, kun minulla on leuka ja leukaperät.

Hankkimisvinkkinä toalettilaukulle sanoisin, että hanki sopivan kokoinen, kaikki muu on ihan yksi hailee, koska ketään ei oikeasti kiinnosta, millainen toalettilaukku toisella on. Vielä parempi jos joku muu tekee hankinnan, koska siinä säästää rahaa ja osoittaa luottamusta, kun ulkoistaa päätöksentekoa omasta elämästään. Kaikesta ei kuulu päättää itse, eikä elämää voi sulkea pulloon. 

Lähteet:

Mikko           Moraali on kivilaji, s. 35. Reilu-Mikon kirjapaino. Hämeenlinna. 2014.

Kupisto

Kahvi on hieno, hieno juoma, joka tuo sen ylimääräisen grooven päälle, kun Nukku-Matti heittelee sepelit silmiin keskellä päivää. Ikääntyvä, itsestään huolehtiva ja asiat hoitava ihminen rupeaa harrastamaan teetä aina välillä, mutta kahvi on tästä huolimatta hyvä tapa pistää punakone käyntiin. Kahvin, ja myös muiden kuumien juomien, nauttiminen juomalasista on tontoa, koska siinä palaa näpit. Tämä ei haittaa, jos kämmennahka on kuin asbestia, tai muuta hyvää lämmöneristettä. Kylmänä kahvia ei juo Erkkikään, paitsi jos tekee siitä jääkahvia tai vastaavaa hipsterilietettä. Tällöinkin juoma vaatii juomakelpoiseksi tullakseen sokeria sen verran, että diabetes korjaa jalat alta aikayksikön, jos useammin harjoittaa mokomaa. Summa summarum, on hyvä omistaa juoman kuumuudelta suojaavaa astiastoa, eli kupistoa, mitä ei pidä sekoittaa Turun Kupittaaseen, josta en tiedä muuta kuin että siellä on juna-asema.

Kahvikupit ovat sellainen osa astiastoa (kuten kaikki muutkin luokkaan "astiasto" kuuluvat esineet), joita mieshenkilö hankkii hyvin harvoin itse, ellei sitten ole aivan pakko. Kupit lisääntyvät nimittäin itsestään, aina niitä joku hankkii itsensä puolesta, eikä kenenkään miehen pidä itse kuppejaan hankkia, paitsi joskus voi hankkia itselleen yksittäisen kahvikupin hetken mielijohteesta. Jos tulee vieraita, tarvittaessa bachelormies luo kupistoa ruokaa sisältäneistä purkeista ja purnukoista (nk. lowlife-kahvikuppi, tutummin lowlife-kuppi). Hopeakettuasteelle varttuneelle mieshenkilöllä ei ole tähän kuitenkaan tarvetta, sillä kuppeja siunaantuu iän myötä kuin vuosirenkaita puulle.

Kuvassa se osa kupistoa, joka ei ole astianpesukoneessa limaisena. Oikeanpuoleisen Fingerpori-kupin ostin itse, koska se oli halpa (!) ja koska Fingerpori on parhautta. Muut olen saanut lahjoina sukulaisilta, nahkoilta ja yrityksiltä. Etualan pandakuppeja oli kaksi, mutta toisesta hajosi korva. Oletan, että korvan irrotti keripukki, kun kupin pandat eivät saaneet riittävästi bambua syödäkseen. Nyt kun kuppeja on enää yksi, bambua riittää. Kupit eivät ylipäänsä ole mitään sarjaa, paitsi nuo sinikukkaiset kupit takavasemmalla varmaan ovat. Yhtenäisen kuppisarjan omistaminen on parisuhdejuttu, jota yksinelävä mies ei voi vanhojen pakanauskomusten mukaan harjoittaa. Kuvan taustalla on rapsiöljyä ja paperia. Rapsiöljy on ruokaa paistaessa terveellisempää kuin oliiviöljy ja raskas polttoöljy. Paperilla voi pyyhkiä raskaan polttoöljyn jättämät läikät keittiön ruokapöydältä.

Kuvassa ainoat yhtenevät kuppini ja sarjaan kuuluva teepannu. Kuppeja on vielä kaksi kappaletta, mutta molemmat ovat astianpesukoneessa käytettynä, kun minulla kävi "vieras". Voitin setin arpajaisessa juuri oikeastaan kun tarvitsin vastaavaa settiä, tai no en oikeastaan tarvinnut, mutta minulla ei ollut vastaavaa, eikä vatsahaavaa. Kyseinen onnenkantamoinen varmisti sen, että asiat järjestyy, vaikka antaisi arvan ratkaista. Tästä syystä heitän aamulla kolikolla, menenkö töihin vai en. Myönnettäköön, että välillä on työmaalla vähän kiire, kun kohtalo määrää olemaan noin puolet työpäivistä kolikkosaigonilla.

Kuvassa lowlife-kahvikuppi, joka on myös muokattavissa lowlife-tuhkakupiksi, koska purkin kansi on jätetty säilöön. Edellämainittua prosessia ei ikinä pidä tehdä toisin päin. Jos omaa ihmisentoukkia, purkkiin voi sulloa matoja, jos on onkihommat mielessä.

Kuten kuvista selviää, oma kupistoni on harvinaisen sekalainen kokoelma, mutta tämä ei haittaa, koska miksi haittaisi? Jos keräisin jotain sarjaa, joku kömö hävittäisi kuitenkin kuppisarjani salavaivihkaa tai painostamalla, koska se olisi väärän värinen, väärää sarjaa, paska, tai jotain. Itseni tuntien taipuisin ajan myötä kumminkin terroristin vaatimuksiin. Hirveästi turhaa vaivaa. Random-kuppien häviäminen ei haittaa ihan niin paljon.