Perintösauna

Käärinliinassa ei ole taskuja, paitsi jos ompelee sellaiset siihen. Taskullisista käärinliinoista huolimatta, harvempi saa täältä vietyä mitään mukanaan tuonpuoleiseen, ja tämä huomioiden osa maallisesta omaisuudesta päätyy yleensä jollekin. Olisi tietenkin optimaalista saada kaikki kulutettua elinaikanaan, mutta tosiasiat tunnustaen on huomioitava, että Suomen lainsäädäntö osaltaan suosii omistusasujaa ja harvempi asuntovarallisuusvelkansa maksanut kuitenkaan pillaa varallisuuttaan täysin nollaan elinpäiviensä aikana. Perillisille se yleensä siis osaltaan jää, tai ainakin osa siitä saadusta rahasta. 

Jossain vaiheessa siis jotain perintöä kertyy. Tämä huomioiden, utelen yleensä salavaivihkaa jo tutustumisen alkuvaiheessa kömöltä tietoa hänen vanhempien metsäpalstaomistuksista ja heidän rintaperillisten määrästä, sillä tällä tiedolla varustettuna pystyy päättelemään pitkälti sen, onko mahdollisella suhteella tulevaisuutta. Asian voi nähdä kylmänä materialismina, tai toisaaltaan varallisuuden, aivan kuten koulutuksen, ulkonäön, ammatin, luonteen, ynnä muuta, voi nähdä myös vetovoimatekijöiden kokonaisuutena, joiden punnitsemisessa ei ole mitään likaista. Ei yhtään mitään likaista. Ei ole. Ei. Ite olet. Ihan yhtä paheksuttavaa on edetä pariutumisessa pelkän ulkonäön perusteella. On, on. Ite olet.

Itselleni on kertynyt perintöä kirjanpidollisesti saatavien muodossa, ainakin näin ajattelen vanhempieni kotitalosta ja omaisuudesta. Tulevalle perintökiinteistölleni tehtiin vast'ikään kylpyhuoneremonttia, mitä pidän varsin järkevänä, vaikka rahallista perintöäni siinä jonkin verran hassattiinkin. Sauna- ja kylpyhuonetila meni uusiksi, mikä on ihan aiheellista 30 vuotta vanhalle omakotikiinteistölle. Nyt se on hyvä ja myös perintöni arvo säilyy.

Kuvassa uusittu sauna. Ledivalot luovat kuplivan tuntuman takaseinän pikkutiiliseinäwannabe:hin. Hillitön kiviröykkiö kiukaan päällä hidastaa saunan lämpenemistä, mutta luo löylyistä sametinpehmeät, kuin koskettaisi poskea fleecehanskalla. Parempi kuin itse olisin suunnitellut ja tehnyt, eikä ihme, kun minulla ei ole minkäänlaista visuaalista silmää tahi kädentaitoja.

Kuvassa suihku, ylläoleva laakeasta suihkusuulakkeesta vesi ropisee niskaan kuin sade banaanipuun lehdeltä Amazonin sademetsässä monsuunin aikana. Erona lienee myrkyllisten eläinten dramaattisesti vähäisempi määrä. Lienee sanomattakin selvää, että on hyvä. Kaakeliseinässä menee kaksi pienempää kaakeliraitaa, joita on kiva katsella kun on suihkussa. Vasemmalla olevasta ovesta näkyy keittiö. Keittiössä ihmiset syö.

Kuvassa suihkutilan pikkujakkara ja ovi kodinhoitohuoneeseen, joka on sekin itsessään paljon entistä ratkaisua parempi, tosin en nyt jaksa kuvailla entistä kuosia. Se oli joka tapauksessa 80-lukua, ihan hyvä aikanaan ja pitkään sen jälkeenkin. Pikkujakkaran koloihin voi asettaa kolme oluttölliä. Kolme on hyvä. Suihkutila on kaikinpuolin muutenkin sopiva. 

Siinä missä metsäpalsta on kömölle vetovoimatekijä, perintösauna on allekirjoittaneelle kiistaton vetovoimatekijä, siis Jupiterin massaan verrannollinen vetovoimatekijä. Toki on huomioitavaa, että kyseisen saunan sijainti Kaakonkulmalla sijaitsevassa kiinteistössä saattaa hinnoittelussa syödä perinnön hintaa, mutta arvo on kuitenkin loppujen lopuksi sosiaalinen konstruktio. Esikoisella on joka tapauksessa oma oikeutensa, ja oman elämänsä Eesaulla oma roolinsa