Maltillinen hedonismi elämäntapana

30-vuotisen syväelämisen (Termi on nyt keksitty ja kopiosuojattu, joka hyödyntää jatkossa, mainitkoon lähteekseen tämän blogikirjoituksen.) pohjalta, nyt on voimakkaasti todettava että ihmisen elämässä kuuluu olla raakaa nautinnonhakuisuutta, tiukan muutaman vuoden suunnitelman noudattamisen ohella luonnollisesti. Ajattelinkin jakaa tässä muutaman nautinnollisen elämän kulmakiven, jottei teistä, rakkaat ajatusvirtani lukijat, tule samanlaisia kuin vaikkapa jostain random fiktiivisesta kaverista, jonka voitte kuvitella eläneen teidän mielestänne todella mielenkiinnotonta elämää. Mokoma tissiposki.

Konjamiini tarkoittaa, muistaakseni ranskan kielellä, elämän vettä, ja jo siksikin sitä kannattaa nauttia aika ajoin. Vanhanaikainen konjamiinilasi on turvenuijille (En puhu tässä maalaisista, vaan yleisemmin junteista, mikä ei nähdäkseni katso asuinpaikkaa.), nykyaikana konjamiinia nautitaan tulppaanilasista, jotta alkoholin suloinen tuoksu ei peitä juoman muita tuoksuja. Elämä on sietämätöntä ilman konjamiinia, tai muita vastaavia riippuvuutta aiheuttavia nautintoaineita, olemmehan kaikki jokseenkin riippuvaisia ainakin hapesta ja ravinnosta. Alkoholin nauttimisen kanssa kannattaa allekirjoittaneen lailla harjoittaa kirurgintarkkuutta, sivistyneessä hiprakassa pikkutuhmia juttuja sutkauttelevan charmantin hopeaketun ja kaaoshumalassa seksististä läppää heittävän örveltävän juopon välinen ero on ajoittain hiuksenhieno.

Tässä yhteydessä huomioitakoon se, että nautinto on asiana subjektiivinen, toiset tykkäävät urheilusta, toiset sarkastisesta vittuilusta ja toiset naapurin tytöstä. Omaa nautintorepertuaaria on hyvä tarkastella välillä kriittisesti ja myös kokeilla uusia juttuja aika ajoin, ihminen kun on taipuvainen kyllästymään, tähän pätee todennäköisesti taloustieteestä tuttu laskevan rajahyödyn käsite, ts. jos saat omenan, hyötysi kasvaa, jos saat tuhat omenaa, rupeaa tehdä tiukkaa niiden varastoinnin kanssa ja hittoakos sitä tuhannella omenalla tekee.

Kuvassa suonet tukkiva, semihedonistinen aamupala, pääpaino lautasen tarjonnalla eli paahtoleipää edamilla, paistettua munaa, pekoniittia sekä puoli lautasellista raikkaita vihanneksia, pl. puoli lautasellista raikkaita vihanneksia. Kupissa on kahvia (Vai mitäs oletit?), lasissa mehua ja toisessa lasissa jogurttia (Minkä kaikki jännästi lausuu jugurtiksi, paitsi neiti Aamukaste, joka sanoo sitä juguksi.), johon on lisätty mustikoita johtuen siitä että jotkut random new age-poppatohtorit ovat saaneet minut uskomaan että ne ovat jotain ihmeen superfoodia, mikä saa minut elämään satavuotiaaksi. Nälkäisenä kyseisen annoksen syöminen tuottaa nautintoa, ikävästi annoksen jälkeen olo on jokseenkin sama kuin olisi saanut nakkikiskajonossa jatkuvan tissuttelun kautta alkoholismiin luisuvalta työmieheltä pataan (Mitä en ole vielä kokenut, mutta joskus varmaan, osaan kuitenkin eläytyä kohtuullisen hyvin näin kokeneen asemaan.). 

Kuvassa hedonistin viinipulloteline, telineen erottaa ei-hedonistin viinipullotelineestä siitä, että täysin askeesia harrastavalla veijarilla ei kyseistä kalustetta ole ja muuten vain satunnaista nautintoa hakevien kohdalla telineessä on pulloja. Olen joskus nähnyt jonkun setien korkkaavan viinipullon heti astuttuaan viinakaupasta ulos, tosin tällä lailla käyttäytyvien kavereiden kohdalla nautinnolla tuskin on mitään tekemistä asianlaidan kanssa, varsinkin kun juomat nautitaan taskulämpimänä, huonossa seurassa ja suoraan astiasta. Viinipullontelineen takana on höyhenjoulukuusi, jollaisia ei hanki kuin akat (Jos joku kaipaa opetusta seksistisen kirjoittelun suhteen, ottakoon yhteyttä.).

Arjen painaessa sietämättömänä päälle, tee itsellesi nautintoteko, mitä tämä ikinä tarkoittaakin. Välillä saa olla hiukan itsekäs, toisilta ei muu edes onnistu, mikä on tietysti jo hiukan överiä.