Uuden kodin sydän

Uuteen asuntoon muutto elvytti sisäisen sisustajan, bloggarin ja maestron, sillä uusi asunto on aina uusi tyhjä kangas taiteilijalle, paitsi jos mukana muuttaa kömö joka tukahduttaa mahdollisuuden tähän. Yksin asuvan mieshenkilön ei oleteta osaavan yhdistellä värejä, eikä se haittaa sillä koko värien ja elementtien yhdistely on oikea värejä näkevien ja mukamas jostain sisustuksesta jotain ymmärtävien salaliitto, johon ei pidä tuosta vain antautua jos ei ole hyvää syytä, kuten mahdollisuutta ajoittaiseen paritteluun tai jos vaan on sellainen rakastunut tissiposki. Mikäli kaikki toivo on kuitenkin jo heitetty tai vaihtoehtoisesti mieli on lihaa vahvempaa (Se ei oikeasti ole.), sisustus kannattaa hoitaa itse, keneltäkään neuvoa kyselemättä ja ketään uskomatta. Näillä alkukaneeteilla siis itse aiheeseen, eli kodin pyhimpään.

Ne torspot jotka olettivat tämän kirjoituksen liittyvän keittiöön, hävetkää. Kodin sydän on nimittäin paskahuussi, sillä siellä ihminen voi toteuttaa itseään ja asumista koko rahan edestä, toisin kuin jossain hiton keittiössä, missä on erittäin hankala erittää kuona-aineita onteloistaan. Kolmioleipää voi työntää naamaan vaikka suihkussa käydessä, hygienia ennen kaikkea. Jos pitää valita huone, valitkaa aina WC.

Oma huussini on pieni mutta kompakti; toisaalta kun siellä ei vietetä aikaa kuin tovi kerrallaan, tämä riittänee ja kun asioijia ei ole yleensä muita kuin yksi, allekirjoittanut, tilaa on ihan hyvästi. 

Kuvassa suihkuverhoni, joka on sävyltään vaalea. Vaaleus kuulemma 
tuo avaruuden tunnetta, joten suosittelen sen hyödyntämistä sisustuksessa
 jos on astronautti, tai vaatetuksessa jos haluaa korostaa jotain ruumiinelintä. 
Suihkuverho on aivan pakkohankinta, ellei halua olla ihan lutraaja. Suihkuverhon 
pakkauksessa vesipisarat ja itse vesi olivat sinisiä, sinällään jännä että itse verhossa 
ne ovat vihreitä. Mahdollisesti verhon tehnyt henkilö on halunnut luoda mielikuvan 
happosateesta. Kuvassa WC-pönttö on luonnollisessa tilassaan, mitä voi häiritä 
ainoastaan asunnon asukkaan hiljaa hirttäminen.

Kuvassa juuri muuttaneen ja osan käytännön hyödykkeiden hankkimisesta
unohtaneen mieshenkilön pyykkipussi, pussista pilkistää hikiset, susirumat
lintusukat, joita voi käyttää ainoastaan salaa lenkillä tai salilla. Pyykkipussi
on ripustettu roikkumaan siihen kohtaan, mihin pitäisi saapua viikon
päästä pesukone, sillä keskiluokkaisuutta tavoittelevan henkilön habitukseen
ei sovellu pyykkituvissa lurkkiminen (toisin kuin lintusukat). Tosimiehet pesee
pyykkinsä ihan itse, eritellen pyykit värillisiin ja valkoisiin. Muita erittelyjä ei tarvita,
tai sitten omistetaan liian eksoottisia vaatekappaleita.

Kuvassa vessan pieni, harmaa polkuroskis, johon mahtuu kolme
pumpulipuikkoa, tyhjä WC-paperihylsy sekä käytetty tamponi (Tuossa
kuvasin siis vain roskiksen tilavuutta, on epätodennäköistä että olisi
menstruoivia kömöjä tai rehellisemmin kömöjä ylipäänsä käymässä jostain
tuntemattomasta syystä.). Polkimellinen pikkuroskis on pakkohankinta, jos
asuu asunnossa jossa on WC, tässä yhteydessä lasketaan jopa pelkällä viiden
litran ämpärillä varustetut asunnot mukaan. Roskis on syytä olla valmistettu
metallista, koska ne muoviset lentelee seinille kun niitä polkaisee.