Kodin säilytyskalusteet

Uuteen kotiin muuttaminen tuo aina muassaan omat ongelmansa kalustuksen suhteen. Jos mukana muuttaa kömö, nykyiset kalusteet todennäköisesti ovat aivan täysin sopimattomia uuteen asuntoon ja siksi kaikki pitää laittaa uusiksi, luottolaitoksen johtajan myhäillessä ja taputtaessa alastomana karvaisia käsiään yhteen. Jos on kuitenkin niinkin onnekas tilanne, että mieshenkilö suorittaa muuttonsa vain itselleen, kuten spartalaispojat suorittavat agogensa (näillä kahdella asialla ei siis todellisuudessa ole minkäänlaista tekemistä keskenään.), silloin voi hommata juuri sellaisia kalusteita kuin huvittaa. Muuttaminen ei ole ikinä kovin halpaa ja kun sisustuksellinen silmä puuttuu todennäköisesti joka tapauksessa, päästään siihen päätelmään että kalusteita kannattaa hankkia random-tuttujen, kierrätyskeskusten ja nettipalstojen torien kautta. Tällä menetelmällä hankituilla kalusteilla harvemmin päästään kummoisempaan sisustukselliseen harmoniaan ja nirvanaan: yleensä sisustuksellinen lopputulema muistuttaakin seitsemänvuotiaiden rakentamaa hökkelimajaa, mikä on omiaan herättämään kömöissä äidinvaiston, suomeksi siis poikamiesmäinen sisustus on vetovoimatekijä.

Kun ihminen on purjehtinut elämän avovesillä yli kolme vuosikymmentä, kaikenlaista materiaa on välttämättä kerääntynyt mukaan matkan varrella, siis ihan tahtomattakin. Asunnon nurkkiin pinottuna tavarat eivät näytä kovin hyvältä ja tämä vaikeuttaa siivoamistoimenpiteitä huomattavasti. Kun siivoaminen on kuitenkin välttämättömyys (Kukaan ei tykkää epähygieenisistä hampuuseista, paitsi ehkä toiset epähygieeniset hampuusit. Kun epähygieenisenä hampuusina oleskelu mahdollisesti rajaa pariutumismahdollisuudet pelkästään epähygieenisiin hampuuseihin, tätä olotilaa kannattaa välttää katkeraan loppuun asti. Parisuhdemarkkinoilla kannattaa olla liikkeellä verkkojen kanssa, ei millään virvelillä.), kalusteita kannattaa hankkia aika piakkoin ja ihan säilytyksellisistä syistä johtuen.

Kuvassa vitriinikaappini, lasin takana ristallit ja viinastentekovälineet.
Alaosassa on kirjoja, tutkintotodistukset (monikossa, perkele), itse viinakset
ja jotain DVD:itä. Kuva on strategisesti rajattu niin, että kaapin viereinen
selvittämätön rojukasa näkyy vain vähän, samoin kuin kukaan ei saa ikinä
tietää miten paljon rojua on kaapin päällä. Muuttakaa itse kaksiosta yksiöön
niin, että kaikki löytää heti paikkansa. Niin ei vaan tapahdu. 

Kuvassa kierrätyskeskuksesta pelastamani yöpöytä tai pikkupiironki
tai miksikä ikinä tuollaista kutsutaan. Kunto ei ole ihan niin hyvä kuin
soisi olevan, mutta onpahan suurin piirtein samaa sävyä kuin melkein
kaikki muut kalusteeni, paitsi ettei lähelläkään. Yöpöydän päällisosassa on
valmiina komea skraidu, mikä on voinut syntyä siitä kun yöpöydän edellinen
omistaja on yrittänyt paloitella aviomiestään. Tämä on siis minun teoriani.
Toisaalta tällöin yöpöydän päältä löytyisi myös veriroiskeita siitä, kun
humalainen aviomies on puolustautuessaan tarttunut raivostuneen mantelinsa
puukkokäden ranteeseen ja samalla viiltänyt tätä käteen tämän pitelemällä
kokkiveitsellä. Näistä ei ikinä tiedä. Hullu maailma.

Näillä siis mennään nyt jonkin aikaa. Tuo yöpöytä/lipastojuttu on kyllä oikeasti aika paska, heitän sen varmaan ikkunan läpi, jos tulee kunnon rokkifiilikset. Toinen vaihtoehto on rappukäytävään paiskaaminen perheriidellessä, mutta kun asuu yksin, se ei ole kovin uskottavaa ja saattaa johtaa siihen että joutuu pehmeään huoneeseen juttelemaan mukavia lääkärisedän kanssa. Onneksi tuo lipasto maksoikin vaan vitosen, joten aivan sama.