tiistai 13. joulukuuta 2011

Kahvinkeittimien Rolls Royce

En ole tarkka kodinkoneiden merkeistä, paitsi kun puhutaan kahvinkeittimistä. Erikoiskahvinkeittimet ovat kotihärveleiksi ensinnäkin turhan tyyriitä ja minun kohdallani sellaisen hankkiminen vähentäisi tuntuvasti mahdollisuuksiani pariutua vastakkaisen sukupuolen kanssa (jos siis joku kuulisi minun omistavan vastaavanlaisen separaattorin). Nykyisin kovaa heteromiehen imagoani rapistaa osaltaan Seta-jäsenyyteni ja pariutumismahdollisuuksiani heikentää mahdollisesti myös se tosiseikka, että olen samanpituinen kuin keskiverto hobitti (mistä liikanimi Bilbo).

Takaisin asiaan. Koska erikoiskahvinkeittimet ovat näin poisluettuja, on hyvä omistaa loistava peruskahvinkeitin ja minulle sellainen on Moccamaster. Sanon näin, vaikka tuntemukseni juontaa juurensa varmaan osaltaan markkinnointi-ihmisten onnistuneeseen aivopesuun eikä minulla ole oikeastaan suurempaa kokemusta erilaisista kahvinkeittimistä.

Kuvassa ultratyylikäs Moccamasterini. Punainen, hyvät komponentit, käsintehty Hollannissa. Monella tapaa parempi kuin ihmiskumppani, keittää kahvit halutessa, ei mäkätä, nalkuta eikä saivartele. Viiden vuoden takuun ansiosta suhde keittimeen on todennäköisesti pidempi kuin parisuhde olisi ja myös yhdyntä onnistuu jos keittimeen poraa onteloita tai hitsaa ulokkeita kiinni. Kahvinkeitto ei tosin välttämättä onnistu enää edellämainitun jälkeen.
 Moccamaster on nopea, pitää vain pientä ruplutusta toimiessaan ja siitä pitää koko perhe, isä, äiti, veli, serkku, Rovasti Revonperä, serkun aviomies sekä käly. Kun nyt olen näin rummuttanut Moccamasterin puolesta, odotan tuotteen edustajilta kunnon korvausta mainonnasta. Voi tosin tulla myös haaste, kun mainitsen heidän laadukkaan tuotteensa näin luokattomalla blogilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti