Virheliikkeet pukeutumisessa: "Seppo Taalasmaa"-takki

Erehtyminen on inhimillistä ja tästä syystä tössin henkilökohtaisesti asioita päivittäin. Mokailun saavutettua tietyn kriitisen massan, töppäilyt eivät enää tunnu miltään ja voi lungisti tehdä lähes mitä vaan ja olla silti rennon tyylikäs. Tällä lyhyellä alustuksella siirryn kuvailemaan yhtä pukeutumismokieni kruununjalokivistä, kesätakkia mallia "Seppo Taalasmaa". "Seppo Taalasmaa"-takki päällä näytät samalta kuin kuka hyvänsä talonmies, missä itsessään ei ole sinällään tietenkään mitään vikaa, paitsi tietenkin tässä tapauksessa kun minussa on talonmiestä yhtä paljon kuin astronauttia.

Häpeän takkia siinä määrin, että kerron siitä tässä blogissa. Kesällä ehkäpä poltan sen napalmilla tai mahdollisesti lahjoitan Gruusiaan, sillä siellä kyseisen malliset rotsit voivat hyvinkin olla muotia. Gruusilaiseen lautasannosmalliin kuuluu muuten vain ja ainoastaan jogurttia, minkä vuoksi Gruusiassa eletään helposti yli 130-vuotiaiksi. Näin väitetään ainakin tässä blogissa. Samaan hengenvetoon "nice to know"-tietona, että yltiömääräinen jogurtin ja piimän nauttiminen lisää siemennesteen tuotantoa. En aio todistella asiaa, mutta uskallan väittää.

Kuvassa autenttinen "Seppo Taalasmaa"-takkini, kuvan katselu helpottuu kallistamalla päätä vasemmalle yhdeksänkymmentä astetta. Takki on ruma kuin hirmuliskon kondylooma. Takkia käyttämällä kaltaiseni kolmissakymmenissä telmivä harmaasusi tekisi itsestään helposti naurettavan näköisen, mikä ei lainkaan istu hedonistiseen elämäntyyliin ja ajoittaisiin dekadentteihin purkauksiin, mitkä ovat elämän suola. Takilla ei varmasti saisi hurmattua kömöä ja muuta ei tarvitsekaan enää sanoa.

"Seppo Taalasmaa"-takki on yhtä mielenkiintoinen kuin haalea vesi tai sänkyyn hyppäämättä jättäminen ensimmäisillä treffeillä (itsehän kosin yleensä kolmansilla). Takilla saa luotua nuorelle mieshenkilölle kevyesti noin 15 vuotta lisää ikää mittariin ja väsyneen imagon. Vanhemmalle herrasmiehelle takki tosin voisi sopia ja siksipä en hauku takkia itsessään vaan soimaan itseäni sen hankkimisesta. Ei siis näin. Ikinä. Enää.