Hengailuhousut

Luoja ei laiskoja elätä. Näin sisimmässäni pohjimmiltani patalaiskana ihmisenä pidän tätä vanhaa, mahdollisesti luterilaista sananlaskua yhtenä elämäni ohjenuorista, ja siksi pyrin optimoimaan ja tehostamaan ajankäytön siltä osin, kun teen jotain. Eilenkin kerkesin pitkähköstä ja toimeliaasta työpäivästä huolimatta rakastamaan (en siis puhu nyt rakastelusta, se on ihan asiansa erikseen, siitä ei herrasmiehet puhu, paitsi kaikille), tekemään toimeliaasti töitä, tekemään porsaanfileitä ruoaksi, silittämään kolme kauluspaitaa, käymään salilla, viettämään sosiaalista elämää ystävänpalveluksen muodossa, somettamaan ja kirjoittamaan tämän blogitekstin. Repikää siis siitä. Vielä tänäänkin olin kohtuullisen aktiivinen ja oletettavasti huomenna en sitten saakaan aikaiseksi mitään, mistä syytän vain ja ainoastaan karman lakia. Eilinen ja tämä päivä ovat kumminkin olleet ihan hyviä päiviä.

Laiskuus ei ole kuitenkaan laiskuutta jos vain on. Laiskuus on tehtävä kunnolla. Sellainen täydellinen kotona velttoilu ja parin päivän pesemättömyys ei ole laiskuutta, se on vain sitä, että on aikaansaamaton hampuusi. Laiskuuden mahdollistamiseksi on oltava aktiivinen, niin kierolta kuin se kuulostaakin. Laiskuuden ja hedonismin keisari handlaa homman niin, että se oleminen teho-optimoidaan kunnolla. Kotona sluibaillessa tämä vaatii sellaista vaatetusta, että sitä ei käyttäisi julkisella paikalla, koska julkisiin tiloihin käyvät vaatteet eivät ole riittävän rentoja. 

Housujen kohdalla tämä tarkoittaa sellaisia sisällä käytettäviä hengailuhousuja, jotka ovat sellaiset mitä haaremissa olisi käytetty, jos siis niihin aikoihin kun harrastettiin haaremeita, olisi myös harrastettu länsimaisia, teollisesti tuotettuja oleskeluvaatekappaleita, tai siis olisi varmaan harrastettu, jos niitä olisi ollut olemassa. Hengailuhousut saavat olla lahkeista leveähköt ja sillai sopivasti pitkät, muttei ihan niin pitkät, että lahje jää jalkapohjan alle. Jos jää, niin on riskinsä että housut repeää kuin temppelin esirippu Hedoniksen astuessa sisään.

Kuvassa tumman-tummansiniset hengailuhousuni, kun samaan hintaan sai kahdet, niin minulla on myös toiset sellaiset vaaleammat versiot olemassa. Kahdet samanmalliset on hyvä, itseasiassa ihan kaikkia vaatekappaleita pitäisi myydä niin, että pakettiin sisältyy kahdet samanmalliset, mutta eriväriset kappaleet. Tämä säästäisi aikaa lorvimiseen ja olisi juuri sitä tehokkuusajattelua, jota aiemmin tuossa suitsutin menemään kuin munkki ortodoksilaisessa luostarissa.

Minulla on myös aiemmin ollut jotain flanellisia tai sellaisia hengailuhousuja, mutta nämä ovat nyt sitten täysin puuvillaa. Taitavat olla jopa parempaa laatua, kun aiemmat housut näyttivät kuukauden jälkeen siltä kuin ne päällä olisi painittu jonkun amatsonin kanssa sivettikissahäkissä, eikä täällä mitään amatsonin mittaluokat täyttäviä kömöjä ole pyörinyt, eikä täällä ole kissaeläimiä vaan koira. Mutta siis hengailuhousut noilla aiemmin kuvailemillani spekseillä, niillä se homma vaan pelittää. Jos ei pelitä, niin vika on peli-ihmisessä, eikä blogistissa.