Baarituotannontekijät

Ihminen tarvitsee harrasteita ja virikkeitä, niin myös Mikko, sillä Mikko on ihminen. Ilman virikkeitä Mikko alkaa harjoittaa orastavaa alkoholismia ja päätyy ruuhen alle, siihen Ranen ja Arskan naapuriin. Kun ihminen on siinä tilassa että on tehnyt ja saavuttanut oikeastaan ihan kaiken, on syytä tehdä enemmän. Allekirjoittaneelle tämä käsite "kaikki", tai oikeastaan sen laajentaminen kohti uusia saavutuksia, lähti uudelleen käyntiin kun oli kotiuduttu kunnolla omistusasuntoon ja kun työelämä oli hiukan seesteisemmässä vaiheessa. Asioiden tavoittelussa nimittäin se saavuttaminen ei ole oikeastaan se juttu, vaan se juttu on se tavoittelu, se prosessi. Ihminen on tyytyväinen kun se tekee jotain, kun se kuvittelee, että tuohon kun pääsen, niin voin rauhoittua. Paskanmarjat, kun jotain saavuttaa, alkaa tavoitella jotain uutta ja hyvä näin. Muuten lopputulemana on passivoitumisen ja tylsistymisen kautta saavutettu orastava alkoholismi, ja se ei ole samaa kuin sellainen silloin tällöin seitinohuessa tapahtuva pikku iloittelu.

Yleensä kun ihmislapsella on koulutuksellisia, ammatillisia, järjestöllisiä, harrastuksellisia tai perheellisiä suurempia tavoitteita prosessissa, nämä syövät hyvästi sen liian energian ja vapaa-aika on hyvä käyttää rentoutumiseen. Jos taas ollaan sellaisessa tietyssä elämän suvantovaiheessa, ylimääräistä energiaa pääsee kertymään ja tälle pitää löytää joku kohde. Joku harraste tai joku sellainen on hyvä olla. Itselläni näitä ovat bodaaminen (sanan varsinaisessa merkityksessä, mikään perkeleen "kuntosalilla käyminen" tai vastaava ei riitä kuvaamaan sitä touhua) ja kaiken maailman saastan kirjoittaminen internettiin. Ihmisen ollessa Tonava tämä ei luonnollisesti yksin riitä, joten nyt sitten sisustetaan megalomaanisesti, ja vanhana ravintola-alan ihmisenä ja viinakauppiaana tämä sisustuksellinen toiminta keskittyy tietynlaisen kotibaarin luomiseen.

Kuten aiemmin kirjoittelin hankkimastani tarjoiluvaunusta, nyt olen saanut siihen lisuketta. Ensinnäkin juomat tarvitsevat oikeaoppiset lasit, oikeaoppiset sekoitustarvikkeet ja oikeaoppisia koristeita. Jääpalakone kun oli jo ennestään, niin tarvikkeet edellä sen homman kuuluu edetä. Kun yhdenlaisia On the rocks-laseja (niitä lyhyempiä juomasekoituslaseja, joiden tyyppisistä laseista JR veti viskiä Dallasissa) minulla jo on, niin niitä en hankkinut, samoin kuin shottilaseja oli jo omasta takaa. Mutta siis tarjoilijaurallani tuli totuttua tiettyihin grogilaseihin (ts. ne lasit, joista juomasekoituksesi, kuten valkovenäläisen, tavallisesti saat), joita piti sitten hankkia, samoin kuin baarilusikka oli aivan must hankinta, kuten myös Boston Shaker (se sekoitusjuttu, jossa toinen puoli on lasia, toinen metallia) ja iso kasa pillejä ja paperisateenvarjoja (joita aluksi karsastin, mutta kömön vaatimuksesta hankin) oli vaan hankittava.

Kuvassa tarjoiluvaununi puolivalmiina, valmiudesta puuttuu jääpala-astia sekä tärkein, eli viinakset ja blandikset. Tuossa asetelmassa kaikki on kasattu ylös, mutta hovisisustajani sanoin "less is more", joten tulen muuttamaa sommittelua niin, että tavara jakautuu sopivasti tarjoiluvaunun ylä- ja alakerran kesken. Laitoin tavaroiden alle työelämästä minulle jääneet baaripyyhkeet ja laitoin aiemmin mainittujen hyödykkeiden lisäksi oikealle laidalle sitruunapurkin sekä pienen leikkuulaudan ja veitsen. Niin ja tuossa on kanssa jo aiemmin hankkimani metallinen shaker (käytetty ehkä kerran) sekä mitta viinaksille.

Kotibaari rakentuu baarivaunun muodossa hyvää tahtia, toki alkukaneetti huomioiden on hyvä että projektissa kestää vielä, sillä aika on vielä liian nuori orastavalle alkoholismille ja veneen alle kotiutumiselle. Näissä tälläisissä projekteissa on kuitenkin tärkeää myös hankkeen eteneminen ja sitähän selkeästi on tapahtunut, kun kehtaa esitellä kuvia interneteissä ja kaikkialla. Näin olisi Hedoniskin tehnyt, jos vaan Antiikin Ateenassa olisi ollut sähköä, ja tietokoneita, ja internet, ja some, ja juomakelpoisia viinaksia, ja teollisesti valmistettuja baarihyödykkeitä.