maanantai 23. tammikuuta 2012

Sänkyjen Gomorra

Yksinelävä mies ei yleensä tarvitse kummoista sänkyä. Jos on sellainen naisissa juokseva velikulta, voi aina änkeä heille kylään, sen sijaan että roudaa tätejä kämpille, huomioiden tietenkin että jos omaa priimasijainnilla olevan asunnon, voi olla hyödyllistä käyttää asuntoa "pyydyksenä". Konservatiivisena luterilaisena en luonnollisesti moisia ruokottomuuksia harrastele, pois sellainen minusta, ja siksi en änkeä kenenkään luokse kylään missään tilanteessa, venailen mielummin pihalla jottei minua vieteltäisi. Joka tapauksessa yksinelävälle miehelle teoriassa kävisi sängyksi joko viidenkympin hintainen, 13-kesäiselle tarkoitettu runkopatja tai minun tapauksessani asian ajaisi kalustamattoman huoneen nurkkaan kurtattu, likainen ja lakanoimaton narkkipatja tai vaihtoehtoisesti lehtiroskis, kun päädyn kadulle asumaan.

Omassa tapauksessani sänkyni ei ole minun valitsema, eikä osittain edes maksama, ja kuten aiemmista horinoistani käy ilmi, en luota tyylitajuuni ikinä missään. Minulla on kahden ihmisen vetävä jenkkisänky, missä nukun luonnollisesti yksin, hedonisti kun olen (ja vain ja ainoastaan siksi. Itken itseni illoin uneen koska se on minun valintani ja pidän siitä). Jenkkisänky on loistava, toisin kuin Yhdysvallat jos katsoo valtion eriarvoista varallisuuden jakautumista. Sänky on riittävän korkea luodakseen hulppean vaikutelman eikä horju vaikka iskisi kuuden richterin maanjäristys.
Kuvassa sänky. Sängyn pääty on itsetehty, en tosin tehnyt sitä itse. Sängynpäädyn mahdollisesti menetän. Mieshenkilö voi päästä haalean paskan värisen päiväpeiton käyttämisestä kuin koira veräjästä, en tiedä onnistuuko neitokaisilta. Yltiöoptimistisissa mielikuvissani suunnittelin laittavani makuuhuoneeni sisäänkäynnin päälle tekstin "Ken tästä käy voi kaiken toivon heittää", mutta taitaa jäädä laittamatta, kun voi olla että sen jälkeen tulen olemaan ainoa joka siitä tulee kulkemaan. Näin voi tosin olla muutenkin. Toisen tyynyn voisin hankkia, ihan vaan näön vuoksi.
Kuten kuva kertoo, sänky on sen verran massiivinen että sen päällä voi käydä vaikka sumopainimatsin, jos sille päälle sattuu (Harvemmin kuitenkaan sattuu. Naiset eivät yleensä välitä sumopainia ja miesten kanssa sängyssä sumopainiminen voisi laittaa huhumyllyn käyntiin. Aina on liioittelevia juorukelloja, vaikka olisikin kyse pelkästä urheilusta.). Jenkkisängyn pituus kulmasta kulmaan mahdollistaa jopa ukemin heittämisen. Sänky ei kuitenkaan ole liian massiivinen, mikä sekin on osaltaan hyvä, barokkityylinen, liiallinen massiivisuus on nyt out, koska näin päätin, eikä minulla olisi tässä tilanteessa muutenkaan varaa uusia sänkyä trendien mukaan.

Älä siis osta pientä sänkyä, osta helvetin iso sänky, näin ei tarvitse murehtia mitä tekee ylimääräiselle tilalle huoneessa (paitsi siis jos tilaa ei ole). Sänky saa olla elämääkin suurempi, muttei huonetta. Jos tulee kömö sitten kylään, eipä tarvitse sohvalla majoittaa, kun voi ottaa sedän viereen tuutimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti