Yksinelävä mies ei yleensä tarvitse kummoista sänkyä. Jos on sellainen naisissa juokseva velikulta, voi aina änkeä heille kylään, sen sijaan että roudaa tätejä kämpille, huomioiden tietenkin että jos omaa priimasijainnilla olevan asunnon, voi olla hyödyllistä käyttää asuntoa "pyydyksenä". Konservatiivisena luterilaisena en luonnollisesti moisia ruokottomuuksia harrastele, pois sellainen minusta, ja siksi en änkeä kenenkään luokse kylään missään tilanteessa, venailen mielummin pihalla jottei minua vieteltäisi. Joka tapauksessa yksinelävälle miehelle teoriassa kävisi sängyksi joko viidenkympin hintainen, 13-kesäiselle tarkoitettu runkopatja tai minun tapauksessani asian ajaisi kalustamattoman huoneen nurkkaan kurtattu, likainen ja lakanoimaton narkkipatja tai vaihtoehtoisesti lehtiroskis, kun päädyn kadulle asumaan.
Omassa tapauksessani sänkyni ei ole minun valitsema, eikä osittain edes maksama, ja kuten aiemmista horinoistani käy ilmi, en luota tyylitajuuni ikinä missään. Minulla on kahden ihmisen vetävä jenkkisänky, missä nukun luonnollisesti yksin, hedonisti kun olen (ja vain ja ainoastaan siksi. Itken itseni illoin uneen koska se on minun valintani ja pidän siitä). Jenkkisänky on loistava, toisin kuin Yhdysvallat jos katsoo valtion eriarvoista varallisuuden jakautumista. Sänky on riittävän korkea luodakseen hulppean vaikutelman eikä horju vaikka iskisi kuuden richterin maanjäristys.
Älä siis osta pientä sänkyä, osta helvetin iso sänky, näin ei tarvitse murehtia mitä tekee ylimääräiselle tilalle huoneessa (paitsi siis jos tilaa ei ole). Sänky saa olla elämääkin suurempi, muttei huonetta. Jos tulee kömö sitten kylään, eipä tarvitse sohvalla majoittaa, kun voi ottaa sedän viereen tuutimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti