Kansallispuku

Koska kansallismielisyys on ollut hiukan down, muttei eurokriisin myötä eikä ihan muutenkaan täysin out, ajattelin hiukan nostattaa henkeä käsittelemällä kansallisesti itsetietoista pukeutumista. Erityisesti humalassa ulkomaille mentäessä, mutta myös kauppareissulla, koiraa kusettaessa tai ihan muuten vaan ilkeyttään, tulee osata pukeutua rennon tyylikkäästi, mukavasti ja kansallisesti korrektisti ja tähän tarkoitukseen soveltuu kansallisasumme tuulipuku. Ulkomailla, erityisesti Virossa, on kansallispuku päällä kohteliasta esiintyä tolkuttomassa humalassa, puhua äänekkäästi ja käyttäytyä paikallisia kohtaan samaan tapaan kuin vanhan koulukunnan sovinisti kohtelee kolmatta vaimoaan. Tämän vuoksi risteilevät suomalaisturistit ovat halutuimpia turisteja kautta maailman.

Itselläni ei raflaavasta alkuselostuksesta huolimatta ole kuitenkaan ihan tavanomaista tuulipukua, vaan ulkoiluasu. Ulkoiluasu on hyvä. Mikäli ikinä joku kömö erehtyy pariutumaan kanssani, pakotan (siis hyödyntäen henkistä alistamista) hänet käyttämään vastaavanlaista asua, paitsi tyttöjenvärisenä (konservatiivisena vanhan liiton miehenä en ole värineutraali vaan pitäydyn vahvasti siinä näkemyksessä että on tyttöjen- ja poikien värit). Mikäli tismalleen saman väristä asua ei löydy, ostamme toiset samanlaiset, paitsi eri väriset jotta näyttäisimme tosi kyyhkyläisiltä, mikä on tärkeää sillä jos suhteella on puitteet kunnossa, sillä on myös vahvemmat mahdollisuudet onnistua (Suomalainen 2012.)

Kuvassa tämän vuosituhannen suomalainen kansallisasu. Asu on ihan merkkiasu, tosin peitin merkit koska en saa tästä provikoita ja en sinällään halua promota merkkejä, kun merkeistä maksaminen on vähän hassua, itselleni asun hankki vanha kunnon kömö. Asu on tyylikkään tummansininen, tosin jos se päällä aikoo lähteä ulkomaille, tulee ensin juoda itsensä kahteen ja puoleen promilleen sekä pyöriä vartti ojan pohjalla. Asussa ei ole turhia krumeluureja eikä bling blingiä, mutta näin kuuluukin, mies on mies eikä diskopallo.  

Ulkoilupuku on kätevä vaate kun se soveltuu monenlaiseen askareeseen, eikä haittaa jos se hiukan paskaantuu, pikemminkin päinvastoin. Ulkoilupuvun housuja voi käyttää myös erillisenä asusteena sisätiloissa ja jos ei laita paitaa ollenkaan, itsestään viehättyneet ihmiset käyvät kuumana kuin lettupannut (ainakin minun päänsisäisessä mielikuvitusmaailmassani, jonka kanssa todellisuudella on aika vähän tekemistä). Jos taasen laittaa pelkän ulkoilupuvun yläosan eikä housuja ollenkaan, ollaankin todella jännissä sfääreissä. Jälkimmäinen ei tosin sovellu perhetilaisuuksiin.

Minun mielestäni jokaisella suomalaisella tulisi olla kaapissaan edellämainitun kaltainen kansallispuku ja reinot. Näillä vaatekappaleilla todellakin pääsee kuuhun asti. Itsellänihän on myös toinen ulkoilupuku, jossa on A-valinnan merkki vetskarissa, jota käytän siis kun toden teolla lähden valtiovierailuille. Tällöin en laita alle paitaa, mutta laitan kyllä ravatin.

Lähteet:

Suomalainen, M. 2012      
                                 Minä olen romantiikka. s. 70-73.  Like, Helsinki.