Korosteseinä

Välillä hommat menee päin seiniä ja niin menee muuten myös tässä kirjoituksessa. Aiheena on nimittäin seinien päällystäminen tai miksi sitä ikinä nyt sanotaankaan kun vedellään maalia tai tapettia pintaan. Seinähommiakin on nimittäin hyvä joskus ihan miettiä. Maalaamalla seiniä talossa uudelleen tai tapetoimalla niitä uuteen kuosiin saa aivan uutta ihanaa ilmettä kotiin, ellei koko homma mene aivan päin seiniä.

Nyt on kuuminta hottia korosteseinät, eli vedellään joku seinä ihan erilaiseksi kuin muut huoneen seinät. Joka väittää että se ei ole enää kuuminta hottia, joko A) tietää oikeasti enemmän näistä jutuista kuin minä, tai B) on niitä sankareita jotka pitävät Sunny Beachia yksilöllisenä, tiedostavan ihmisen lomakohteena. Koska kuitenkin joukkojen A ja B ihmisille en anna sananvaltaa tässä blogissa (sen sijaan joukon C ihmisiä kuuntelen hyvinkin tarkasti ja mielistelen), lähden siitä tilanteesta että korosteseinät ovat kuuminta settiä ikinä.

Omat seinäni ovat maalattu valkoiseksi. Toisin kuin lähes kaikessa muussa mistä olen kirjoitellut, tässä asiassa valkoinen on hyvä. Seinissä väreistä koituu mielialahommia, ne vaikuttavat salakavalasti psyykkeeseen (allekirjoittaneella on foliolla vuorattu sisäkatto, jottei tarvitse käyttää foliokypärää kotona). Kaikkia seiniä ei kuitenkaan kannata pitää valkoisina, koska muuten asunto voi erehdyttävästi alkaa muistuttaa suljettua osastoa, varsinkin jos kuvittelee asunnon komerosta kuuluvan epämääräistä boliviankielistä (ajatusleikissäni komerossani asustaa bolivialainen mieshenkilö. Mielikuvitus-Boliviassani ei puhuta espanjaa vaan boliviaa) kiroilua ja jos pyöristää huoneen kulmat ollakin täytteellä (Saavut huoneeseen jossa ei ole kulmia. Ei ole kulmia, kun ei ole pulmia.). Minulla on joka tapauksessa korosteseinä, jollaista ei olekaan joka jampalla.

Kuvassa olohuoneen korosteseinäni. Kuva ei tee oikeutta, oikeasti kuosista ei tule merisairaaksi/saa epilepsiakohtausta, vaan kameralla ei saanut tuosta tarkkaa kuvaa. Tapetti on joka tapauksessa sinertävä ja oli ennestään asunnossa, kun en halunnut sitä otettavan pois. Itsehän tuskin olisin moista vaivautunut asentamaan, mutta nättihän se on kuin sika pienenä. Jos kämpille tulee joskus joku kömö, valehtelen surutta että laitoin tapetin yksin vartissa ja käyttäen vain vasenta kättä asentamiseen ja pelkästään vasenta silmää tapetin valintaan. Naiset pitävät siitä, kun heille liioitellaan omia saavutuksia poskettomasti ja valehdellaan, toteaa allekirjoittanut, ja käyttää muuten chatissa nimimerkkiä "Miksi ihmeessä olen yksin?".

Korosteseinätapeteissa on monesti eri valossa eri väriseltä näyttäviä kuvioita, ja niin on omassanikin. On vaikea sanoa mikä on sitten hyvä ja mikä ei, kun toinen tykkää rakennusmiehen esikoispojasta, toinen arkkitehdin kuopustyttärestä, tämä on puhtaasti makuasia. Hyvä on kuitenkin olla joku. Myös yhdellä värillä eriväriseksi maalattu seinä voi olla vekkuli.