perjantai 13. tammikuuta 2012

Pipo ja hanskat

Suomessa on välillä aika kylmä ja välillä tulee tarve suojata pää ja kädet, erityisesti jos on heikentynyt verenkierto kun vetää röökiä ketjussa (tosin tällöin myös käsien tunto on voinut hävitä, jolloin ei palella yhtään). Tarvitaan siis päähine ja hansikkaat. Itse tykkään nahkahanskoista ja niiden pitää vielä olla sellaiset vuorettomat mustat nahkahanskat, joissa on kolme nahkaviirua kämmenselässä. Itselläni on ollut useammatkin kuvatunlaiset sellaiset, mutta yleensä olen hukkaillut ne johonkin, enkä siis tällä hetkellä omista nahkahanskoja. Talvella tarvitsee kuitenkin yleensä paksummat hanskat ja vuorellisia nahkahanskoja ei pidä edes harkita. Niissä menee yleensä pinta pilalle hetkessä, että näyttää siltä kuin olisi räjähtänyt tykäri kädessä, kun piti mennä naapurin sedän postilaatikko.

Jos on todella kylmä, voi käyttää toppahanskoja, mutta yleensä sellaiset saavat ihmisen näyttämään nössöltä ja kun omaan machoheteroimagooni nössön maine ei sovi (se voisi pilata täysin teoreettisen mahdollisuuteni napata kuppa. Vaikka en toki kuppaa haluaisi ja pyrin yleensä suojautumaan syfilikseltä tilanteissa, joissa sellaisen voisi napata, tykkään kuitenkin siitä, että teoriassa minäkin voisin sen saada jos kunnolla hölmöilisin tai mahdollisesti haluaisin kehitettyäni itselleni fetissin sukupuolitauteihin. Kupan nappaamisesta voisi sitten viritellä vekkuleita pöytäkeskusteluita kömön vanhempia tavattaessa), ovat toppahanskat täysin pois laskuista vaikka kuinka käsiä kylmäisi. Harrastelen itse siksi villasormikkaita. Villasormikkaat ovat yleensä sen verran halvat ettei juuri harmita KUN ne jäävät bussin kyytiin ajelemaan, itse noustessa kyydistä.

Kuvassa tämänhetkiset piponi ja sormikkaat. Värinä tunnetusti hyvä musta. Yleensä säilytän näitä takin taskussa, kun ei hanskoja jaksa huvikseen laittaa käsiin ellei todella palele ja pipo sotkee fledan (minulla on yleensä reilusti geeliä päässä, jos sitä ei laita, näyttää kuin olisi karvakypärä päässä). Pipossa ei kannata turhia koristeita olla, ellei ne ole tyylikkäitä. Liian modernit kuviot tosin näyttävät typeriltä kaltaiseni vanhemman setämiehen vaatteissa, joten pelkistetyn yksivärinen kuosi on hyvä.
Pipon on hyvä olla simppeli ja sellainen juomuton versio (tarkoitan tällä niitä jänniä villakohokuviointia). Naiset pystyvät käyttämään juomupipoja ilman ettei tyylipoliisi rankaise, miehet taasen joutuvat suoraan selibaattiselliin kulkematta lähtöruudun kautta, mikäli heidät tavataan kulkemassa kaupungilla ilman omistajaa kyseinen naurettava hökötys päässä. Lisäksi yksinkertainen pipo on yleensä hinnaltaan huokea ja mahtuu paremmin taskuun. Tupsut ja muut kommervenkit voi kanssa huolella unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti