"Oulu ei ole kaupunki, Oulu on mielentila", näin kirjoitti Mikko blogissaan hetki sitten. Ihmiselämä sisältää välillä tylsyyspäissään ja monesti samalla päissään toteutettuja toiviomatkoja, joita on hyvä tehdä ulkomaiden lisäksi myös kotimaan rajojen sisälle. Allekirjoittanut kävi hetki sitten Oulussa, ihan vaan koska voi. Voiminen ja oman elämän herruus ovat muutenkin riittäviä syitä tehdä ihan mitä vaan, kunhan nämä tehdyt asiat eivät ole rikollisia ja eivät satuta muita.
Oulu on sellainen kaupunki, että sinne ei voi mennä ihan mitkä vaan rytkyt päällä ja julkisen liikennöintivälineen ovenkarmit kaulassa. Ouluun pitää osata suhtautua asiaankuuluvalla hartaudella ja vakavuudella. Pelimiehenä, herrana ja hidalgona on mietittävä ankarasti, mitä on päällänsä, kun matkustusvälineestä hypätessään paljastaa itsensä pohjoisen kovan ja rehellisen kansan silmien alle tuomaroitavaksi. Tosiasiassa ketään ei varmaan kiinnosta paskan vertaa, mutta asiat kuulostavat mystisemmiltä ja majesteettisemmilta, kun niitä vähän maustaa ja rakentelee komiaa draamankaarta.
Oma Ouluvaatetukseni nojaa rentouteen ja asiallisuuteen. Jossain välissä pitää olla ravatti kaulassa, kun ihmiset käyttää ihan liian vähän ravatteja. Muilta osin pukeutumisessa on hyvä olla pikantteja lisämausteita, mitä itselläni oli tällä kertaa se, että käytin lähemmäs kaikkien vaatekappaleiden kanssa kaulaliinaa, hyvä etten mennyt saunaankin se kaulassa. Ravatti ja kaulaliina ovat muutenkin näppäriä asusteita, kun niillä voi torjua puukoniskun, jos on ninja.
Kuvassa Ouluvaatetukseni lauantailta, päällä valkoinen kauluspaita, ohuehko ravatti, kaulaliina ja farkut. Kyseisellä vaatetuksella mennään vaikka kuuhun, jossa tosin lähtisi henki, sillä puuvillakuosi ei eristä hyvin säteilyltä tyhjiössä, ja kuuvierailulla pitäisi muutenkin olla pitkät kalsarit jalassa. Vähintään. En päässyt kyseisissä vermeissä saatille, mutta en toisaalta yrittänytkään. Aina ei mene kömöhommiksi nämä. Kukaan ei myöskään haastanut painien SM-kilpailuihin, mikä on ihan hyvä, kun puolinelsonia on ikävämpi napata kiinni kauluspaitaa rypistämättä.
Yleisenä ohjeena pohjoiseen matkaavalle etelän vetelälle sanoisin että pohjoisen herrakansan kanssa tulee hyvin toimeen, kun vaan muistaa saman ohjeen kuin nudistirannalle mennessä, hommat suttaantuu hyvin, kunhan vaan ei turhaan jäykistele. Siitä ei myöskään ole hirveästi haittaa, jos osaa tarvittaessa ottaa hapanta. Pakko ei toki ole, kyseessähän on hankittu taito, vähän verrattavissa siihen että osaa pidättää hengitystään kymmenen minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti