Viltit

Nukkuminen on tärkeä asia, jota ei osaa välttämättä arvostaa riittävästi eläessään nuorta aikuisuutta, ja siten sitä ei tule ehkä harrastettua, kun keho kestää vaikka luodin jännitettyyn palleaan. Näin aikuisuutta elävänä toipuminen ei ole enää yhtä nopeaa, ja jättämällä parit yöunet vähemmälle, saa kivasti simuloitua itselleen aivot yhtä jähmeään tilaan kuin olisi kohmelo päällänsä. Niin vekkulilta kuin se kuulostaakin, ainakaan toimistohommissa se ei ihan käy päinsä, kun pitäisi kirjoitella kaiken maailman sähköposteja ja kaikkea. Ei siinä, asia tuntuu varmasti nihkeältä myös jos tekee oikeita töitä, kuten keittää puusta sellua sadan tuhannen litran kattilassa.

Silloin kun Nukku-Matti ei kerkiä tulla heittelemään sepeliä silmille ja ladulle mäen jälkeiseen kohtaan, heti kurvin kohdalle, on syytä ottaa tupluurit heti kun pääsee rötköttämään. Tämä ei luonnollisesti välttämättä onnistu jos on jotain perhettä ja sen sellaista, mutta jos ei ole, niin pitää antaa palaa. Päiväunet ovat tällöin tärkeä asia, muttei sellainen elämän keskeinen juttu kuitenkaan. Elämässä on nimittäin tärkeää mennä paikkoihin viettämään aikaa tuttujen ihmisten kanssa. Yksin ei pidä mennä, sillä sellainen on surullista ja tontoa. Sillä ei oikeastaan ole niin suurta merkitystä, ovatko paikat lähellä vai kaukana, on ehkä tavallaan järkevää etsiä näitä kiintoisia paikkoja lähempää, sillä kauas matkustaminen vie kauan ja yleensä kustantaa enemmän. 

Päiväsaikaan tai alkuillasta tirsamaahan mennessä on syytä pitää huolta siitä, ettei tee tätä sängyssä, vaan sohvalla, muutoin tulee yömörkö. Sohvalla nukkuminen on sopivan syntinen nautinto esikeskiluokkaista light-hedonismia harrastavalle vempulalle. Toinen tärkeä juttu on peitto, sillä ilman peittoa nukkuminen on sairasta. Tätä tarkoitusta varten asunnossa on aina syytä olla viltti tai kaksi. 

Kuvassa olohuoneen sohvan käsinojalla sijaitseva vilttini, taisin saada sen aikanaan meidän muorilta. Viltti on vähän kovempi versio, mutta toisaalta se ei nukkaannu ja mene rähjäiseksi yhtä helposti kuin sellainen villaviltti menisi. Viltti on siinä määrin kova, että sillä voi torjua kolmen metrin etäisyydeltä ammutun haulikonlaukauksen, ilman että tulee paitaan hauleista inhottavia reikiä. Tälläinen ei-liian-mukava viltti on jollain lailla hyvä, päiväunet eivät saa tuntua yhtä hyvältä kuin yöunet sängyssä. 

Kuvassa toinen vilttini, joka on fleeceä ja sijaitsee toisen kammarini sohvan käsinojalla. Ostin viltin heräteostoksena, koska se oli halpa. Saatoin olla päätöstä tehdessäni seitinohuessa, mutta tästä en ole täysin varma. Ostosten tekeminen on muuten pikkuhiprakassa paljon helpompaa ja nopeampaa kuin muuten, ainoana vinkkinä sanoisin että vaatehankintoja ei kannata silloin ihan hirveästi tehdä, nimimerkillä "Ei näissä housuissa näyttänyt silloin olevan 70-luvun John Travolta-lahkeita". Onneksi oli halvat housut, ja kun lahkeita kavensi metrillä, niistä tuli oikein hyvät muutenkin.

Viltin omistamiseen on oikeastaan kolme hyvää syytä: päiväunet, sisustukselliset syyt sekä se, että vilttiä voi käyttää varapeittona, jos jotain jamppoja tulee kylään. Kömövieraat kannattaa ensisijaisesti yrittää jallittaa nukkumaan samaan sänkyyn, siinä voi vaikka valehdella että varavuode on paskana, tai jotain. Tätä ei kannata kuitenkaan soveltaa ihan kaikille, eikä muutenkaan kananta toimia kuin ihmishirviö ihan liian usein, ihmiset nimittäin saattavat juoruta. Ajoittaiset peliliikkeet kylläkin suvaitaan, ne tavallaan kuuluvat humpan juoneen.