Uimahousut

Uiminen, tuo harraste, jota ihmistä kehityksessä edeltäneet ölliäiset harjoittivat päivästä päivään, ihan vaan, koska elivät vedessä. Nykyihminen ui lähinnä hyvikseen, paitsi ne veijarit, jotka ovat tehneet siitä ammatin, kuten ne turistien iloksi korkeilta kallionkielekkeiltä mereen loikkivat kerubit tai sitten helmensukeltajat. Uidessa ihmisestä näkyy aika paljon ihoa, mutta liikaa ei sovi näyttää, ellei sitten ole ihan munasillaan jossain nudistirannalla, missä uiminen ei kait ole se juttu, vaan pikemminkin se juttu on ilmeisesti se, että vaatteet ei ole ihan oma juttu. En tiedä, kun en harrastele. En kuitenkaan tuomitse, kun ei se ole minun asiani tuomita tälläisiä asioita, vaikka kaikkea muuta tuomitsenkin.

Humpan juoni on se, että uimahousut ne olla pitää. Itse suosin joko uimashortseja tai sitten lahkeellisia malleja, samoin kuin alushousuissa. Lahkeet on hyvät, lahkeet vähentää vedenvastusta, koska osa reisikarvoista jää lahkeet alle. Tästä ei varmaan ole aidosti yhtä suurta apua uimisessa kuin itse uimataidosta, mutta jos on teknisesti yhtä lahjaton uimari kuin minä, kaikki hyöty on otettava irti.

Omistan useammat uimahousut, tämä johtuu siitä että tunnun tasaisesti unohtavan pakata uimahousut matkaan, kun menen paikkohin joissa on mahdollista uida, ja sitten eikun ostamaan uudet. Yleensä ostan tahallani aivan törkeännäköistä mallia olevat kappaleet, sillä se on vähän kuin tavaramerkkini. Jos muistan ottaa uimahousut mukaan, otan kyllä ne paremmat, mutta hätäuimahousuissa ei pidä tuijottaa mallia liikaa, vaan halvimmat ja rumimmat käy. Pääasia että on lahkeet.

Kuvassa ykkösvalintani omista uimahousuistani. Vasemmanpuoleisia uimashortseja voin Tauskin hengessä pitää vielä kymmenisen vuotta, sitten alan olla liian vanha kyseiseen kuosiin. Jossain vaiheessa on hyvä osata myöntää oma ikääntymisensä varsinkin itselleen, uimashortseissa käyttäjän vasemmalla puolella roikkuva ketju ei nimittäin ole ikämiesten juttu. Epätoivoinen nuoruuteen takertuminen ei vetoa kömöihin, ei ainakaan silloin jos epätoivo haisee yhtään läpi. Oikeanpuoleiset uimahousukangasta olevat uimahousut ovat lähinnä uimahallikäyttöä varten ja rantsuun, jos ottaa aurinkoa. Ne ovat ihan hyvät, niitä kehtaa käyttää julkisesti.

Kuvassa kakkosuimahousuni, joita voi käyttää joskus, mutta mielummin noita edeltäneitä malleja kuitenkin. Vasemmanpuolimmaiset ostin muistaakseni joskus opiskeluaikoina, kun tarvitsin uimahousuja (Yllätys!). Oikeanpuoleiset ostin kylpylästä, kun olin taidokkaasti unohtanut ottaa uimahousut mukaan kylpyläreissulle. Ajavat asiansa, ei muuta. 

Kuvassa uimahousujen omega-mallit, hankittu kaupasta reissulla etelänaapuriin, kun tuli kiire hommata uimahousut ja ei ollut halukkuutta maksaa niistä juuri mitään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siksi hankkia nämä siniraitaiset hirvitykset, jotka huolehtivat siveellisen uimanautinnon lisäksi siitä, että naisihmiset eivät tule häiritsemään kesken kroolin. Yleensä vetelen rintaa pelkillä käsillä, jalkojen huljutessa perässä. Aivan turhat kapistukset puljatessa.

Uusia uimahousuja ei tule yleensä hankittua ihan hirveän usein ihan tositarkoituksella, koska ne eivät ihan hirveästi kulu (paitsi helmensukeltajilla ja random-rantapojilla), kun ei niitä yleensä ihan ylenmääräisesti käytetä. Tästä syystä on hyvä olla muutamat ylimääräiset, jotta on vaihtoehtoja. Vaikka sitten niitä hätäpäissään reissussa hankittua susirumia kömönkarkoittajia.