Kosteatilojen naulakot

Humpan juoni on se, että aina ei jaksa, kerkeä, eikä osaa. Tältä pohjalta aloitan tämänkertaisen sisustuselementtikirjoitukseni, jossa käsitellään viime aikoina kaikkien huulilla ollutta asiaa, eli WC- ja kylpyhuonetilojen naulakkoja. Lähtökohtaisesti tärkeämpi naulakko näistä on tietenkin WC:n käsipyyhenaulakko, sillä useampi vieras asioi todennäköisesti WC:ssä, kuin kylpyhuonetiloissa. Toinen juttu on siinä, että vaikka sellainen kivannäköinen käsipyyhenaulakko on kiva, niin oikeasti silläkään ei ole kovin suurta merkitystä, jos ei vaan ole jaksanut/viitsinyt/ehtinyt/osannut hommata paikkaan soveltuvampaa naulakkohässäkkää. 

Pohjimmiltaan on hyvä huomioida, että normaali ihminen ei ryhdy tekemään inventaaria käydessään kyläreissulla hotelli helpotuksessa. Ainakaan minä en tee niin, totuuden nimissä en ole kyllä kysellyt keltään muulta, onko heillä tapana toimia näin. Joka tapauksessa, kylässä ei käydä vessassa huvikseen. Kun tunti sitten nautittu hapansilakka rupeaa raivaamaan tietään alakautta elimistöstä ulos tahdilla muy rapido, siinä ei paljoa ympärille katsella, kun aivojen keskittynen on täysin muualla kuin sisustuksen pohdinnassa. Jahka suoritus on valmis, niin ainoa mikä kiinnostaa on se, että seinässä on naulakko, siinä on käsipyyhe ja ei enää ikinä hapansilakkaa.

Omat naulakkoni ovat rumia ja rikki. Olen kuitenkin harvinaisen osaamaton päättämään, millaiset naulakot WC:ssä ja kylpyhuoneessa pitäisi olla, joten nykyisillä mennään. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, etten ole oikein ajatellut asiaa, kun tapana on välillä ottaa asiat annettuina. Ruma naulakko toteuttaa kuitenkin sen naulakon funktion, eli siihen voi ripustaa juttuja.

Kuvassa WC:ni käsipyyhenaulakko, muovinen, ruma ja yksi naula puuttuu. Todennäköisesti se on irronnut, kun joku asunnon aiemmista asukkaista on taistellut WC-tiloissa eksoottista salamurhaajaa vastaan (mikä selittäisi myös kirveenjäljet eteisen lattiassa), tai voihan tuo olla vääntynyt irti astetta rankempien lemmenleikkien seurauksena (asentona ilmeisesti joku muu kuin perinteinen Sivu-Lothar). On miten on, niin uusi naulakko tuohon pitäisi hommata, pitänee konsulteerata asian suhteen jotakuta ripustamisgurua, jonka löytämiseksi pitää ottaa puhelu ripustamisgurugurulle.

Kuvassa kylpyhuoneen naulakkoni, joka on mahdollisesti jopa WC:n naulakkoa rumempi ja enemmän paskana. Naulamäärä on kuitenkin vielä riittävä, kun ei täällä mitään suurperheitä asu muutenkaan. Jos joku kömö jossain vaiheessa kuvioihin, ja linjaa, että naulakko tulee hankkia, sekä kekkaisee vielä että millainen naulakko, niin se on siinä, en pistä hanttiin. Kaikessa muussa sen sijaan pistän, ihan vaan koska kuuluu tehdä niin ja kun olen muutenkin oppinut parisuhteessa toimimismallini koiralaumasta. 

Nyt on sanottu omista kosteatilojen naulakoista kaikki, mitä tarvitsee. Se, millainen naulakko sopii, riippuu aikalailla siitä, millainen tila on. Tämä tieto ei yllättäne ketään. Naulakkomateriaaleja on valittavina tolkuton määrä, perinteisemmät tyypit suosivat puunaulakkoja, 70-lukua diggaavat muovia, modernit veitikat metallia ja barbaarivalloittajat ihmisen luuta.