Ulkokampanjointipukeutumisen kova ydin

Vaalit ovat elämän parasta aikaa, näin ne sanovat. Ne sanovat kovasti muitakin asioita, mutta tässä ne ovat osaltaan oikeassa. Vaalien alla korostuu ihmisen jaksaminen ja kyky pitää yllä fasadia, vaikka kuinka vituttaisi. Täytyy ihailla niitä sankareita, joilla pokka kestää loppumetreille asti. Henkilökohtaisten ambitioiden yhdistäminen siihen, että ei saa näyttää pyrkyriltä, ei ole ihan helppo nakki. Kulisseissa pelataan ajoittain enemmän ja vähemmän pikkusikaa, mikä on sinällään tontoa, koska listallehan niitä ääniä varsinaisesti kerätään. Tolta pois ei tosiaankaan ole mulle enemmän, ellei sitten puhuta toisen listan ehdokkaasta. Äänien hakeminen toista haukkumalla on kuitenkin kokonaisuudessaan tontoa, teki sen sitten julkisesti tahi sordiino päällä.

Poliittisena vempulana tulee kierrettyä vaalikenttiä, vaikka en olekaan ehdolla. Mikäli olisin itse ehdolla, räjäyttäisin luonnollisesti pankin, ainakin kampanjoinnin suhteen: vaalitapahtumissa olisi ihmistykinkuulaa, ristipissan SM-kilpailut sekä tunnin pituisia humalaisia monologeja ekasta kerrasta. Baaritapahtumien jälkeen laitettaisiin all in ja tartuttaisiin hetkeen, niinkuin viimeistä päivää eläessä. Jos sillä ei tulisi ääniä, niin ei sitten millään. Koko kampanjoinnin ideahan on luoda luottamusta siihen, että ehdokas kykenee edustamaan äänestäjiään tilanteesta riippumatta. Vaalilupaukset ovat sinänsä vähän hassuja, sillä tilanteet elävät, eikä kattavaa lupausta kaikista tekemisistä voi yksinkertaisesti tehdä, ellei halua sitten antaa Raamatun pituista vaalilupausta. Oma vaaliaseeni olisi inhimillisyys, sillä erehtyminen on juuri sitä puhtaimmillaan. Omissa tössimisissäni näkyy inhorealistisimmillaan koko ihmiselämän kirjo.

Vaalikentillä keskeistä on pukeutuminen, pitää tunnustaa väriä ja näyttää, että tässä ollaan samaa joukkuetta. Omalla kohdallani tämä tapahtuu vaalikaulaliinan ja pinssin avulla, yleensä mukana on kanssa puolueen joku laukku tai vastaava. Välillä pidän myös spontaanisti palopuheita ja huutelen aatteellisia iskulauseita. Leuto talvi mahdollistaa inhimillisen pukeutumisen ja sen ansiosta tapahtuman jälkeen ei tarvitse amputoida varpaita katkaisupihdeillä kotona.

Kuvassa vaalipukeutumiseni kovin ydin näissä vaaleissa, keskeisin kampanjavaatetuskappale on luonnollisesti puolueen hieno kaulaliina. Kengät ovat kieltämättä turhan kevyet vaalikentille, mutta koska alaselkäni iskee rankasti juntturaan jo puolen tunnin paikallaan seisomisesta, kylmyys ei kerkeä iskeä varpaisiin täydellä voimalla. Villakangastakki menee suhteellisen pitkään, sitä voi topata laittamalla enemmän vaatetta alle ja voitelemalla kehonsa kuutinrasvalla. Jos on oikeasti kylmä, vedän niskaani kokoa liian suuren toppatakkini. Ostin sen, kun se oli helkkarinmoisessa alennuksessa ja oikea koko oli loppu. 

Aina silloin, kun vaalihommat rupeaa ahdistamaan, pitää miettiä vaalipäivämäärää, ja sitä kuinka jälkeen se projekti on saatu päätökseen. Elossa näistä on ennenkin selvitty ja useimmat vaalit ovat kuitenkin vain neljän vuoden välein. Se on pitkä aika se, siinä kerkiää aloittamaan ja sössimään ainakin kaksi parisuhdetta ja yleensä näitä kömöjä ei ole savun hälvettyä edes tuttavina. C'est la vie. Hätäisempi kaveri ei kerkiä tuossa ajassa edes suhteeseen asti.