On taito sinällään osata pukeutua siististi, muttei liian siististi. Itsehän en asiasta varsinaisesti kovin paljon tiedä, mutta tämä antaa sitäkin suuremman syyn kirjoittaa asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä, mikä voi myös olla vinkunaa keuhkoissa tai joissain muissa rintakehän alaisissa elimissä, joille vain lääkärit osaavat antaa nimen. Vetelen joka tapauksessa hyvin usein semisiististi rennommat smart casualit päällä pitkin Suomen maakuntia, osaltaan koska pitää, osaltaan koska voin.
Minulle normaali perussiisti vaatetus tarkoittaa farkkuja, kauluspaitaa ja pikkutakkia. Ravattia pidän joskus kun tuntuu siltä. Tällä hetkellä oma ravatti-itsetuntoni on aika heikko, joten paljaalla kaulalla edetään. Edellämainitulla vaatetuksella voi huoletta pyöriä ministereiden ja kanistereiden matkassa, sekä viedä kömöjä syömään tai tanssimaan, jostain kumman syystä ei niitä kyllä edellämainituista riiaustoimenpiteistä huolimatta kovin usein vierestään löydä aamulla. Vika lienee ruoassa ja tanssiaskeleissa, jotka eivät kieltämättä usein osu kohdilleen, vaikka kutsunkin itseäni ajoittain mielessäni John Travoltaksi.
Rennommassa smart casual-jutussa farkut on hyvä olla sellaiset vähän paremmat versiot, ei kuitenkaan mitkään satasen byysat, koska olen vakaasti sitä mieltä että vain idiootti maksaa sellaista hintaa jostain denim-kankaasta, joka ei kuitenkaan kestä sen kummempaa käyttöä, maksoi se satasen tai kolmekymppiä. Naisten kohdalla en sano asiasta mitään, kun en oikeasti tiedä farkkujen hinnoittelusta, enkä nyt ylipäänsä mistään muustakaan.
Kuvassa joku äijä rennot smart casualit päällänsä, vaikka pää ei näy, annan juhlallisen vakuutuksen siitä, että tukka on hyvin, ja kuten kuvasta selviää, myös kello näkyy. Pikkutakin vasemmalla puolella kauluksessa on pinssi, kuten kuuluu olla. Farkut ovat tällä kertaa kapeampaa mallia, yleensä moinen ei kuulu tapoihin, mutta kerta kiellon päälle, ja kaikkea muuta sellaista. Kauluspaita on aatteenvärinen toimintapaita, kyseistä väriä kannattaa suosia varsinkin aatteissa ja autoissa. Menee se kauluspaidoissakin, farkuissa se ei minusta oikein mene, ja minähän olen ylin taho sanomaan että se on passe ranskalaisittain heittomerkillisellä e:llä, onhan minulla pukeutumisblogi.
Kuka hyvänsä voi olla pukumies, kun vaan laittaa puvun päällensä. Jos on aina pukumies, millä siitä enää nostaa tasoa ylöspäin? Tämän vuoksi ei ehkä kannata mennä pukeutumisen suhteen all-in normaaleissa, siistiä pukeutumista vaativissa tilanteissa. Tai sitten kannattaa. Pitänee kysellä tutuilta pukumiehiltä, onko heidän kömötilanteensa tai työtilanteensa ylipäänsä allekirjoittaneen omaa parempi tai ovatko he onnellisempia, ja jos ovat, johtuneeko asia allekirjoittaneen luokattomasta pukeutumisesta? Pidän todennäköisesti tästä huolimatta rennomman smart casualin lippua korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti