lauantai 4. lokakuuta 2014

Vesiklosetti

Otsikon hienostelevasta nimestä huolimatta, tämänkertainen kirjoitus ei tule olemaan kovinkaan hienosteleva, sillä tällä kertaa käsitellään suomeksi paskahuussia. Huussi on kodin sydän. Näytä minulle ihmisen vessa, niin kerron millainen ihminen on kyseessä. Tästä syystä olen pyrkinyt pitämään oman WC:ni kohtuullisen siistinä ja koruttomana, mutta kuitenkin sellaisena, että siinä on muutama huomion kiinnittävä yksityiskohta. WC:n koruttomuus ei tosiaankaan johdu siitä, että en ole laiskuuttani, saamattomuuttani ja sisustuksellista osaamattomuuttani saanut aikaiseksi hommattua sinne mitään. Kyseessä on kuitenkin se huone, jossa tehdään tarpeet, herra paratkoon.

Miehen vessan kuuluu näyttää normaalilta, siellä ei kuulu olla mitään erikoista, sillä erikoisuudet vessassa ovat miehisyyden vastaisia. Perusasiossa pysyminen on hyvä. Luonnollisesti on täysin eri asia, jos taloudessa asustaa myös kömö, sillä silloin WC on sisustuksellisesti muiden asunnon huoneiden tavoin menetettyjen mahdollisuuksien tyyssija. Toisaalta on miehenä vessaa ei kuulu kummemmin sisustaa, asia on aika se ja sama.

Kuvassa WC ovelta kuvattuna, alareunassa pikkuroskis, jollainen kuuluu olla joka vessassa, aivan kuten viikset yli viisikymppisellä miehellä. Minulla on aina kaksi käsipyyhettä roikkumassa, koska niitä kuuluu olla vähintään kaksi, vaikka asuisikin yksin. En aio selventää tätä. Nyt vuorossa ovat siniset pyyhkeet, minulla on myös keltaiset, sekä sellaiset kuvalliset. Käsipyyhkeitä ei pidä ostaa itse, vaan ne saadaan aina joltakulta lahjaksi. Aina joku kuitenkin hankkii käsipyyhkeitä, mikä on hyvä, koska niitä ei voi ostaa itse. Lavuaarin päällä on kotimaisittain mustikanmakuista käsisaippuaa, sekä käsidesiä, jos iskee joku tautiepidemia.

Kuvassa WC toisesta suunnasta ovelta kuvattuna. Vessassa on puupanelointi joka puolella, mistä minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista näkemystä. Vaaleansiniset kaakelit seinällä ovat ehkä hieman tylsät, mutta kaikki asiat eivät vaan voi olla räiskyviä. WC-kalusteet ovat aika normaalit WC-kalusteet, kait. Jokaisella varteenotettavalla bachelor-miehellä on naiskalenteri jossakin, itse olen sijoittanut sellaisen huussiin. Omassa kalenterissani rouvat ovat hieman varttuneempia ja eivät yhtään minun tyyppiäni, mutta naiskalenteri on kuitenkin naiskalenteri. Naiskalenteri seinällä tekee henkisesti keskenkasvuisen jolpin, tai sitten pahan pojan. Kömöt salaa tykkäävät niin henkisesti ei-niin-varttuneista Peter Paneista kuin pahoista pojistakin, vaikka julkisesti naiskalentereita paheksuvatkin. 

Kuvassa pöntön yläpuolella oleva kaappi, josta olen tehnyt lääke- ja hajustekaapin. Kaapin päällä on nenäliinoja, sillä ne liittyvät luontevasti sairastumiseen ja lääkkeisiin. Joku koripalloilijan pituinen voisi ehkä kolauttaa istuessaan pään kaappiin, mutta kaltaiseni Nick-Nack ei. Kaappi on vessanseinäkaapiksi aika iso, mikä on sinänsä ihan hyvä, sinne mahtuisi tarvittaessa vaikka antiikin kreikkalainen torsopatsas, siis hyvinkin raajoista typistetty sellainen.

WC: sisustukselliset elementit kiteytettynä ovat pelkistetty ilme, kalustukselliset perusasiat ja siisteys. WC:n ei tarvitse olla niin siisti, että siellä voi syödä, sillä ajatus vessassa syömisestä on kuvottava, kun huoneen funktio on aivan toinen. Muutoin vessassa olisi tilaa jääkaapille ja pienelle pöydälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti