maanantai 27. lokakuuta 2014

Seniorineuleet

Kylmät säät pakottavat ihmisen pukeutumaan lämpimämmin, mutta ihan joka päivä ei jaksa eikä pysty panostamaan, vaan on vetäistävä jotain sellaista, mikä saa nuorenkin ihmisen muistuttamaan tyylillisesti rasiin kaadettua puuta. Huono maku ja laiskuus ovat luonnollisesti käännettävissä myös hyödyksi, sillä tyylitön pukeutuminen voi merkitä itsevarmuutta (on niin itsevarma, ettei välitä paskaakaan mitä on laittanut päälleen), voi saada ihmisen näyttämään vanhemmalta (mikä on kiistaton vetovoimatekijä, jos haluaa vedota kömöihin jotka pitävät sedistä) tai voi vedota hoivaviettiin (kömö tulkitsee rumat rytkyt osaamattomuudeksi pukeutua, mutta osaltaan myös tuntuu sympatiaa ja näkee piilevän potentiaalin, jos vaan pääsee itse hoitamaan puvustamisen). Näin ollen asioiden tekeminen väärin, voi olla samaan aikaan asioiden tekemistä oikein. Kysymys on perspektiivistä ja siitä, ettei pidä olla pessimistinen tissiposki.

Kutsuttakoon näitä ajoittain käyttämiäni neuleita seniorineuleiksi, koska yksikään nuori tai nuorekas ei niitä päälleen laittaisi. En ihan tarkkaan edes muista, olenko itse edes hankkinut kyseisiä vaatekappaleita itselleni, vai mistä ne ovat kaappiini kulkeutuneet. Vaatteilla on välillä tapana tehdä niin. Seniorineuleissa on vetskari keskellä, ja niitä onkin parempi käyttää vetskari auki, sillä näin vaatetusta voi vähän pelastaa pukemalla alle vähän paremman T-paidan ja äärimmäisessä hädässä seniorineule lähtee päältä kuin hauki rannasta.

Lähtökohtaisesti en käytä seniorinuoletta, jos uskon törmääväni yhtään keneenkään, vahinkoja toki sattuu ja aina ei jaksa kiinnostaa. Kotona norkoillessa tai toimistopäivänä seniorineule on hyvä ratkaisu, paitsi jos on töissä sellaisessa toimistossa jossa on muitakin ihmisiä, ja varsinkin jos ne ihmiset ovat sellaisia, joiden silmissä ei halua näyttää kaikkien peräkammaripoikien kultaiselta vasikalta (jos kielikuva ja mielikuva ei aukea, kts. Vanha Testamentti).
Kuvassa omistamani seniorineuleet petaamattomalla sängylläni, taustalla vihreän aluslakanan kanssa yhteensopimattomat pussilakanat sekä helvetin ruma runkopatjasänky. Vasemmanpuoleinen mustan neuleen reunoja reunustaa paksu pötkyläresori. Oikeanpuoleinen vaaleanruskea neule roikkuu päälle puettuna velttona kuin olkapäille heitetty viikon mädännyt ruumis. Neuleet ovat kuitenkin mukavat päällä, suojaavat kylmältä ja mikä parasta, ne saa äkkiä pois päältä, jos ihmisiä ilmaantuu äkisti paikalle. Molemmilla neuleilla saa helposti viisi vuotta lisää ikää ja helpot säälipisteet huonosta yrityksestä.

Sellainen ihminen, jolla on kaapissaan vain hyviä vaatekappaleita on loco tai vähintään ainakin tonto. Yleisesti ottaen elämää kannattaa elää sillä asenteella, että paras on vain kyllin hyvää; tämä ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa ylisuorittamista. Huonojen vaatteiden olemassaolo korostaa hyvien vaatteiden hyvyyttä. Jos pukeutuu aina hyvin, siitä tulee normi ja normista on siinä vaiheessa enää vaikea pistää paremmaksi. Jos pitää siis valita hyvän tasalaatuisuuden ja sen välillä että taso vaihtelee, mutta ei mene räkälukemiin ja pompsahtaa aina välillä pilviin, kannattaa valita jälkimmäinen, sillä se ainakin erottuu jollain lailla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti