sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Paita vaan

Elämästä suurin osa on arkea, siis sitä aikaa kun meininki ei ole kuin moukarihäkissä. Kun minulla on toimistopäivä, jolloin en ole tapaamassa ketään, pukeudun äärimmäisen arkisesti, kun ei siitä pynttäytymisestä hyötyisi millään lailla, menisi vaan aikaa. Arkinen on arkena hyvä. Jos taas on ihmisten tapaamista tiedossa, laitan yleensä Ranskan hovin tyyliä (siis Ludwig XIV:n aikaisen hovin, ei niiden mestattujen jälkeläisten) jäljittelevän asun, jossa on röyhelökaulukset ja -hihansuut. Kärpännahkaviitan olen korvannut kotimaisittain supiturkilla, jota käytän siis vain talvella.

Normaalisti olen kuitenkin siis farkut ja collegepaita tai huppari päällä toimistolla. Saatan olla myös T-paitasiltaan sisätiloissa, sillä opiskeluaikaan totuin kulkemaan talvellakin sisällä ilman pitkähihaista paitaa ja siksi siedän vielä nykyisinkin kylmyyttä kohtuullisen hyvin ja minulle tulee helposti kuuma jos vaatetta on enemmän. Kylmyydensietokykyni johtunee siitä että minulla on glykolia veren tilalla ja olen muutenkin tumma ja tulinen, varsinainen Pohjolan latino.

Tavallisesti arkena käyttämäni collegepaita on hyvin tavallinen, jopa siinä määrin tavallinen, että se ei lupaa mitään. Kun paita ei lupaa mitään, joudun itse lupailemaan aina välillä kömöille vieväni heidät vaikka kuuhun asti, mikä on sinällään järjetöntä, sillä minulla ei ole kulkuvälinettä jolla pääsisi kulkemaan niin pitkää matkaa ja lisäksi kuussa ei ole happea, puhumattakaan avaruudessa olevasta säteilystä, joka tuskin tekee hyvää iholle. Tonto ei ole kuitenkaan se, joka tietoisesti lupailee älyttömiä, vaan se joka uskoo höpöhöpöjuttuihin.
Kuvassa ihan vaan tavallinen paita, collegepaidaksi ne kait tuollaisia kutsuvat. Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä paita on kaappiini kulkeutunut. Paidassa on tekstiä, mistä ei saa oikein mitään selvää, mikä on kait ihan hyväkin, koska siinä saatetaan haukkua paitaa käyttävää henkilöä tontoksi. Paidassa on lisäksi kuva jostain random-autosta sekä todella hämäristä tyypeistä, jotka ovat varmaan jotain huumekauppiaita tai terroristeja, kun kasvot ovat näkymättömissä. Ota nyt tuosta sitten selvää. Paita on kuitenkin hyväntuntuinen päällä, kolisee kuin keilahallilla. Kömöt tuskin tykkää, mutta vaikea ei-tykätä sellaista, mitä ei koskaan näe.

Arkivaatteista ei todellakaan kannata välttämättä huudella julkisesti, ellei sitten arki lähentele sitä moukarihäkkimeininkiä tai jos pitää jotenkin muutenkin olla aina hienosti pukeutunut. Vaikka parempia vaatteita on välillä mukava pitää päällä, on myös siunaus kun voi olla välillä rennommin liikenteessä, sillä kauluspaitojen jatkuva silittäminen on työlästä ja nihkeää, kuin loputtomilla ensitreffeillä käyminen. Treffailu sellaisen kanssa jota ei oikein tunne on muutenkin aika painajaismaista, ainakin ne sanoo näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti