Retroradio

Jokainen koti tarvitsee tietyn määrän elektroniikkaa, mutta ei liikaa, sillä liian elektroniikan haaliminen on tontoa. Elektroniikka näet vanhenee ja menettää arvonsa äkkiä teknologian kehittymisen myötä, ja siten hankittu varallisuus menee haaskuuseen. Sama arvon aleneminen koskee myös elektroniikkaa siitä saatavan hyödyn muodossa, sillä elektroniikka, kuten moni muukin asia menettää merkityksensä jahka sen on saanut haltuunsa. Tavoittelu on lähes aina mielekkäämpää kuin omistaminen, matka on päämäärää tärkeämpi. Kömöjuttujen suhteen asian ei kuuluisi olla näin, sillä ihmistä ei voi omistaa.

Omalle kohdallani kävi klassinen tavoittelu-saaminen-ilmiö vast'ikään, kun mielen perukoilla heräsi vastustamaton mielihalu kuunnella radiota kotona ja netin kautta toteutettuna se ei vaan ole sama asia. Heräsi siis tarve hankkia radio. Aiemman teknologianvihausselostukseni pohjalta kovinkaan moderni radio ei tullut kyseeseen, vaan yksinkertaisella mallilla eteneminen oli käytännössä ainoa mahdollinen vaihtoehto. Ihan halvinta ei viitsinyt ostaa ja designpaskasta maksaminen se vasta tontoa touhua onkin; mikäli merkki kustantaa enemmän kuin hyödykkeestä saadun hyödyn määrä, kannattanee jättää ostamatta.

Soveltuvan radiomallin piti siis olla teknologialtaan vanhanaikainen ja siten myöskään vanhanaikainen ulkonäkö ei ollut huono ajatus. Vaikka raha ei yleisesti ottaen ole este, vaan käyttövoima, myöskään kovin kalliin radion ostaminen ei tullut kyseeseen, sillä se olisi ollut, yllätys yllätys, tontoa. Suoraan sanottuna ostin halvan paskan, joka näyttää kuitenkin ihan kivalta, ainakin minusta. Jos joskus käy flaksi ja tulee kömöjä kylään, voin aina jemmata radion viskaamalla sen parvekkeelta.

Kuvassa retroradioni, joka on siis kuitenkin uusi. Kanavan haku toimii vanhanaikaisesti manuaalisesti, mikä on oikeastaan ihan hyvä, kun en jaksa kuitenkaan vaihdella niitä. Toisekseen digitaaliset kanavanhaut ovat yleensä hitaampia. Hitaus on huono. Miinuksena kanavahaussa on se, että taajuutta on vaikea säätää niin tarkasti, että radiota kuunnellessa ei kuuluisi kohinaa. Vanhentuneen, huokean elektroniikan hankkiminen on hyvä idea, sillä sellainen mikä on jo menettänyt arvonsa, ei voi sitä enää menettää.

Retroradion tyylillisestä yhteensopivuudesta asunnon muun kaluston kanssa en ole tosiaankaan varma, sillä minulla on ymmärrystä tuollaisten asioiden suhteen suurin piirtein saman verran kuin kaiken tyylillisen miettimisen mielellään ulkoistavalla mieshenkilöllä voi kuvitellakaan olevan. Tämähän on sinällään aivan se ja sama, kunhan radio kuuluu tarvittaessa, eli sen puolisen tuntia arkiaamuina, kun istun keittiön pöydän ääressä.