Ihmisen arki on monesti aika tavanomaista ja yllätyksetöntä, paitsi tietysti jos on ammattimainen sellunkeittäjä, jolloin jokainen päivä pidetään Suomen rattaita pyörimässä. Kunnollinen arki ei onnistu ilman tiettyä esineistöä, joiden hyödyllisyyttä ei tule välttämättä arvostettua tarpeeksi, kun niitä käyttää kaiken aikaa. Tästä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, sillä ne ovat vain esineitä, ja esineitä, ja esineitä ei kiinnosta, välitetäänkö niistä. Sen sijaan vanhoja pakanajumalia kiinnostaa, ja tästä syystä on vain järkevää antaa vähintään viikoittain makoisa tuliuhri Moolokille, josta pieni siivu kannattaa uhrata myös Mardukille, koska muuten Marduk on möksmöks.
Alustuksessa mainittua esineistöä on varmasti monenmoista, mutta meinasin tässä käsitellä vähän haarukoita ja noita, joita myös vilskeeksi ravintolakielessä kutsutaan. Aterimet ovat sellaisia käyttöesineitä, että niitä ei ihan äkkiä uusita. Humpan juoni on monesti myös se, että miesihmisen aterimet ovat eksyneet laatikkoon ihan jonkun muun toimesta, kuin hänen itsensä. Pihi-Mikko nostaa aina päätään, kun katsoo vähänkin laadukkaampaa ruokailuvälineistöjä, paitsi kristallisia viinilaseja, mistä syystä epäilen että Pihi-Mikolla on raaka alkoholiongelma, mikä johtaa pihtailuun kaikesta muusta, ja vilskeiden kohdalla tämä on ihan loogista, kun alkoholi nousee paremmin päähän tyhjällä vatsalla. Todennäköisesti kyseinen kaveri myös nuolee autojen pakoputkia aamupalaksi.
Aterinmerkkejä on varmaan vaikka kuinka paljon, ja kun en jaksa uskoa että ketään paitsi ravintolaihmisiä ne sen suuremmin kiinnostaa, sellaiset perushyvät, kotimaiset vilskeet ovat hyvät. Ne kestää myös perillisille, ja kun niiden tasearvo kerkiää kuitenkin tippua vuosien saatossa, verottaja ei vie kuin pikkulusikat omana siivunaan, jos niillä selkärangattomilla hampuuseilla ei ole varaa maksaa asianmukaisia viranomaismaksuja.
Kuvassa parempi haarukastoni, Hackmanin Savonia-sarjaa. Savonia on perus, Savonia on hyvä. Ne tuovat Suomen maakunnista mieleen Savon, joista pohjoisversio on se parempi, kun en eteläversiota oikein tunne. Aterimia on luonnollisesti useampia kuin vain nuo neljä kappaletta, on ihan oikeasti. Noilla kehtaa syödä ja ne kehtaa laittaa esille, jos on nahkoja vieraana ruokapöydässä. Ukot voi syödä jollain low life-jutuilla, vaikka sormilla.
Kuvassa paskempi haarukastoni, verrannollista paskuutta lisää se, että pikkulusikkaa lukuunottamatta kaikki aterimet ovat paskaisia. Peruskäytössä nämäkin palvelevat ihan kohtuullisen hyvin ja kun nämä olivat lahja muorilta, niitä ei hävitetä ikinä. Ne voi ottaa vaikka piknik-käyttöön, kun menee maakunnista Suomenlinnaan sekoilemaan punaviinipäissään, kunnon ollessa nakit ja muusi. Aterimet olivat ilmeisesti aiemmin venekäytössä, mikä on loistava tekosyy hankkia vene ja kapteenin hattu, koska veneellä saa kömöjä, ainakin jos on asianmukainen päähine.
Kätevä tapa hankkia parempi astiasto, on ylläpitää riittävän kauan kattavaa low life-astiastoa, jolloin tuttavat hommaavat lahjuksina jossain vaiheessa parempia tilalle. Jos taas ei halua olla toisten armossa kylpevä, elintasoa spurguava douchebag, on ehkä syytä investoida omaa rahaa aterimiin. Niissä ei ehkä tasearvo säily, mutta eiväthän ne muuten miksikään mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti