Vanha kunnon vaimonhakkaajapaita

Joskus miehen tulee osata pukeutua rennosti keveämmin ja mikäli käsivarret ovat jotakuinkin kunnossa, tähän tarkoitukseen soveltuu vaimonhakkaajapaita. Tälläinen paita sopii parhaiten kesällä rantakäyttöön mutta itse käytän vastaavia välillä myös talvella, vetääkseni huomion pois luonteeni vajavaisuuksista sekä saadakseni ulkonäköni vastaamaan rujojen juttujeni tasoa. Tässä auttaa toki myös ajoittaisten hetkien mielijohteista käsivarsiini suherretut halvat mustekuviot. Kun tottuu pukeutumaan kevyesti kesät talvet, alkaa hikoilemaan kuin sika jo pitkähihaisen paidan näkemisestä ja siksikin kykenen käyttämään vaimonhakkaajaa milloin vain. Paksummin pukeutuessani vetelenkin kainaloihini Triple Dry:ta ja talkkia kunnon kerroksen.

Vaimonhakkaaja on nimeään parempi vaate ja en oikeasti usko että vaimojaan hakkaavat miehet kyseisiin paitoihin pukeutuvat. Itse en hakkaa kuin päätäni välillä seinään, eikä ole vaimoa muutenkaan. Jos on ujo poika ja kaappiexhibitionisti, vaimonhakkaajaan voi pukeutua myös salaa, laittaen vaatteen vaikkapa kauluspaidan alle, ja tuntea olonsa piiloseksikkääksi. Tunnetta voi korostaa jättämällä kalsongitkin alta pois, en tosin suosittele moista talvella ettei kulkuset jäädy.

Kuvassa hihattomia paitojani, käytän vasemman puoleisen esimerkin mukaisia, olkapäät kunnolla paljastavia versioita, ollessani kunnolla exhibitionistisellä tuulella ja oikeanpuolimmaisen kaltaisia, vain kädet paljastavia paitoja, ollessani konservatiivisemmalla ja vähemmän metroseksuaalilla fiiliksellä liikenteessä. En ole varma tulkitaanko molempia paitoja varsinaisesti vaimonhakkaajiksi, mutta itse teen näin, muotitiedoton kun olen. Oikealla oleva paita on näköjään rytyssä kuin helvatti, mutta tämä ei haittaa, kun kukaan ei muutenkaan oleta minun silittelevän vaatteitani. Ylipäänsä olkapäät paljastavan vaimonhakkaajan koko saa olla vähintään yhtä numeroa liian pieni, jolloin rypyt siloittuvat paitaa käytettäessä.  Vaimonhakkaajan pitää tuntua päällä, siinä vaiheessa kun henki ei kulje kunnolla, aletaan olla oikeassa kokoluokassa.

Vaimonhakkaajassa saa olla väriä ja jotain printtejä, mutta liiallista räikeyttä tulee välttää jottei näytä pääsiäissaarelaiselta joulukoristeelta. Lököttävää koripallovaimonhakkaajaa en suosittele, kun roikkuvat vaatteet eivät ole in tällä vuosisadalla. Tiukka paita on hyvä, paitsi jos on kunnon järjestöröllykkä (mikä kielii hyvästä elintasosta. Suuri vatsa avustaa mm. sumopainissa ja lonkkaheitoissa). Tursuavia kainalokarvoja en suosittele hihattomuuden kanssa, nyt ei eletä 1970-luvun aikuisviihde-elokuvassa, vaan villillä ja karvattomalla 2010-luvulla.