tiistai 21. helmikuuta 2012

Eteistilaan soveltuva kattolamppu

Valtaisassa määrässä lukijapalautetta toivottiin minun keskittyvän enemmän pukeutumisaiheisiin, toisin sanoen siis muutama tyyppi sanoi pitävänsä pukeutumisteksteistäni enemmän kuin sisustusteksteistäni. Tästä suivaantuneena ja vankkumattomana oman linjani vetäjänä päätin sitten kirjoittaa lisää sisustusmateriaalia, tämän blogin agendana kun ei ole kaverien hankkiminen. Jos joku tosin tarjoutuu maksamaan tästä jotain, kirjoitan ihan mistä vaan ja rikon kyllä eettisiä arvoja, yleisiä normeja kuin myös luonnonlakejakin.

Eteisessä on hyvä olla valaistusta, jotta näkee laittaa oikeat kengät jalkaan. Jos tosin on sellaisia kavereita kuin minulla, kekkulissa laitetaan jalkaan juuri ne kaverin kengät, kuka sitä nyt vaivautuu muistamaan mitkä kalossit sitä jaloissa oli kylään tullessa. Eteisen lamppu ei voi olla liian suuri, koska se ei vaan voi olla liian suuri, kattokruunu nyt vaan näyttäisi eteisessä aika typerältä. Pitää olla siis riittävän pienikokoinen lamppu, missä kuitenkin on valotehoa riittävästi jotta näkee laittaa ne omat kengät jalkaan, mikä ei siis ole välttämätöntä jos on kekkulissa. Onneksi itselläni on toisten kengät laittavaa vempulaa pienemmät kengät, mikä siis kertoo siitä että olen fysiologisesti häntä pienempi tietystä paikkaa, nimittäin jalkateristä.

Kiertelemättä paras, eli eteisen lampuksi plafondi on hyvä. Plafondi on semmoinen litteähkö, laakea kattolamppu, jossa on suht' leveä kantaosa ja yleensä huurrelasi itse lampun edessä.
Kuvassa plafondini, mikä ei varsinaisesti ole ihan eteisessä, mutta lähellä sitä. Lamppu on vinossa, mikä johtuu siitä että sen  asensi  Reilu-Mikon Lamppuasennus Ky:n selkeästi ammattitaidoton turakainen. Asiasta on reklamoitu, mutta koska työsuorituksesta ei maksettu asentajalle, taitanee asia jäädä siihen. Muulla tavoin lamppu on kyllä hyvä, hoitaa funktionsa eli valaisee ja on nättikin kuin sika pienenä. Lampun kuparinvärinen reunus tuo mieleen Egeianmeren rannalla vilkuttavan, oliivipellolla ruskettuneen spartalaisneitokaisen, voi tosin olla että muille ei tule samoja mielleyhtymiä ja se on nyt maca-jauhon kohottama viriliteetti joka kirjoittelee.
Oma lamppuni on muuten loistava, mutta suurimpana ongelmana siinä on mielestäni herra/neiti/rouva kattolamppumuotoilijan suunnittelema, vaihteeksi liian pieni kantaosa, jonka alle eivät lampun sähköroippeet mahdu. Mikäli tapaan tätä henkilöä joskus kadulla, lyön kyselemättä, sen verran kirosanoja on päässyt asentamishommissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti