lauantai 4. helmikuuta 2012

Kylmien kelien takki ja pikkuvinkki ammattilaiselta

Suomessa on välillä kylmä kuin Lounais-Siperiassa ja tällöin tarvitaan rutkasti vaatetta päälle. Villakangastakin lisäksi minulla on kylmemmille keleille varattuna raskaampi talvitakki. Oma takkini on nähdäkseni aika normaali talvitakki, nk. "michelin-ukkotakkia" en suosittele, sillä vaikka se onkin lämmin, se näyttää hitusen pöljältä. Toisaalta jos on jo kömö hommattuna ja parisuhde muutenkin jo terminaalivaiheessa jossa on aika sama vaikkei peseytyisi viikkoon, voi ehkä michelininkin hommata. Itsehän peseydyn ainakin päivittäin ja saatan laittaa deodoranttiakin jos oikein hurjalle tuulelle satun. Tätä käy aika usein, kuumenen keskusteluissa nopeammin kuin induktioliesi, tosin myös viilenenkin lähes yhtä äkkiä.

Ulkotakissa on hyvä olla kokoa jotta alle mahtuu tarvittaessa pikkutakki tai jos on oikeasti niin kylmä että täytyy kerrospukeutua. Takin tulee olla perussiisti eikä kokoa saa kuitenkaan olla liiaksi, vaikka ulkovaatteiden feng shuilla ei ole ihan niin suurta merkitystä, voi olla sosiaalisten suhteiden kannalta haitallista jos näyttää kodittomalta itsensäpaljastajalta, tosin mitähän minä näistä tietäisin. 
Kuvassa ulkotakki, värinä kait joku tummanpunertava. Takki on hiukan iso, mutta tämä mahdollistaa tavaroiden kätkemisen sen alle, mikäli ikinä pääsee kleptomania tai äärimmäinen köyhyys yllättämään. Takki tuo minulle leveyttä lisää, mikä on hyvä koska se saattaa ehkä vedota pirkkoihin. Leveys vetoaa naisihmisen alkukantaisiin vaistoihin ja luo turvan tunnetta kun luulee että toinen kykenee puolustamaan vaikkapa sapelihammastiikerin hyökkäykseltä, tosiasiassahan teeskentelen itse astmakohtauksen ensimmäisen lyönnin vastaanotettuani. Takissa ei ole sen ihmeempää estetiikkaa, mutta se ajaa asiansa lämpimyyden suhteen ja toisaalta harvempi ihminen sitä sen ihmeemmältä näyttää ulkovaatteissa muutenkaan.
Omassa takissani on lisäksi huppu, mikä on aika kätevää pipon unohtuessa taskusta tai jos on pipo yksin ei riitä. Hupulliset vaatteet ovat ylipäänsä näpsäköitä, tosiasia joka täytyy vain tunnustaa, vaikka itse taistelin huppareiden käyttöä vastaan oman aikani, kun syystä tai toisesta pidin moista metroseksuaalisena (tässä ei ole minkäänlaista logiikkaa, enkä aio selventää asiaa yhtään sen enempää). Tällä hetkellä suosikkikotipaitanani on muutama vuosi sitten Bulgarian romanikaupustelijoilta hommattu aito piraattimerkkihuppari.

Koin tänään pyykkiä pestessäni ahaa-elämyksen ja päätin jakaa päivän yksinelävän miehen kodinhoitovinkin tässä samassa yhteydessä : Pyykkiä pestessä kannattaa laittaa surutta reilusti huuhteluainetta koneeseen. Pesun jälkeen voi sitten levitellä pyykit kuivumaan ympäri kämppää tai sijoittaa pyykinkuivaustelineen keskelle asuntoa. Näin saadaan aikaiseksi raikas tuoksu asuntoon joutumatta varsinaisesti siivoamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti