keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Oranssit pöytätabletit

Pöydät ovat asunnossa tärkeitä kapistuksia, ilman niitä istuttaisiin lattialla ja ryhdin puute tekisi kaikista kyttyräselkiä. Tästä olisi silkkaa hyötyä, mikäli näihin kyttyröihin olisi mahdollista varastoida vettä kuten kameleilla ja dromedaareilla, mutta kun ei voi, niin niitä on ihan turha silloin hankkia. Lisäksi Suomi on sen verran kylmä maa, ettei lisävettä yleensä tarvita. Aina voi särpiä suunkostuketta kurarapakosta. Allekirjoittaneella on normaalisti ikävä tapa varastoida pöydille random-asioita, siis sellaisia esineitä ja papereita, joita en viitsi laittaa laatikoihin, kun tarvin niitä mukamas kohta, vaikka en oikeasti tarvikaan. Joskus edellisessä elämässä kömöt nalkuttivat asiasta ja siistivät pöytiä sitä mukaa kun täytin niitä. Toisaalta ei ole hirveästi varaa syyttää nalkutuksesta, jos itse pilaa ihanan kodin tekemällä näkösälle roinakasoja. Niitä pitää oikeasti tehdä kaappeihin ja laatikoihin.

Pöytä ei voi kuitenkaan olla täysin ilman päällyksiä, sillä silloin se olisi alaston ja ankea, aivan kuten vaatteeton ihminen, paitsi tietysti jotkut. Pöydän voi vaatettaa pöytäliinalla, joiden muodolla ei kait ole merkitystä, tai mistä minä näistä tietäisin. Kaikki muut värit käyvät paitsi valkoinen, sillä se kerjää kahvitahraa itseensä. Valkoinen on sitä paitsi väri joka kuuluu lähinnä häihin, joiden kohdalla en tiedä koristustilpehööreistä, mutta itse tapahtumasta minulla on visioita. Mikäli itse olisin ikinä suunnittelemassa häiden ohjelmaa, kidnappausosiossa kaapattavalta osapuolelta leikattaisiin sormi irti joka puolituntinen, mikäli tehtäviä olisi vielä jäljellä. Suoritettaviin haasteisiin kuuluisi surmanajoa viritetyllä pappatunturilla, gladiaattoritaistelua karhua vastaan, jonglöörausta palavilla soihduilla sekä härkäjuoksua. Toisena vaihtoehtona on ystäväni lanseeraama sulhasen ryöstö Tallinnaan. Häät ovat kuitenkin morsiammen juhlaa, joten aivan se ja sama, onko se toinen kaveri siellä, vai onko se römpöttelemässä viikonlopun lahden toisella puolen. Samaa sukupuolta olevien parien kohdalla voi ryöstää sen, jonka kanssa on oletettavasti mukavampi juopotella.

Pöytäliinan lisäksi tai tilalla voi käyttää tablettia, siis sellaista jokaiselle istumapaikalle laitettua juttua. Oma tabletti on individualistinen juttu, mikä on vähän ajan henki, osaltaan ikävä kyllä. Koska tabletit ovat yleensä samanlaisia kaikilla istumapaikoilla, tämä luo me-henkeä. Tablettien kanssa on hyvä puoli helppo puhdistettavuus, joten pöydällä voi vaikka maalata taulua ulkomaaleilla, tai muita juttuja, jotka voitte itse täydentää mielikuvituksellanne. 

Kuvassa hankkimani oranssit pöytätabletit, jotka olivat täysin ex tempore-hankinta. Väriksi valitsin luonnollisesti oranssin, koska se on muotia. Muoti on hyvä, paitsi jos se on länsimaissa suunniteltua, mutta köyhissä oloissa ja palkkaorjuudessa tuotettua muotia. Pöydän keskellä on kynttilä romanttisia  hetkiä varten, joita ei välttämättä ikinä tule, mutta on se silti hyvä olla siinä. Ikinä ei tiedä, koska pitää murhata hurmata. Kynttilän edessä on Napoleon-lasinaluset, jotka kuuluisi olla jokaisella.

Pöytätabletteja ei välttämättä kannata hankkia, jos ei tajua niistä hölkäsen pöläystä. Itsekin hankin ne vain siksi, että tykkään elää veitsen terällä ja uhmata kohtaloa, vaikka Antiikin Kreikan uskomusten mukaan siinä voi käydä köpelösti. Sopii Apollon ja Zeuksen tulla tänne uhmaamaan omaa kohtaloaan painissa, on sitä miehetkin yrittäneet. Puolinelson ja takavyöheitto lähtevät vaikka ruokakaupan vihannesosastolla. Heitin joka tapauksessa tablettihankinnan ja -valinnan ihan hatusta, kuten teen yleensä muidenkin elämän valintatilanteiden kanssa. Intuitio perustuu pohjimmiltaan kuitenkin taustalla jylläävään ajatteluun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti