Lifestyle: Päiväkaljat

Vauvan kakka ei haise. Edellinen lause on epätosi, sillä se on nimenomaan lapsen paska, joka haisee. Tällä aloituksella vahvistin kymiläisten paskaa mainetta, mutta mikä on pilalla, on pilalla. Vauvan kakasta pääsemme nimittäin näpsäkällä aasinsillalla itse asiaan, eli sellaiseen haureuteen johon ainakaan pienten lasten vanhempien ei olisi syytä sortua, nimittäin päiväkaljoitteluun. Päiväkaljoittelu on hyvä, varsinkin sellainen yksityinen onnenhetki väärään aikaan päivästä. Alkoholin nauttiminen epämääräiseen ajankohtaan on hyvä, sillä aivan kuten kuntosaliharjoittelun kanssa, kehitys syntyy ohjelmaa varioimalla, vaikkakin on huolestuttavaa, jos alkoholinkäyttö on ohjelmoitua. Vaikka rutiinit ovatkin elämän ja arjen suola, vastapainona vapaa-ajan on oltava vähemmän rutinoitunutta.

Alkoholin nautiskelu sinällään ei ole syntistä menoa, ainakaan mitä on Raamattua uskominen. Vanhan Testamentin eräässä kertomuksessa Nooa kasvattaa viinirypäleitä, tekee niistä viiniä ja vetäisee sellaiset perskännit, että sammuu munasillaan telttaan. Tästä yksi Nooan pojista häpeissään menee peittelemään alastoman isänsä, mistä taasen hyvinkin loogisesti sekä Nooa että Jumala suuttuvat kyseiselle vesalle, mitä sitä nyt nakusillaan humalaansa pois nukkuvaa isää peittelemään. Uuden Testamentin puolella taas juodaan Jeesuksen läksäriehtoollista, ja lienee sanomattakin selvää että touhu tuskin jää pelkkään viinin siemailuun, ainakaan minulla ei jäisi, jos tietäisin joutuvani riippumaan ristille. Jos ette usko näihin juttuihin, niin katsokaan Raamatusta, sieltä ne löytyy.

Päiväkaljottelua voi harrastaa hifistelemällä jollain helvetinperkeleen käsityöläisoluilla, mikä on suoraan sanottuna hedelmäkakkupoikien hommia, siis sellaisten kunnon kermojen juttuja. En ryhdy nyt jatkamaan tästä aiheesta, avautumisesta tulisi Odysseijan mittainen ja veroinen eepos. Jotta olutta riittäisi kaikille, valtaosan juodusta oluesta on oltava teollisesti tuotettua tavaraa. Paremman tuotteen nautiskelu ajoittain on ihan hyvä homma, mutta koska allekirjoittanutta on siunattu rahvaalla maulla ja tuohisella suulla, myös perustavara kelpaa. Jos se kelpaa Penalle, Reiskalle ja Pirrelle, sen on kelvattava myös Mikolle. Samaisesta syystä päiväolustelut on hyvä suorittaa ihan tavallisessa baarissa, missä on tavallisia ihmisiä asiakkaana.

Kuvassa päiväkalja valmiina tuottamaan minulle nautintoa. Vaikka alkoholihetkien päivittäminen sosiaaliseen mediaan on junttia ja tontoa johtuen siitä, että nuoret alkavat sen ansiosta pitää päihtymiskeskeistä kulttuuria hienona juttuna, minun kohdalla tätä vaaraa ei ole, sillä nuoret kokevat lähinnä säälinsekaista inhoa allekirjoittaneeseen. Tästä syystä minulla on täysi syy olla vastavuoroisen penseä kaikkia nuoria kohtaan. Kuvan iltapäiväolut on iso, vaikka kahden ja puolen desin erinomainen pikkukaljakin olisi sinällään ajanut asiansa. Kun en tänä kesänä ole kuitenkaan juuri hengaillut terassilla, otan nyt sitä aikaa kiinni kerralla. Lisäksi maksani on ottanut huomattavia määriä moukkua pitkän opiskelun, ravintolatyön, viinakaupan setänä toimimisen ja järjestöjyränä olemisen johdosta. Iso poika kestää enemmän.

Ajoittainen päiväkaljoittelu sattuu kuin suklutahra alle kouluikäisen suupieleen, sitä ei pitäisi olla, mutta se on. Parempi niin, kuin vetää keittoa siihen tahtiin että jää työt tekemättä ja treenit vetämättä. Päiväkaljoittelu ei saa olla pois mistään, rutiinit pitää joka tapauksessa tehdä kuten tavallista. Päiväkaljoittelulle absoluuttisesti paras ajankohta on ansaittu arkivapaa, mutta paremman puutteessa myös viikonloppu käy, kunhan valittu kellonaika on mahdollisimman epämääräinen. Päiväkaljamies ei välttämättä vetoa kömöihin, mutta kaikki elämässä tehtävä ei voi perustua muutenkaan naisten jallittamiseen. Joskus voittamista tärkeämpää on selvitä hengissä.