Oranssi päiväpeitto

Oranssi. Perkele. Se on nimittäin sellainen juttu, että oranssi on nyt siinä määrin kuuminta hottia, että maapallon vuotuinen lämpötila nousee pari astetta ja Vanuatulla joudutaan opettelemaan käsipohjaa, kun veden pinta nousee napajäätikön sulamisen ansiosta saaren pinnan yläpuolelle. Oranssi on keväinen väri, ja huolimatta ikuisesta sateesta ja henkisestä loputtomasta syksystä, oranssin ansiosta jaksetaan painaa katkeraan loppuun asti ja kaadutaan hymy huulilla ja reinot jalassa. Oranssi kuuluu tähän kesään kuin pullolla päähän lyöminen juoppoköörin välisessä nahistelussa, niin vaan kuuluu tehdä.

Vuoteen petaaminen on sellainen asia, että jos sitä ei tee, niin ei oikeastaan tiedä edes nousseensa kunnolla. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan päiväpeitto, sillä pelkän normipeiton petaaminen on vähän niin ja näin. Sillä ei ole oikeastaan väliä, kuinka tarkasti petaa, paitsi jos on armeijassa. Pieni sekasorto ja kaaos kuuluvat hyvään arkeen, aivan niinkuin kiroilu kotitöihin. Ihmiset eivät yleisesti ottaen muutenkaan mene tirkistelemään toisten makuuhuoneita tuosta vaan, ja jos olisin menossa sinne jonkun kömön kanssa, niin sen jälkeen ne peitot vasta olisivatkin rullalla.

Päiväpeiton kuosilla ei ole paskankaan väliä, kunhan se on riittävän konservatiivinen ja siinä ei saa olla tontoja kuvia. Yksivärisyys on yleisesti varma valinta, se ei petä, toisin kuin esimerkiksi Auervaara ja Kepu. Värillä ei sinänsä ole niin suurta merkitystä, paitsi beigeä kannattaa välttää, kun se nyt on yhtä mielenkiintoinen väri kuin taskulämmin vesi. Myöskään pinkki ei ole hyvä, sillä se on aivan liian hempeä väri raakaan ja raadolliseen maailmaan, missä veli jahtaa veljeä kirveellä ulos vajasta.

Kuvassa oranssi päiväpeitteeni pedattuna sängylle ihan miten sattuu. Peitteessä on pitokuviointia ja se ei ole siis liukas pinnaltaan. Pito on hyvä, kitkaa tarvitaan aina. Kaikki hiihtoihmisetkin tietävät, että sillä ei ole mitään väliä, laitetaanko luistoa, jos ei ole pitoa. Ainoa oikea hiihtotyyli on muuten perinteinen, luistelutyyli ei ole mistään kotoisin. Vain pellet menee luistelutyylillä, koska heillä ei ole rahkeita ja kuntoa mennä perinteisellä. Perinteisellä voi edetä vaikka umpihangessa. Helvetisti pitoa sukseen ja työnnöt lähtee vatsalihaksista, siinä on allekirjoittaneen vinkit hiihtoladuille.

Päiväpeittoja on hyvä olla varuilta ainakin kaksi, koska ikinä ei tiedä koska koira virtsaa toisen päälle. Värikuoseja kannattaa olla muutamaa erilaista, koska muuten näyttää siltä että käyttää aina samaa päiväpeittoa. Vaihtelu virkistää, vaikka rutiinit ovatkin elämän a ja o. Tietynlaiseksi rutiiniksi voi laskea myös päin helvettiä petaamisen, jos sen vaan tekee säännöllisesti. Pääasia että lakanat ovat alla piilossa pahalta maailmalta.