Keinonahkatakki

Laiskuus on hyve. Ilman laiskuutta ihminen eläisi yhä metsästäjä-keräilijä-yhdyskunnissa, sillä nykyisen kaltaisen yhteiskunnan, jossa ravinnon hankkiminen hoituu näppärästi käymällä kaupassa, on vaatinut hyvinkin pitkällistä kehittämisprosessia suurelta joukolta laiskoja paskiaisia. Miksi korjata viljaa niityltä käsin, kun leivän voi ostaa valmiina kaupasta; kaikki tämä kehitys ja nykyinen helppo elämä johtuu siis vain ja ainoastaan siitä, että joku on joskus laiskuuttaan keksinyt tehokkaampia tapoja tehdä asioita. Näin vuorokaudessa jää enemmän aikaa lonkan vetämiseen. Sama pätee pukeutumiseen, onhan se nyt kätevämpi käyttää synteettisiä materiaaleja vaatteiden valmistukseen, kaikki se eläinten teurastamishomma, nylkeminen ja nahan parkitseminen on kamalan vaivalloista. Vain tonto menee aidan yli siitä kohdin, jossa se on korkeimmillaan.

Yksi näistä synteettisistä materiaaleista on keinonahka. Ei ehkä materiaalina lähimainkaan yhtä kestävä ja hyvännäköinen kuin oikea nahka, mutta pirusti huokeampi ja valmistaminen on vaatinut roimasti vähemmän nylkyhommia. Nahkaa voi muutenkin käyttää järkevästi ainoastaan takeissa ja kengissä. Nahkahan on sellainen materiaali, joka on niin anti-hipsteriä ettei mitään rajaa, ja kun keinonahka imitoi nahkaa, sekin on siis täten hipsteriyden poissulkevaa tavaraa, ja siten kosher. Hipsteriys on ylipäänsä käänteisellä tavalla junttia (nk. reverse-junttiutta), ja hipster-viiksien vipattaessa tuulessa, tätä elämäntapaa toteuttava ihminen pitää päässään sellaista henkistä stetsonia, ettei mitään rajaa. Rehellisen keskioluen sijaan baariloissa tilataan jotain kurkku-avokadosmoothieita, joiden kanssa jo kolmen juomisesta saa saman tien diabeteksen, kun sokeria on jo yhdessä enemmän kuin paketillisessa Pulmua. Lapset, ei näin.

Löysin aikanaan ulkomaanreissulla ihan sattumalta ja vahingossa keinonahkatakin, jonka sitten hetken mielijohteesta myös ostin. Takkihan on sinällään hyvinkin nahkamaisen näköinen, vaikka onkin valmistettu polyuretaanista, mikä on jonkin sortin muovia. Lienee sanomattakin selvää että pukeuduttaessa muovitakkiin iho alkaa puskea soijaa samalla sekunnilla, ja tästä syystä takkia kannattaa pitää vain jos tietää ettei ole liikkuessa jalan paljoakaan. Hikoilun voi välttää maalaamalla koko ylävartalon jollain ihohuokoset tukkivalla maalilla, mutta tällöin pitänee käyttää vaippoja, kun hiki puskee todennäköisistä nivusista ulos, kun jostainhan sen pitää päästä ilmoille.

Kuvassa keinonahkatakkini, sopii päälle kuin borrelioosi selkään. Takkia voi erehtyä luulemaan nahkatakiksi, ainakin itse katsoin alustavasti näin, vaikkakin ymmärrän nahkatakkien päälle suurin piirtein yhä paljon kuin kömöjen päälle, eli en paljoakaan. Takilla voi helposti hakea raggari-habitusta, mikä pitää sekin hallita, jos haluaa säilyttää sen vähäisenkin katu-uskottavuuden, mitä on joskus omannut. 

Valinta nahkatakin ja keinonahkatakin välillä on hyvinkin helppo, jos lompakolla on asiaan mitään sanomista. Muutenkin, jos joskus jostain syystä pitää valita ruton ja koleran välillä, kannattaa aina valita rutto, sillä se oikeuttaa kantajaansa käyttämään liikanimeä "Musta Surma" ja lisäksi rutto aiheuttaa komeita paiseita, joita voi sitten esitellä ihmisille julkisissa liikennevälineissä matkustettaessa. Kumpikin edellä mainituista taudeista on tosin parannettavissa sariinilla, sariini auttaa. Sariini hoitaa myös närästyksen ja oikeastaan minkä hyvänsä sairauden, mikä ihmisellä on ennen sariinin käyttämistä.