maanantai 22. kesäkuuta 2015

Petankkijoukkuevaatetus

Lajissa kuin lajissa lähdetään aina voittamaan ja itse suoritus tehdään veren maku suussa, aivan kuten liikennöidessä paikkaan kuin paikkaan tulee aina mennä kelloa vastaan ja aivot ämpärissä. Yksilölajeissa tekeminen hoidetaan aina voimalla, myös tekniikkalajien kohdalla, sillä voima on sekin tekniikkaa sinällään. Voimaa arvosti myös epärealistisen fyysisen miesmallin takaraivooni istuttanut lapsuudensankarini He-Man, joka ilmoitti voiman olevan hänen. Yksilölajeista poiketen, joukkuelajeissa voima ei näyttele tärkeintä roolia, vaikka kyllä sitä tarvitaan niissäkin. Voiman lisäksi suorituksessa keskeistä on joukkuehenki, lopputulemassa ja kilpailemisessa ylipäänsä taas hyvät palkinnot, matkailu, viina, laulut ja kömöt.

Joukkuehengen luomiseksi pitää olla paras porukka kasassa, pelkkä hyvä ei riitä. Paras on vain kyllin hyvää, kuten vanha seuranhakuilmoituksesta napattu fraasi sen kertoo. Parhauden lisäksi joukkueessa on oleellista yhtenäinen varustus, sillä mikä joukkue se nyt sellainen on, jolla on erilainen vaatetus. Muutenhan sitä voi erehtyä luulemaan ketä tahansa pummia joukkueen jäseneksi. Yhtenäisen vaatetuksen tyyppiominaisuudet voi olla oikeastaan mitä vaan, tietysti aina parempi, mitä näkyvämpää yhtenäisyys on. Tietysti on myös hyvä, että kyseinen vaatetus sopii lajiin. Onhan se nyt vähän sellaista, jos pelataan joukkueena biljardia (mikä ei ole kovin hyvä laji, koska siinä painotetaan tarkkuutta enemmän kuin voimaa, ja lisäksi voima keskitetään liiaksi yhteen paikkaan), ja yhtenäisyys näkyy siinä että kaikilla on munasuojat housujen päällä. 

Juhannuksena tuli osallistuttua petankkiturnaukseen, vakaana aikomuksena viedä koko turnaus. Luonnollisesti ei tullut harjoiteltua yhtään, paitsi tietysti voimaa. Harjoittelu olisi varmaan auttanut asiaa, mutta kun yksin harjoittelu on surullista, satsasin petankkivälineiden hankkimisen sijaan vaatetuksen hankkimiseen koko joukkueelle. Ajattelin aluksi jotain perhanan rumaa ja halpaa paitaa kaikille, mutten löytänyt. Kuin jumalaisesta johdatuksesta löysin kuitenkin yhteensopivan ja halvan vaihtoehdon, nimittäin siniset kauluspaidat ja kravatit. Hintaluokka oli sitä tasoa, että dyykkaamalla tuskin olisi löytynyt halvempaa vaihtoehtoa, vaikken tosin kokeillutkaan kyseistä toimenpidettä, kun en ole mikään hampuusi.
Kuvassa petankkijoukkuevaatetus juhannukselta. Sinikaulusmeininki korostaa perinteisesti työväenluokkaisuutta, toisin kuin valkokauluksissa pelaaminen. Lisäksi kun kyseisen vaatetuskombon yhteishinta on 7,50€, ei pääse kukaan huutelemaan porvariksi, ellei sitten ole mitään ymmärrystä vaatteiden hinnasta ja laadusta. Paita on kokoa 43/44, joten se päällä näyttää hieman 90-luvulla vaikuttaneelta washed up-rap-orkesterin jäseneltä.
Kuvassa lähikuva paidan rintamuksesta, jossa siis lukee "Force", mikä tarkoittaa voimaa. Voima on hyvä. Olisi vielä parempi, jos rintamuksessa lukisi "Power", mutta halvalla ei vaan saa kaikkea.

Näin lopuksi on hyvä todeta, että huolimatta joukkueen ja sen jäsenten parhaudesta, tuli itse peleissä turpaan, ja siis tipuimme ensimmäisellä kierroksella. Kaikesta huolimatta olen yhä sitä mieltä että kannatti uhota voittavamme koko turnaus, katteeton uhoaminen nimittäin osoittaa munakkuutta ja maine kasvaa. Toki on totta että kyseessä on huono maine, mutta ainakin tulevat polvet muistavat edes jostain. Uhoa ei luonnollisesti pidä sekoittaa valehteluun, koska sellainen nyt on huonotapaista, banaalia ja karmeaa touhua. Ainakin pitää yrittää kattaa katteeton uho, vaikka lopputulos olisikin menossa  tosiasioiden valossa päin helvettiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti